Paluu Kulttuuri

Minkä elokuvan katsoit viimeksi?

Re: Minkä elokuvan katsoit viimeksi?

ViestiKirjoittaja Matoro TBS » 03 Maalis 2017, 22:47

Logan. K-16-leima tekee väkivallasta äkkiä paljon... merkityksellisempää. On tosi piristävää nähdä elokuva, joka ei tee tappamisesta kivaa ja toiminnallista K-13-viihdettä. Logan näyttää ja tuntuu tosi karulta ja tarina, jonka se kertoo, pelaa hyvin fiiliksen kanssa yhteen.
Ihanaa, että voi olla supersankarielokuva, joka loppuu eikä pohjusta uutta. Logan on Wolverine-elokuva, joka korvaa meille Wolverine Originsin.
Plus, X-23. Olen varma, että fanaattiset X-Men -fanit tulevat nillittämään siitä, miten hahmokonsepti oli liian erilainen, mutta hah, oli tämä versio niin paljon parempi kuin sarjakuvien fanservice-Wolverine.
"We've always defined ourselves by the ability to overcome the impossible. "
Avatar
Matoro TBS
Historiahirnahdus Historiahirnahdus
Viestit: 425
Paikkakunta: Vorsa

Re: Minkä elokuvan katsoit viimeksi?

ViestiKirjoittaja Guardian » 05 Maalis 2017, 21:28

Logan on rehellisesti paras supersankarielokuva vuosiin. Hyvä sinetti koko X-Men-saagalle ja omalla kohdallani ehkä vähän jopa... supersankarielokuville, ainakin joksikin aikaa? Kun on nähnyt tämän tason oikeaa draamaa, oikeita hahmokaaria, oikeaa jännitystä ja oikeita, rohkeita valintoja, ei minua oikeastaan huvita hypätä takaisin Marvel Cinematic Universen turvalliseen pullantuoksuun kovin pian.
Suosittelen Logania lämpimästi myös ja etenkin kaikille, joilla supersankarikamaa alkaa tulla ulos korvista. Ette tarvitse yhtään aiempia X-Men-leffoja taustalle nauttiaksenne tästä. Tässä on kyseessä kaikin puolin rohkea ja oikeastaan aika kivulias elokuva, joka saa minut toiveikkaaksi siitä, että edes joku Hollywoodissa ymmärtää, miten väkivaltaa kuuluu kuvata.

Tason "URAAUURTAVA" ylisanoja en tosin uskalla heitellä sen liiemmin. Omalla kohdallani elokuvan ainoa oikea ongelma on enemmän kuin selkeä kaiku Children of Menistä, joka on kuitenkin tätä rehellisesti neljä kertaa parempi elokuva. Se ei ole häpeä, sillä Children of Men on neljä kertaa parempi kuin aika moni muu elokuva, mutta omaan makuuni Logan flirttaili ehkä kuitenkin hitusen liikaa samoilla rakennepalasilla.

Katsokaa Logan, mutta katsokaa myös Children of Men, sillä nyt kun muistutin itseäni niin junankauta kun se on hyvä!
Avatar
Guardian
hevosia hevosia
Viestit: 406
Paikkakunta: En Voi Vastata Tuohon Kysymykseen

Re: Minkä elokuvan katsoit viimeksi?

ViestiKirjoittaja Dr.U » 11 Maalis 2017, 13:14

Logan oli ihana elokuva. Elokuva, jossa Wolverinen hahmo oli tajuttu vihdoin oikein. K-16 leima oli kyllä paikallaan, koska tässä väkivalta oli todella ristiriitaisesti kuvattu, ainakin omasta mielestäni. Se näytti mielessäni siistiltä, mutta samalla voin pahoin kun näki kuinka ihmisiä sattui. Oli myös hienoa nähdä sir Patrick Stewart ja Hugh Jackman pitämässä hauskaa hahmoillaan viimeistä kertaa. Olen katsonut lukuisia supersankarielokuvia, enkä vielä ole kyllästynyt näihin, mutta tämä nousi kyllä suosikkieni joukkoon. Tämä inspiroi minua ainakin ideatasolla ja sai monessa kohdin mielikuvitukseni laukkaamaan kun asioita ei selitetty tai ekspositioitu liikaa. Pidin Loganista todella paljon ja tämä antaa vain lisää toivoa tämän "genren" jos sitä voi siksi sanoa jatkolle. Toivottavasti Marvelkin uskaltaisi ottaa riskejä samaan tapaan kuin Fox on nyt Loganin ja Deadpoolin kanssa tehnyt. Tänä vuonna olen katsonut jo kaksi hyvää supersankarielokuvaa, LEGO Batmanin ja Loganin. Toivottavasti Guardians of Galaxy vol 2 ja Thor Ragnarok ovat edes jollain tasolla noiden veroisia.
"Come on Ace! We have a work to do!"
Avatar
Dr.U
Viestit: 220
Paikkakunta: Feterra-Asema

Re: Minkä elokuvan katsoit viimeksi?

ViestiKirjoittaja Kapura » 27 Huhti 2017, 00:24

Käväisinpä katsomassa sen alkuperäisen Alienin. Sisältää yksityiskohtia juonesta!!

