Paluu Kulttuuri

Hobitti (VERY SPOILERS)

Hobitti (VERY SPOILERS)

ViestiKirjoittaja Matoro TBS » 13 Joulu 2014, 11:32

Viiden Armeijan Taistelu tuli. Tämä on täysin spoilerillinen keskustelu kaikesta, mitä Jackson teki viime trilogialleen. Joten spoilaantujat pysykää poissa.

Aloitan sanomalla pari sanaa liittyen elokuvaan.

Hobitti. Viiden armeijan taistelu.

Smaug lentämässä Järvikaupungin yllä. Vihdoinkin yleiskuvaa koko lohikärmeestä äksönissä. Visuaalisesti upeaa – Järvikaupungin paniikki yhdistettynä petolintumaisesti kaartelevaan Smaugiin. Bard yksin keskellä palavaa kaupunkia ampumassa – aika kaunis Girion-callback.

Onneksi Smaug pääsi jälleen puhe-etäisyydelle. Cumberbatchin ääni on simppelisti täydellinen. Lohikäärme sai mustan nuolen rintaansa. Pidin tavasta – miten kuolema esitettiin. Itsevarma ja uhoava Smaug nousee ylös, sen tuli sammuu, ja putoaa alas kaupungin päälle. Se olisi voinut kenties olla vielä näyttävämpää, jos lohikäärme olisi syössyt tulta kaikkialle pudotessaan.

Eihän tuo ollut sille Desolation of Smaugissa esitellylle lohikäärmeelle kovin arvokas loppu, mutta eipä se ollut kirjassakaan. Onpahan ainakin fantasiatropeja rikkova aloitus.

Pidän siitä, miten Alfrid on heti Bardin puolella, kun tajuaa Bardin olevan kaupunkilaisten suosiossa. Alkupään Alfrid-kohtaukset olivat hyödyllisiä, mutta minusta tuntuu, että elokuvan loppupuolen Alfridit olisi voinut kokonaan leikata. Se oli siellä vain koominen kevennyshahmo.

Thorinin hulluus on tehty oikealla tavalla pelottavaksi. Se on sellaista arvaamatonta, ihmistä (tai siis kääpiötä) muuttavaa hulluutta. Oikeastaan kaikki kohtaukset Ereborissa olivat kultaa, monessakin mielessä. Kohta, jossa Bilbo kuuli Thorinin äänen Smaugin äänenä, oli hieno muistutus siitä, että Smaugin perintö elää edelleen. Richard Armitage on ihan täydellinen Thorin.

Haltioiden saapuminen Esgarothiin oli järvikaupunkilaisille kivan toiveikas hetki. Thranduilin hirvi on ihana nähdä taas. Neuvottelut Thorinin ja Bardin välillä on lopulta se piste, milloin tajuaa, että tuo Thorin on ihan eri Thorin kuin se, joka lähti Repunpäästä. Jännite kääpiöiden ja haltioiden välille alkaa kasvaa.

Sillä välin Dol Guldurissa. Rakastin ja vihasin sitä kohtaa.

Oli mahtava nähdä Galadriel toiminnassa. Se valoräjähdys-whatever, minkä se teki örkkiä vastaan, oli hieno hetki. Sitten alkoi Sormusruno – olin kyllä ärsyyntynyt siitä, miten kauhuissaan Galadriel oli. Glorfindel piteli jonkin aikaa kaikkien Yhdeksän raivoa, ja Galadriel on yhtä lailla yksi Valinorista lähteneistä noldoista, jonka lisäksi tällä on yksi Kolmesta. Haluan valoa ja Noldor-eeppisyyttä, dammit. Vähän niinkuin Gandalfin ja Sauronin upea taistelu Desolationissa.

Nazgulit ovat toteutettu hienosti. Nehän ovat ilmeisesti tässä vaiheessa vain Sormusten häiventämiä varjoja, ja ilman kaapuja heidän ulkomuotonsa on vain fyysisen rajoilla.