Spoileri
Hei, arvoisa henkilö, jonka hieno idea oli työntää jokaisen ennen 90-lukua tehdyn elokuvan perään joku suomenkielinen osa siltä varalta, etteivät katsojat tiedä, mitä "Alien" tarkoittaa:

Oletko ihan varma, että sen kuuluisi olla

Alien: Kahdeksas matkustaja

eikä

Alien: YHDEKSÄS matkustaja KOSKA KISSAKIN LASKETAAN JOS JOKU SAATANAN AVARUUSOLENTOKIN ON MIELIVALTAISILLA KRITEEREILLÄ "MATKUSTAJA" NIIN KYLLÄ SEN KISSANKIN PITÄÄ OLLA JA LISÄKSI SE OLISI JOPA HAUSKA "NUMERO VISTI" KOSKA KISSOILLA ON YHDEKSÄN ELÄMÄÄ SENKIN PASKAPÄÄ

Niin. Kyllä. Toistan. KISSA ei kuulu "matkustajiin", vaikka niihin kyllä voidaan laskea mukaan joku, joka

- oli mukana minimaalisen ajan verrattuna muihin
- ei ole ihminen, joten se ei voi olla matkustajan kriteeri
- oli koko matkustajuutensa ajan jatkuvien aluksestapoistoyrityksien kohde
- ei osoittanut muita matkustajia kohtaan muuta kuin vihamielisyyttä, kun taas kissat ovat täynnä rakkautta

Ja kaikista vahvin kriteeri: matkustaja nro 8 ei takuulla solminut työsopimusta, kun taas kissalle maksettiin ruoalla ja huomiolla, mikä on varmaankin niin lähellä työsopimuksen solmimista kuin kissoilla voi olla, koska kissoilla ei ole työsopimusten, rahan tai sairaslomien konseptia.

"Mutta Kapura! Kissat eivät ole tarpeeksi älykkäitä!" HAH. Kissat osaavat suorittaa mm. seuraavat toimenpiteet:

- Pulkalla laskeminen
- Keinuminen
- Musisointi
- Nukkuminen
- Ohuessa muovikotelossa rentoutuminen
- Ohuessa muovikotelossa rentoutuminen 2
- Taidokkaat etujalat

Kunnes saan eteeni videotodisteet siitä, että elokuvan Alien: Kahdeksas matkustaja titulaarinen olento osaa tehdä kaiken saman, kaikenlainen älykkyyteen perustuva luokittelu on TÄYTTÄ PASKAA.

Muuten hyvä. 0/6
Sulje spoileri
sometimes / i like fruit snacks
out by / the train tracks
a juice box / and headphones
i enter / the juice zone
Avatar
Kapura
Viestit: 257
Paikkakunta: Kanila

Re: Minkä elokuvan katsoit viimeksi?

ViestiKirjoittaja Guardian » 16 Heinä 2017, 22:43

Olipa uusi Hämähäkkimies hyvä! Hyvällä tapaa "kiltti" supersankarielokuva. Se, kuinka vilpitön tämä oli oman positiivisen viattomuutensa kanssa, sai sen tuntumaan todella aidolta verrattuna Marvel Studiosin viimeisimpiin tykittelyihin. Ehkä siinä on vähän se, että koska niissä muissa saatetaan lahdata älyttömästi porukkaa, ne eivät ole samalla tapaa viattomia, mutta pohjimmiltaan ne ovat kuitenkin täysin verettömiä, seksittömiä ja kiroiluttomia, sliipattuja koko perheen mäiskeitä. Se dissonanssi on ehkä alitajuisesti ollut yksi ongelmiani Murveleissa, ja sen huomaa oikeasti vasta silloin, kun joku tekee saman paremmin.

Ehkä ongelma on juuri se, miten monet näistä leffoista ampuvat seinälle tosi synkeää kamaa, mutta eivät suostu käsittelemään sitä sen vaatimalla voimalla ja teholla. Sekin että jo Iron Man ykkönen käsittelee sitä kuinka Tony Stark muuttuu moraalittomasta asekauppiaasta vähän moraalisemmaksi tappajaksi, joka ampuu ihmisiä kuoliaaksi huipputeknologialla, ja se kaikki kuvataan aika ironiattomasti hyvän mielen kesäelokuva-otteella. Auts! Puhumattakaan siitä, miten naapuruston kiltti poika Steve Rogers muutetaan supersotilaaksi, joka menee tappamaan paljon natseja, eikä tappamisen moraalinen ulottuvuus käy sekuntiakaan käsikirjoittajien ajatuksissa. Jumalauta, se on toinen maailmansota! Se uljas valtio, jota puhtoinen sankarimme edustaa, tappoi sodan päätteeksi kaksi kokonaista kaupunkia vapauttamalla metallikuoren sisältä maailmanlopun tulen ja radioaktiivista ydinpaskaa.

Spiderman: Homecoming tietää täysin, mikä se on, ja se on hulvattoman hauska, hyvin ajan hengessä oleva ja tosi sympaattinen elokuva. Ehkä ensimmäinen näitä Marveleita aikoihin, jossa supersankarileffan keveys ja iloisuus tuntuu perustellulta, ei skitsofreeniselta.
Avatar
Guardian
hevosia hevosia
Viestit: 406
Paikkakunta: En Voi Vastata Tuohon Kysymykseen

Re: Minkä elokuvan katsoit viimeksi?

ViestiKirjoittaja Guardian » 25 Heinä 2017, 20:25

Dunkirk. Moikka taas, Nolan.

Kaikin puolin teknisesti näyttävä spektaakkeli, joka ehkä... jätti silti vähän kylmäksi? En halua aloittaa tällä koska Nolan on suosikkiohjaajiani ja elokuva on siis oikeasti kiitettävän hyvä, mutta jokin tässä nyt silti jäi vähän ontoksi.
Onhan Nolan aina ollut vähän perfektionistisen insinöörimäinen elokuvantekijä jolla intellektuellisuus tulee ennen tunnetta, mutta tunneaspekti on minusta silti ollut jotenkin läsnä, ja Interstellarissa jopa ihan oikeasti koskettavasti keskiössä. Dunkirk kuvaa ihmiskohtaloita ja sodan brutaaliutta hyvinkin iholta, mutta... vähän kliinisesti? Se iskee pöytään tragedioita mutta hautaa ne vyörytyksen alle. Ymmärrän jos tarkoitus oli kuvata sellaista mieletöntä kuolemaa jossa yksittäisen ihmisen elämällä ei ole mitään merkitystä, mutta minun henkilökohtaisesti oli vaikea edes järkyttyä sellaiseen tilaan, jossa se olisi toiminut. Eikä minusta raakuuksien puute ja kirottu PG13 edes ollut suurin syypää siihen. Ehkä Nolanin vähän kliininen ote ei oikein tuonut tähän sitä epämiellyttävää "likaisuutta" minkä esimerkiksi Hacksaw Ridge välitti minulle ilman väkivaltaakin.

Älkääkä käsittäkö väärin, tämä oli monin tavoin ihan helvetin hyvä, mutta odotin silti vähän enemmän! Siinä olisi oikeasti ollut emotionaalisia paukkuja antaa katsojalle aika kovaa turpaan, mutta jotenkin koko emootioaspekti jäi puolitiehen.
Ehkä pitää vähän sulatella ja katsoa uudestaan. Veikkaan että tämä saattaa hyvinkin olla niitä elokuvia jotka muuttuvat jälkeenpäin paremmiksi. Ja jos ei, on se silti edelleen lähes oikeasti todella hyvä sotaelokuva. Katsokaa se ja kertokaa minulle miksi ensireaktioni on väärässä!
Avatar
Guardian
hevosia hevosia
Viestit: 406
Paikkakunta: En Voi Vastata Tuohon Kysymykseen

Re: Minkä elokuvan katsoit viimeksi?

ViestiKirjoittaja Matoro TBS » 27 Heinä 2017, 13:21

Nyt kun olen miettinyt Dunkirkia jonkin aikaa, alan ymmärtää miksi se tosiaan jätti vähän kylmäksi.

Dunkirk on teknisesti loistava. Se näyttää ja kuulostaa ihan älyttömän hyvältä.
Kuitenkaan Dunkirk ei tehnyt minuun lainkaan samanlaista vaikutusta kuin vaikka Interstellar (i crie every tiem) tai Inception. Se johtuu juurikin valinnasta tehdä elokuvasta vähädialoginen sotakuvaus, jossa on kolme eri näkökulmahahmoa, joista ketään ei opita tuntemaan. Dunkirk kyllä kuvaa sotaa todella hyvin - torpedot, pommitukset ja hukkuminen saivat aikaan kylmiä väreitä - mutta lopulta en juuri välittänyt tragedioista, sillä en tuntenut hahmoja.
Hyvät hahmot voivat toimia tosi vähällä dialogilla (ks Mad Max Fury Road) mutta Dunkirkista minusta puuttui inhimillinen aspekti. Odotin, että apuun saapuvista siviilialuksista kiskottaisiin irti enemmän tunnetta, että rantaa puolustamaan jääneistä saataisiin draamaa, ylipäätään odotin enemmän tunteita. Ärsyttävää, koska se tosiaan näytti ja kuulosti täydelliseltä!
"We've always defined ourselves by the ability to overcome the impossible. "
Avatar
Matoro TBS
Historiahirnahdus Historiahirnahdus
Viestit: 425
Paikkakunta: Vorsa

Re: Minkä elokuvan katsoit viimeksi?

ViestiKirjoittaja Kapura » 13 Elo 2017, 01:16

sometimes / i like fruit snacks
out by / the train tracks
a juice box / and headphones
i enter / the juice zone
Avatar
Kapura
Viestit: 257
Paikkakunta: Kanila

Re: Minkä elokuvan katsoit viimeksi?

ViestiKirjoittaja Guardian » 17 Elo 2017, 23:08

Baby Driver, Edgar Wrightin uusin tykittely, oli kyllä nyt rehellisesti vuoden parhaita pätkiä. Idealtaan melko yllätyksettömältä kuulostava autoleffa osoittautui kahden tunnin musiikkivideo-ysäritoimintahybridiksi tiukalla soundtrackilla, mahtavalla kässärillä ja loistavilla näyttelijöillä. Häkellyttävää myös on, kuinka Wrightille perimmäisen nokkeluuden ja hauskuuden lisäksi elokuva onnistui puremaan itsellä jotenkin todella syvälle emotionaalisellakin tasolla. En ole hetkeen rehellisesti nähnyt elokuvaa, jossa ensi-ihastuminen ja rakastuneiden ällösöpöily olisi kuvattu näin... no, aidosti. Vaikka jonkun Fury Roadin tapaan leffa maalaa aika varovaisella pensselillä uskomattoman vahvan kuvan hahmoistaan.