Elrond ja Saruman, damn. Nerdgasmi ja yliannostus eeppisyyttä. Ne mättävät Nazguleja turpaan kuin jossain Soul Caliburissa. Tietty trilogian Elrond-toteutus on ihan ristiriidassa oman Tolkien-tulkintani kanssa (nimittäin Laws and Customs of Eldarissa Tolkien kertoi, että haltiat ovat joko parantajia tai taistelijoita, ja Elrond oli kirjoissa ennen kaikkea suuri parantaja, eikä mikään kirjotiettu teksti puolla sitä, että Elrond olisi ollut soturi), mutta damn, koko taistelukohtaus on upea.

Sitten Sauron tulee. Sauronin toteutus Hobitti-trilogiassa on ollut tosi kaunista katsottavaa – oikealla tavalla mystistä ja epäselvää. Mutta sitten Galadriel aloitti.

En pidä yhtään siitä, että ne ottivat LotR-trilogian kamalimman Galadriel-kohtauksen jonkinlaiseksi pohjaksi tämän voimalle. Se kohtaus LotR:issa perustui Sormuksen houkutukseen. Nyt ne sitten tekivät Galadrielista Bruce Bannerin, joka muuttuu pahassa tilanteessa siniseksi magia-Hulkiksi. Sanat, joilla Galadriel Sauronin karkoitti, osuivat nappiin kaikin puolin, mutta pls, miksi äänikin piti vääntää tuollaiseksi. Paha mieli jäi koko kohdasta. Avengersin neuvottelu mätön lopuksi oli hyvä purku koko Dol Guldur- juonelle. Sauronin varjo katosi itään ja Saruman lupasi kryptisesti diilata asian kanssa. Valkoinen Neuvosto oli upea sitä Galadriel-kamaluutta huomioimatta.

Ai niin. Ihan teoreettinen ajatus – jos joskus tehtäisiin Silmarillion-elokuvia, jotka ovat osa samaa ”cinematic universeä” Jacksonin juttujen kanssa, olisikohan Finrodin (Galadrielin veli) ja Sauronin taistelu Ihmissusien saarella samankaltainen? Finrod muuttuu oudoksi pimeyden olennoksi? Ei varmaankaan. Kaikki Eldarin ”taika” perustuu visuaalisesti valoon (tai veteen, koska Ulmo). Valoa, valoa, valoa.

No. Nyt kun pääsimme siitä, on aika sukeltaa diplomatian ja reaalipolitiikan helvettiin.

Väitän, että metsähaltiat ovat liian haarniskoituja. Jos nuo kaikki levyhaarniskat ovat metallia, niillä saa olla aika iso kaivostoiminta (jota sindarilla ei tiettävästi ollut). Oikeastaan koko Jacksonin trilogia kärsii haarniskojen yliannostuksesta. Melkein kaikilla on täydet levyhaarniskat, joista ei ole kuitenkaan mitään apua, sillä miekat ja vastaavat menevät suoraan niiden läpi. Örkkienkin varustus on standardisoitua kuin ne olisivat jokin 1900-luvun armeija. Kaipa ne ovat samanlaisia siksi, että digitaalinen copypastetus olisi helpompaa.

Ja levyhaarniskasta vielä – Tolkienin maailmassahan ei edes käytetty levyhaarniskoita. Mistäänpäin sen tuotantoa ei löydy viittausta siihen, että joku käyttäisi levyhaarniskaa. Kenties se johtuu siitä, että Ardan sodankäynti perustuu pikemminkin euroopan mytologiaan ja antiikin sodankäyntiin kuin keskiaikaan, jollaiseksi Tolkien-fantasian sodankäynti liian usein mielletään. Ja sen lisäksi mikä pointti noissa levyhaarniskoissa on, kun oikeastaan joka ikinen isku, minkä näemme, menee kuitenkin haarniskan läpi?

Aseet sen sijaan tekevät minut iloiseksi. Ilmeisesti joku on lukenut sen verran aseiden historiaa, että tiesi, että suurilla armeijoilla keihäät ja jouset olivat useimmiten ensisijainen ase, ja miekat vasta toissijainen. Se pitää paikkaansa kaikilla kolmella järjestäytyneellä armeijalla. Kovin iloista.