Ja koska nyt puhutaan kuitenkin Edgar Wrightista, niin pitänee mainita että tässä on taas vaihteeksi loistava esimerkki siitä, miten kolmannen näytöksen eskalaatio tehdään. Minusta tuntuu, että aloin virnuilemaan suunnilleen toisella sekunnilla kun Focuksen Hocus Pocus pärähti soimaan, enkä lakannut virnuilemasta ennen teatterista ulos kävelemistä.

Jumalauta, huvittaisi katsoa heti uudestaan!
Avatar
Guardian
hevosia hevosia
Viestit: 406
Paikkakunta: En Voi Vastata Tuohon Kysymykseen

Re: Minkä elokuvan katsoit viimeksi?

ViestiKirjoittaja Matoro TBS » 25 Elo 2017, 00:36

Muistatteko sen viime vuonna tulleen scifijutun, jossa oli pääosissa Chris Pratt ja Jennifer Lawrence ja jota kai kukaan ei käynyt katsomassa? The Passengers? Yksi kaveri suositteli sitä minulle itse asiassa romanssielokuvien saralta, ja päädyin sitten katsomaan tämän. Ja... damn, olen yllättynyt. Vaikka päänäyttelijöiden nimekkyydestä tulee heti fiilis, että tämä on tehty vain raha mielessä, kyseessä on itse asiassa tosi rehellinen ja pieni tarina - vaikka kaikki scifi-sälä näyttääkin uskomattoman hyvältä. The Passengers käsittelee avaruuden tyhjyyttä ja yskinäisyyttä aivan loistavasti, ja siitä tekee vielä piristävämmän se, että mitään toimintakohtauksia ei juuri ole. Vaikka tämä onkin "perinteisempi" romanttinen draama, uskallan pistää tämän samaan kategoriaan Arrivalin ja Interstellarin kaltaisten viimeaikaisten "modernien" scifi-neronleimausten kanssa.

Nyt olen tosin vähän katkera. Olin suunnitellut kirjoittavani lähestulkoon saman tarinan, joka tässä kerrottiin. Dammit. Ehkä sekin selittää, miksi tämä iski niin kovaa. Jos haluatte katsoa hyvän scifi-tarinan, jossa ei ammuta laukaustakaan laserpyssykkä, antakaa Passengersille mahdollisuus. Se on erinomainen tarina.
"We've always defined ourselves by the ability to overcome the impossible. "
Avatar
Matoro TBS
Historiahirnahdus Historiahirnahdus
Viestit: 425
Paikkakunta: Vorsa

Re: Minkä elokuvan katsoit viimeksi?

ViestiKirjoittaja Manfred » 25 Elo 2017, 19:41

Matoro TBS kirjoitti:Muistatteko sen viime vuonna tulleen scifijutun, jossa oli pääosissa Chris Pratt ja Jennifer Lawrence ja jota kai kukaan ei käynyt katsomassa? The Passengers?

Paitsi, että hah, minäpä kävin. Ja minäpä pidin siitä.

Tässä vastikään kävin katsomassa The Hitman's Bodyguardin, elokuvan, jossa Samuel L. Jackson ja Ryan Reynolds tappavat vitusti Gary Oldmanin palkkaamia korstoja. Se ei ole elokuva, jota katsottaisiin juonen takia, mikä ei ehkä yllätä. Se on elokuva, joka viihdytti minua alusta loppuun. Koska nämä miehet osaavat viihdyttää.

motherfucker/5.
Kuva
Avatar
Manfred
Technodiktator Technodiktator
Viestit: 176
Paikkakunta: Ei enää Lappi eikä pohjoinen
Offline

Re: Minkä elokuvan katsoit viimeksi?

ViestiKirjoittaja Guardian » 10 Loka 2017, 23:22

Ikitie on huikein suomalainen pätkä vuosiin, ja kehtaanpa sanoa että myös vaikuttavimpia elokuvia mitä olen aikoihin nähnyt. En rehellisesti muista kokeneeni hetkeen näin sanalla sanoen pysäyttävää katsojan odotuksilla pelaamista missään elokuvassa, saati sitten suomalaisessa elokuvassa. Tommi Korpela on karismasta muotoiltu ihmispatsas, ohjaus ja leikkaus on tiukkaa ja loppupuolella ammutaan pari aivan jäätävän häikäilemätöntä täsmäohjusta suoraan tunnekeskukseen. Tässä on se yksi suomileffa mikä tältä vuodelta kannattaa napata haaviin. Etenkin jo siitä syystä, että leffan kuvaama ajanjakso, tapahtumapaikka ja tapahtumat ovat sen verran kiusallisen unohdettua historiaa että sitä on välillä vaikea vähän uskoakin.
Avatar
Guardian
hevosia hevosia
Viestit: 406
Paikkakunta: En Voi Vastata Tuohon Kysymykseen

Re: Minkä elokuvan katsoit viimeksi?

ViestiKirjoittaja Guardian » 16 Loka 2017, 21:52

KIngsman 2.

Ensimmäinen osa oli ihastuttavan tuore parodia brittiläisestä agenttielokuvaperinteestä mutta samalla myös hyvä todiste siitä, että Matthew Vaughn on Hollywoodin parhaita miehiä typerän överin kikkailutoiminnan kuvaamiseen. Kakkososa ottaa jo lähtökohtaisesti turpaan vähän siitä, että se ei ole ensimmäinen laatuaan. Tavallaan vähän tuntuu siltä että kaikki kortit on jo pelattu, joten kakkososa voi vain toistaa samaa.

Se sama on tietenkin edelleen viihdyttävää, messevää gadget-sekoilua ja raadollisen brutaalia mutta ihastuttavan elegantisti kuvattua toimintaa. Kingsman 2 kyllä putoaa aika moneen klassiseen jatko-osan sudenkuoppaan, eikä ikävä kyllä varsinaisesti parodisesti tai tietoisesti: liikaa liian ohuita uusia pahiksia, liikaa liian ohueksi jääviä uusia henkilöhahmoja, joidenkin ykkösosan tunteellisimpien ratkaisujen peruminen... lista on kiusallisen pitkä ja tarkka. Lisäksi vaikka Henry Jackman on suosikkisäveltäjiäni Hollywoodin uudesta aallosta, sen yhden X-Men: First Classin tunteellisimman kohtauksen soundtrackin TÄSMÄLLINEN UUSIOKÄYTTÖ on halpa veto! Likainen kasuaalikatsoja ei ehkä huomaa, mutta MINÄ HUOMAAN!!!!

Jos pitää ykkösestä, pitää tietenkin silti tästäkin, eli en voi kai vain muuta kuin suositella. Kingsman kakkosen pitää poissa "halpa jatko-osa"-asteikolta ainakin se, että se kuitenkin tekee monia asioita hyvin vilpittömästi ja sentään edes hipaisee tunnenappuloita pikaisesti.
Avatar
Guardian
hevosia hevosia
Viestit: 406
Paikkakunta: En Voi Vastata Tuohon Kysymykseen

Re: Minkä elokuvan katsoit viimeksi?

ViestiKirjoittaja Guardian » 22 Loka 2017, 22:28

Ajattelin ikuisuuskombottaa täällä koska kukaan muu ei näemmä täytä pyhää velvollisuuttaan!

Blade Runner 2049.

Mitä tästä nyt edes sanoa? Minä en oikeasti tiedä! Yksi nautinnollisimmista teatterikokemuksista tänä vuonna, mutta en osaa rehellisesti vielä sanoa, kuinka hyvä elokuva se mielestäni oli. Noin tekniseltä toteutukseltaan ja... melko lailla kaikelta muultakin kyseessä oli melko varma mestariteos, mutta ykkösosa on niin harvinaislaatuinen klassikko ja ikoninen tuotos että sen varjosta pääseminen on aika vaikeaa jopa näin hyvälle elokuvalle.

Teen tästä vielä pidemmän arvostelun kun pääni vähän selkenee. Pystyn joka tapauksessa suosittelemaan tätä melko vilpittömästi teatterikokemuksena.
Avatar
Guardian
hevosia hevosia
Viestit: 406
Paikkakunta: En Voi Vastata Tuohon Kysymykseen

Re: Minkä elokuvan katsoit viimeksi?

ViestiKirjoittaja Guardian » 03 Touko 2018, 21:29

Kukas se siellä herättää henkiin kuolleita elokuvaketjuja? Gee se siellä herättää henkiin kuolleita elokuvaketjuja!

Verkkokalvoilleni ammuttiin eilen sellainen vaatimaton vuosikymmenen jättielokuva kuin Petsasin itseni: Linnunrataa pers... anteeksi, Avengers: Infinity War ja totuttuun tapaani minulla on MIELIPITEITÄ. Koska Discord on ikävä pohja pitkille vuodatuksille, saatte nauttia moisesta täällä.

Niille, joita mielivaltaiset numerot elokuvakritiikin keinona kiinnostavat, heitän tähän alkuun sellaisen vahvan 4/5:n. Näin muuten en koe, että spoilerittomuuden miinakentällä tanssahtelu tekisi tästä arvosteluna yhtään kiinnostavampaa, joten suosittelen jatkamaan alla olevan sulkuportin toiselle puolelle.

Spoileri
Avengers: Infinity War on mielipuolinen, järjetön sekamelska, joka sotii kaikkia blockbuster-elokuvakerronnan järkeviä standardeja vastaan ja on aivan tarpeettoman turvonnut, ylitsepursuava ja kankea kasa paatosta, ja ihan vain muistutukseksi, tämä on se arvostelun positiivinen osio.

En voi rehellisesti sanoa, että Infinity Warissa olisi ollut minuuttiakaan elokuvaa, josta en olisi hyvin suuresti nauttinut jollain tavalla. Paljon hypetetyt hahmoyhteentörmäykset ovat odotuksen arvoisia, toiminnassa on yllättävän paljon oikeasti aika kekseliäitä koukkuja, ja tahti on sanalla sanoen niin mielipuolinen, että tylsistyminen ei varsinaisesti ole ongelma. Kaiken tämän sekoilun kyljessä itseeni ehkä suurimman vaikutuksen teki se, että Infinity Warissa, toisin kuin vaikka kuinka monessa edeltäjistään, on oikeita panoksia ja hämmästyttävän hyvää uhkan tuntua.
Olen jopa aika yllättynyt, kuinka painostava, jopa ikävä tunnelma Infinity Warista paikoitellen huokuu. Elokuvassa on jo alkuminuuteista asti todella hienoa apokalyptisuutta. Se on myös ihan heittämällä näistä elokuvista synkin, eikä pelkästään mielivaltaisen teurastuksensa avulla. Kaikesta huumorista huolimatta pätkä onnistuu menemään aika jäätäviin paikkoihin. Ehdottomasti omalla kohdallani synkin, ja samalla onnistunein aspekti koko elokuvaa, oli Thanos ja Gamora -suhteen kuvaus.