On tosi kaunista ja surullista, miten Thorin luottaa Bilboon yli muiden kääpiöiden, vaikka onkin kullan sekoittama. Bilbo näyttää monta kertaa kamppailevan rajusti omatuntonsa kanssa. On helppo samaistua hobitin moraaliseen dilemmaan. Se hetki, kun Bilbo sitten lähti Ereborilta, oli tosi kaunis pieni kohtaus itsessään.

Ylipäätään on hieno nähdä, miten Bilbosta on tullut pelaaja tähän peliin. Bilbo on kasvanut mielettömästi matkan aikana. Ja Freeman on tietty loistava Bilbo, mutta sehän on tässä kohtaa trilogiaa ja itsestäänselvyys.

Yhtäkkiä, Dain. Dain Rautajalka, sinua on odotettu.

Dain on hemmetin badass. Se on eräänlainen kokoelma fantasiakääpiöiden arkkityyppejä – ja tässä tapauksessa modernin fantasian eikä mytologian. Jos Thorinin retkikunnasta on pyritty tekemään mahdollisimman omaperäisiä kääpiöksi, Dain on eräänlainen ”The Kääpiö”. Skottiaksentti, iso parta, iso vasara, everything. Rautavuorten kääpiö-armeija on kyllä kaunis näky. Niiden ehdottomasti paras hetki oli se mieletön kääpiö-falangi, jonka ne muodostivat örkkiarmeijaa vastaan. Sääli, että se trailerissa vilahtanut valtava kääpiö-ballista ilmeisesti leikattiin extended editioniin.

Ne... ”vileworms”, niinkö Gandalf niitä kutsui? Ne tosi isot madot? Dafuq? DAFUQ? Mitä hittoa, Jackson? Odotin hetken, että ne hyökkäävät ja tuhoavat taistelun, mutta ne onneksi katosivat maailmasta heti kun ne olivat tehneet tunnelinsa. Sitten tuleekin much orcses.

Haltiapari Gundabadissa on kiva kohtaus. Legolaskin on näemmä kasvanut itsenäisemmäksi. Ja Gundabadin käyttäminen on kivaa. Se on ollut minulle aina niitä mystisiä paikkoja, jotka mainitaan teksteissä monesti, mutta mistä ei juuri kerrota mitään. Päästiinpähän näkemään sekin. Tosin vähän häiritsee, miten armeijat ja haltiat taittavat sen matkan Gundabadilta Ereborille vajaassa vuorokaudessa.

Hei, Azog on saanut haarniskaa. Koko Hobitti III on yksi levyhaarniska. Bard ja Bilbo ovat kai ainoat sankarit, jotka eivät ole korviaan myötä haarniskoituneet pahviin, jonka läpi menee pieninkin osuma.

Historiakostaja sisälläni on kovin iloinen katsellessaan massiivisia taistelukohtauksia. Yksinkertaisesti upeaa nähdä moniulotteinen taistelu, monenlaisia joukkoja, goddamn KÄÄPIÖFALANGI, Thranduil hirvensä kanssa, Dain olemassa tosi badass, peikkoja, everything... Kerrankin on taisteukohtaus, jossa on oikeaa taktiikkaa ja strategiaa. Ja aika karu ajatus, mutta örkit olivat kyllä valmistautuneet tähän taisteluun paljon paremmin kuin kukaan muu osapuoli. Örkeilläö oli yhtenäinen johto, koordinoitu hyökkäys, reservi ja suunnitelma. Hyvän liittoumalla ei ollut mitään noista.

Järvikaupunkilaiset kuolevat. Thranduil tajuaa, että it's not worth it. Kääpiöt jatkavat itsetuhoisella periksiantamattomuudella. RIP Thranduilin hirvi, olit elokuvan paras hahmo. Käynnissä on epätoivon hetki ennen sarastusta.

Thorinin ja Dwalinin välinen kohtaus on jälleen kerran yksi loistava hetki tutkia Thorinin hahmoa. Ja se laukaisee niin Shakesperemäisen monologin kultahuoneessa. Koko Thorinin hahmoarkin huipennus. Mahtava kohtaus, yksinkertaisesti.

Sitten Thorin tulee portille ja kertoo, että he ovat Durinin poikia, ja he eivät juokse pakoon taistelusta. Hell yesss. Melkein yhtä hieno kohtaus, kuin Kahden Tornin lopussa oleva Théodenin monologi.