Olin etukäteen melko peloissani, että tämä leffa ei onnistuisi tekemään kunniaa niille epämiellyttäville teemoille, joita Thanos edusti Guardians of the Galaxyssa. Perheväkivalta, hyväksikäyttö, henkinen pahoinpitely, ei mitään ihan hirveän mukavaa kamaa. Voin ilokseni sanoa, että juuri Gamora-suhde oli se, millä Thanoksesta onnistuttiin luomaan tässä ihan helvetin hyytävä ja sanalla sanoen epämiellyttävä pahis. Kaikkein pahinta siinä on ehdottomasti se, että kuten oikeat hyväksikäyttäjät, Thanos ei julista olevansa paha, vaan lausuu pehmeällä äänellä tekevänsä sen kaiken rakkaudesta.
Jotenkin tätä teemaa laajentamalla elokuva onnistui maalaamaan melko geneerisen maailmantuhojuonenkin aika hyytävillä sävyillä. Thanos ei missään vaiheessa julista UNIVERSUMIN OLEVAN SYÖPÄ joka täytyy LEIKATA, tai että TUHONNE ON AINOA VAIHTOEHTO. ”Tämä on omaksi parhaaksesi”, on viesti. ”Teen tämä koska välitän sinusta”.
Noilla aivan todella epämiellyttävillä implikaatioilla elokuva tekee jotain, mitä en ihan Marvel-leffalta odottanut: pääsee ihoni alle. En voi kuin onnitella sitä siitä.

Jotenkin yllättäen teemoilla pelaaminen on muutenkin tässä ihan todella vahvaa, ja kiitettävän vähän alleviivattua! Hetken makustelun jälkeen voin yhdistää aika lailla kaikki elokuvan draamalliset pointit yhden todella vahvan yhtenäisen teeman alle, ja se teema on uhraukset. Uhraukset, joita hahmot tekevät, uhraukset, joita hahmot pakotetaan tekemään, uhraukset, joita nämä epäonnistuvat tekemään.

Ison rujon bling bling -hanskan melko lailla jokainen rako täytetään uhrauksilla, joita hahmot eivät suostu tai onnistu tekemään. Loki ei suostu antamaan Thorin kuolla, joten menettää Tesseraktinsa. Quill ei suostu ampumaan Gamoraa, joten hän vain antaa Thanokselle tien sielukivelle. Gamora ei suostu antamaan siskonsa kärsiä, Kapun tiimi ja Vision… melko lailla koko elokuvan juoni on päällystetty näillä. Helvetti soikoon, teemaa vahvistetaan jopa tämänkertaisella geneerisellä alien-armeijalla, jonka strategia on aivan hahmon repliikillä alleviivatusti itsemurha. Ja totta kai toisin kuin sankarimme, Thanos on täysin valmis luopumaan aivan kaikesta ja uhraamaan puoli universumia sen toisen puoliskon puolesta.

Mikä sitten on teesi siitä, mitä ja ketä saa uhrata? Vaikea sanoa vielä ennen seuraavaa elokuvaa. Olen kuitenkin aistivinani, että Ikuisuussote alleviivatusti laittoi hahmoja vääriin tilanteisiin tekemään vääriä valintoja, jotta se toinen puolisko voi näyttää, miten homma kuuluu oikein tehdä. Toisen uhraaminen ilman tilaa tämän tahdolle on väärin ja jonkun toisen laittaminen tekemään likaisen työn on aivan todella väärin sille, joka joutuu vetämään liipaisimesta (Wanda/Vision & Quill/Gamora), joten… ehkä omaehtoinen, muita altistamaton uhraus on se ainoa oikea?

Onko Kapteeni Amerikka uhattuna? Totta kai Kapteeni Amerikka on uhattuna. Tuntuu jotenkin todella laskelmoidusti siltä, että originaali Avengers-tiimi saattaa päästä tekemään sen paljon puhutun uhrauksen, että seuraava sukupolvi voi elää. Tai näin minä ainakin luen, mikä on yleensä se miten minä sen tekisin!

Näin kokonaisuutena minä nautin tästä sekavasta kasasta hienoja kohtauksia aivan todella paljon. En ole tietenkään ihan kritiikkejä vailla, ja isoin moka oli minusta yksittäinen ja oikeasti melko köpö kohtaus. Peterin ja Gamoran juupaseipäs-leikin päättyminen ja yhtäkkinen romanssi oli tietty jo koodattu ja pohjustettu jo kahdessa Galaksin Gurtut -elokuvassa, mutta sen iskeminen tässä pöytään täysin varoittamatta maistui sanalla sanoen aika tönköltä ja perusteettomalta. Ehkä juuri siksi, koska elokuva on niin kiireinen ja kohtauksia täynnä, syntyy vääjäämättä se riski, että jokaisen kohtauksen ”idea” ja ”tarkoitus” tulee katsojalle kontekstissaan aivan todella selväksi. Keskellä tätä elokuvaa noin merkittävä Guardians of the Galaxy -koplan draamakehitys maistui juuri siltä, miksi se kirjaimellisesti seuraavassa samojen hahmojen kohtauksessa paljastuikin: laskelmoidulta draamapisteiden ostamiselta. On ihan tosi vaikea eläytyä, kun näkee missä kohtaa draamajunan hiilipesää täytetään laskelmoidusti.
Olkoonkin, että se oli vain yksi kohtaus tässä valtavassa elokuvassa, minusta sen arvoon sellaisena vetoaminen ei ole pätevä argumentti. Tässä muutenkin on kyseessä elokuva, joka ei toimi omalla painollaan, vaan jonkun kahdenkymmenen elokuvan finaalina. Kun tuolle kohtaukselle on kasvatettu dramaattista massaa kahden Guardians of the Galaxy -elokuvan verran, minusta on ihan kohtuullista toivoa, että se hoidetaan kunnolla.

Toinen oikea valituksenaiheeni ei ole tämän elokuvan syytä, vaan Civil Warin, mutta jotenkin se pieni asia, miten tässä viitattiin Civil Wariin onnistui jälkeenpäin jopa vielä vähän heikentämään sitä elokuvaa.
Isoin ongelmani Civil Warissa oli pysyvien vaikutusten täydellinen puute, ja tämän elokuvan Rhodey & Ross -kohtaus varmisti, että jep, tilanne on juuri niin paha ja se elokuva ei vaikuttanut mihinkään. On vähän kätevää, että se sen elokuvan oikeasti haastava moraalinen keskustelu voidaan lakaista pois intergalaktisen persposki Taunon tieltä ja ihan järkevän pointin nostava (jokseenkin mulkero) Ross voidaan yksinkertaistaa nuhjuiseksi ukoksi, joka ei halua antaa supersankarien pelastaa maailmaa.
Kun Rhodeynkin vamma voidaan korjata ropotiikalla ja kukaan ei kanna mitään kaunaa siitä leikkisästä lentokenttämähinästä, niin ainoa vaikutus on se, että Stark ja Rogers eivät ole puheväleissä, joka ei varsinaisesti edes muuta tämän juonta kovin paljoa.
Ja hei! Civil War! Jos olisit halunnut minun välittävän niiden ystävyyden kariutumisesta, olisit käyttänyt edes vähän aikaa rakentaaksesi niiden kaveruutta! Ne pällit kirjaimellisesti vain tappelevat kaikissa sitä edeltävissäkin elokuvissa! Tuon rähinän pohjustaminen alkoi jo penteleen Avengers ykkösessä!

Sori, Civil War, tämä meidän juttu ei vain taida tulla ikinä toimimaan. Ei ainakaan niin kauan, kun nätimpi ja fiksumpi siskosi on kaupungissa.


Näin lopuksi on pakko tietty ottaa kantaa vielä siihen lopetukseen, joka oli todellakin vaikuttava. Erityisesti pisteet siitä, että se oli vaikuttava siitäkin huolimatta, että ensimmäisestä hetkestä asti oli selvää, että tuhkaksi hajonneet hahmot eivät tule pysymään kuolleina. Kohtaus oli yksinkertaisesti niin tyydyttävästi ja hyytävästi toteutettu ja riipivästi näytelty, että pystyin kaikesta huolimatta silti eläytymään siihen.
Eniten jatko-osassa luonnollisesti pelottaa, että puolen universumin kuolemasta(Now playing King Gizzard and the Lizard Wizard - Murder of the Universe) on aivan todella vaikea peruuttaa tyylikkäästi. Jos jotain saan toivoa, niin sen, että ainakin kaikki hahmot jotka kuolivat ennen napsahdusta pysyvätkin kuolleena.
Gamoran kohdalla on tietty yhä olemassa mahdollisuus johonkin sielukivi-bullshittiin, mutta ethän tekisi sitä minulle, Marvel?

Sait minut tuntemaan jotain. Älä edes kehtaa harkitsevasi ottaa sitä pois toisella sormien napsahduksella!






Ja niille, jotka eivät jaksaneet lukea ylempää:




TL;DR: Wes Andersonin Moonrise Kingdom on uskomattoman herttainen rakkauselokuva, joka ironisoi ihastuttavalla tavalla monien ei-militarististen yhteiskunnan elinten tarvetta imitoida armeijan toimintatapoja.
Sulje spoileri
Avatar
Guardian
hevosia hevosia
Viestit: 406
Paikkakunta: En Voi Vastata Tuohon Kysymykseen

Re: Minkä elokuvan katsoit viimeksi?

ViestiKirjoittaja Kapura » 14 Kesä 2018, 23:05

castaan tason 666 ketjunherätyksen

Spoileri
"minä, simon" on ensinnäkin maailman huonoin käännös fraasille "love, simon", joka on ööh SUORA LAINAUS ELOKUVAN TÄRKESTÄ KOHTAUKSESTA. mitä helvettiä, suomentajat? eikö teille riittänyt tarpeettomat suomenkieliset lisäykset kaikkien kasarileffojen nimien perään? onko tämä joku pöhkö markkinointikikka, jolla toivotaan, ettei potentiaalinen katsoja lue elokuvan nimeä alemmalle riville, jossa varsin todennäköisesti lukee jotakin sellaista kuin "genre: draama, romanttinen komedia"??? ehkä kääntäjät ovat kuin jumala: joskus ottaa, joskus antaa (esim. emoji movien suomidub)

hämmentävistä käännösvalinnoista voisi siirtyä analysoimaan itse teosta. broilereita epätoivoisesti vältellen voisin sanoa, että päällimmäisenä jäi mieleen nokkela sävyllä leikittely. elokuvan jokainen kolmannes edustaa hienovaraisesti mutta varmasti omanlaista tyyliään; ensimmäisestä livutaan toiseen luontevasti juonellisin perustein, mutta toisen ja kolmannen näytöksen vaihteessa on nokkela metatemaattinen keino, joka oikeuttaa siirtymän. elokuvassa oli muutenkin kiitettävää itsetietoisuutta ja genrekliseillä pelailua, mutta ei siinä määrin, että se olisi haitannut.