Ja sitten Vuorenalainen kuningas murtautuu kultaisesta vankilastaan, ja kääpiöt valtaa mahtava taistelutahto. Rynnäkkö on upea. Samaan aikaan Laaksossa yksi Bardin eeppisimmistä hetkistä - ”Any man who wants to give his life, follow me!”

Thorinin ja Dainin bromance taistelukentällä on mahtavaa katsottavaa. Tulee ihan mieleen se, miten Fingon ja Turgon tapasivat Lukemattomien Kyynelten Taistelun aikana. Hemmetti, Jacksonin pitäisi tehdä siitä taistelusta elokuva. Jackson olisi juuri sopivan megalomaaninen tekemään Silmarillionin massiiviset taistelukohtaukset. Aika sääli, ettei Silma varmaan koskaan toteudu.

Elokuva on kyllä jatkuvasti vähemmän Hobitti ja enemmän Viiden Armeijan Taistelu. Thorin on elokuvan päähenkilö täysin siinä missä Bilbokin. Enkä valita, se on toimiva tulkinta tarinasta. Plus, Richard Armitage!

Kauriit ja villisiat ovat aika mahtava idea kääpiöiden ratsuiksi. Siat ovat tankkeja, vuorikaurishärpäkkeet ovat täydellisiä maastoajoneuvoja. Legolasin lepakkoratsastus on niin typerää, että se on siistiä. Finaali alkaa rakentua Korppikalliolle. Ymmärrettävä ratkaisu erottaa lopputaistelu kaiken mätön keskeltä eristyneemmäksi kokonaisuudeksi, sillä kyse on yhtä lailla hahmojen emotionaaliseista finaaleista. Siinä ei saa olla liikaa yleisiä härpäkkeitä viemässä huomiota. Jää ja lumi on lisäksi tosi kaunis taistelupaikka.

Thorin, Dwalin, Kili ja Fili. Nelikon kiipeäminen kalliolle on upeaa seurattavaa. Voi niitä, jotka eivät olleet lukeneet kirjaa – kuka odottaisi, että tuosta nelikosta henkiin jäisi vain yksi?

En tiedä mitä nuo kaikki peikko-otukset ovat olevinaan. Taisin nähdä jossain kohtaa sellaisen, jonka vasen käsi oli naurettavan pieni. Ja yhden, jolla oli moukareista tehdyt proteesiraajat. Dafuq, Jackson. Plus, pls Alfrid. Mene pois minun taistelustani. Olet turha.

Korppikallio. Thorin, pls, olet idiootti. Etsitte Azogia ja hajaannutte? What the fuck, man? Onneksi hänessä on sen verran järkeä, että kun hän saa kuulla Gundabadin armeijan saapuvan, hän päättää vetäytyä. Too bad its too late. Onneksi olen emotionaalisesti varautunut kaikkiin kuolem-

Fili. Argh. Noin nopeasti, noin... raa'asti? Azog minä vihata sinua.

Sitten Bolg ja Kili. Tauriel saa turpaansa ja joutuu katsomaan Kilin kuolemaa. Why does it hurt so much, kysyy Tauriel. Because it was real. Fanien tunteet tiivistettynä.

Pelkäsin vähän Legolasin olevan Desolationin perusteella tylsä supermies, mutta jostain syystä tämä elokuva ei antanut samaa tunnetta. Lepakkoratsastaja Legolas tornissa auttamassa Thorinia on upea kohtaus. Kerrankin se käyttää jousta kaukotaisteluun. Ja näkee muuten, että Fellowshipissä Legolas on vähän nopeampi ampuja. Ja muutenkin kovempi taistelija.

Tosi överit Legolas-toimintakohtaukset taitavat olla heikkouteni, koska putoavilla kivillä juokseva Legolas on yksinkertaisesti parasta. Ja on ihanaa, että Thorin sai vihdoin Orkristin takaisin. Thorin x Orkrist OTP.

Thorin vastaan Azog. Alkaa kauniisti. Jatkuu ja jatkuu samalla tavalla. Sitten Thorin pudottaa Azogin veteen. Se tuntui aika halvalta. Vielä halvemmalta tuntui se, miten naurettavassa metallihaarniskassa (alan olla varma siitä, että ne kaikki haarniskat olivat oikeasti pahvia) oleva örkki kelluu jäätä vasten. Ja sitten se nousee sieltä. Mikä Azog on, vesihiisi vai? Sitten he kummatkin haavoittuvat kuolettavasti, ja Thorin pääsee katsomaan taistelun voiton ennen kuolemaansa.

Ihan voimakas kohtaus, mutta jääpelleily oli vain tyhmää. Jäällä taistelu oli hieno idea, mutta Azog veden alla pls. Jos minä olisin suunnitellut loppukohtauksen, olisin laittanut Thorinin surmaamaan Azogin, ja sen jälkeen Gundabadin armeija olisi tullut ja jyrännyt kaiken, ja Thorin, Dwalin ja Bilbo olisivat taistelleet loputtomia hiisivirtoja vastaan, ja Thorin olisi haavoittunut kuolettavasti, ja sitten vasta, kotkat! Ja Beorn. Beorn oli ne kymmenen sekuntiaan tuossa elokuvassa ihan mielettömän siisti, mutta srsl moar Beorn!

Kotkat versus lepakot oli kiva, mutta muuten ne linnut olivat aika ankeita. Onneksi niitä oli sentään pohjustettu sen verran, että Radagastia oli pyydetty pyytämään kaikkia apuun.

Thorinin ja Bilbon viimeinen kohtaus on jotain, mitä olen odottanut koko sen ajan, kun kuulin ensimmäistä kertaa Hobitti-elokuvaprojektista. Jackson (ja Tolkien) osaa tehdä noita kohtauksia – Boromir ja Theoden, esimerkiksi. Onneksi Thorinin viimeinen kohtaus oli juuri niin kaunis ja voimakas kuin sen pitikin olla. Bilbosta näkee, että kaiken kokemansa jälkeenkään hän on ei ole muuta kuin hobitti. Hän ei halua myöntää itselleen, että Thorin kuolee. Ja Thorinin viimeinen monologi. So beautiful.

Minusta tuntuu, että extendedissä tulee olamaan paljon lisää materiaalia loppuun. Nyt se tuntuu tosi keskeneräiseltä. Ei mainintaa siitä, että Dainista tuli kuningas. Ei mainintaa siitä, miten Thranduilin kivien ja järvikaupunkilaisten kävi. Ei edes toista paljon odottamaani kohtaa, Thorinin laskemista hautaan Orkrist rinnallaan. Ehkä tosin ihan hyvä, että teatteriversio keskityty nimenomaan Bilbon tarinan päättymiseen.

Bilbon jättämät hyvästit ja paluu Kontuun on hyvän mielen katsottavaa. On kiva nähdä, miten paljon Bilbolle on jäänyt tavaraa seikkailusta. Beornin puutarhan tammenterho, Bofurin villarukkaset, paljon kääpiötavaraa, peikkokultaa. Hän palaa kotiin ihan eri kääpiönä kuin lähti.

Voi voi Bilbo-rukkaa, huutokauppa pilaa hänen kotiinpaluufiiliksensä. Vorosopimuksen esilletuominen jälleen on taas niitä juttuja, jotka saavat koko trilogian tekemään ympyrän. Mutta jotenkin lopetus tuntuu haparoivalta. Minun puolestani tarinan olisi voinut lopettaa siihen, kun Bilbo sanoo Thorinin olleen ystävä astuessaan sisään Repunpäähän. Tietty paluu tulevaisuuteen oli ihan toimiva tapa lopettaa tarina – oikeastaan hyvinkin toimiva, mutta se tyhjä hetki Bilbon sisälleastumisen ja tulevaisuuteen palaamisen välillä tuntui haparoivalta ja tyhjältä.

Kokonaisarvio?

Pirun hyvää viihdettä, ja tosi hienoja kohtauksia sidottuna yhteen hieman haparoivin solmuin ja epäloogisin naruin. Näyttävä ja tunteellinen, mutta juoni ei ole aina kovin looginen tai toimiva. Minusta tuntuu, että koko Höpitti olisi ollut niin paljon parempi, jos Jackson olisi