millä muilla positiivisilla määreillä voisi lyödä elokuvaa päähän? valitsen teidät, pöhinäsanat "hyvä cinematografia", "hyvin käytetty soundtrack", "hyvin näytelty" ja "ajoittain aidon hauska"! täysin perustelemattomat mielipiteeni hyökkäävät tämän metaforan nimetöntä vastapuolta kohtaan ja tekevät aika paljon damagea. jokin vähemmän tyhmä huomio: olen onneksi vielä siinä iässä, että osaan arvioida, kuinka realistista nuorisokuvaus oli, ja olihan se kelvollisen realistista (genrekäytänteiden rajoissa silti pysyen).

juoni kulki enimmäkseen mainiosti. ainut säröilykohta oli kolmosnäytöksen alkupuolisko, jossa oli peräkkäin tosi monta keskustelua, joiden välillä ei siirrytty kovin luontevasti; koko muu elokuva pudotteli yksittäisiä juoni- ja hahmopointteja täysin vaivattomasti kehyskertomuuksiin lomiteltuna, keskeinen mysteeri toimi. varsinkin tässä genressä liikuttaessa on minusta tärkeää löytää oikea rytmitys ja luonteva siirtyminen kohtauksesta toiseen, koska liika laskelmallisuuden tuntu (ei itse laskelmallisuus) pilaa helposti sekä komedian että romanssin. kuten sanottua, elokuva onnistui lähes täydellisesti! hyvin tehty, elokuva.

muutamassa kohdassa oli melko selvää, että elokuva puhuu katsojilleen yhtä paljon kuin hahmot toisilleen, mutta ainakaan minua se ei häirinnyt, koska luentani oli melko metatemaattinen (eikä mikään tapaus kuitenkaan ollut sellainen, etteivätkö hahmot olisi oikeasti voineet sanoa niin). lisäksi hyvät näyttelysuoritukset ja onnistunut emotionaalinen tarinankerronta onnistuivat kuitenkin säilyttämään joka tapauksessa sen, että katsoja välitti hahmoista ja näki ne hahmoina, ei välineinä, joilla elokuva syöttää katsojalleen teemansa.

ja ai niin: maailman eniten pisteitä siitä, että HUONOT TIETOSUOJAKÄYTÄNNÖT olivat pääsyy elokuvan keskeiseen konfliktiin. voin vakuuttaa, että huusin päässäni "ei helvetti tuo on julkinen tietokone kirjaudu ulos saatana" sen lyhyen hetken ajan, kun oli vielä epäselvää, oliko se tarkoituksellinen juonipointti vai hollywood-tietotekniikkaa. ja se oli tarkoituksellinen juonipointti. kiitos, elokuva.

disclaimer: elokuva oli erinäisistä syistä, jotka ovat broilereita liittyen kapuran elämä juonikuvioon (ilmestyy pian), aika ööh äärimmäisen henkilökohtainen, mikä saattaa heittää arviotani esim ns. feelsien toimimisesta aika paljon yläkanttiin. tunnistin itseni aivan liian monesta kohtaa, eikä tämä ole mitään muuta kuin myönteinen arvio. seuraavaksi iltauutisissa: eikö "romanttinen komedia" genrenä maistunutkaan gabura sedälle vain siksi, että ne olivat liian heteroita lol??????

(tämän arvostelun järkyttävä sekaavuus selittynee aika paljon sillä, kuinka hankalaa minun on puhua tästä elokuvasta ottamatta liian henkilökohtaista näkökulmaa, mutta ehkä sekin on teksti, jonka voisi kirjoittaa. ehkä sitten joskus)

lisäksi disclaimer: olen nähnyt noin kolme elokuvaa, joista kaksi olivat emoji movie ja emoji movien suomidub

joten ööh enpä tiedä, kuinka hyväksi elokuvaksi uskallan tuota sanoa, mutta koska tämä ketjun vastausten ylin tarkoitus on heittää elokuvia päähän mielivaltaisilla numeroarvioilla, joilla on vähemmän kosketusta reaalimaailman ilmiöihin kuin hengen fenomenologian epäselvimmillä jaksoilla, sanoisin että 6/5 koska siinä EHKÄ joko oli kissa tai mainittiin kissa en ole ihan varma

tosin jos minä saisin päättää, kaikki elokuvat arvotettaisiin asteikolla "[adjektiivi] cinematografia mutta räjähti käsiin kolmannessa näytöksessä"

eli ööh

loistava cinematografia mutta räjähti käsiin kolmannessa näytöksessä
Sulje spoileri
sometimes / i like fruit snacks
out by / the train tracks
a juice box / and headphones
i enter / the juice zone
Avatar
Kapura
Viestit: 257
Paikkakunta: Kanila

EdellinenSeuraava

Paluu Kulttuuri

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron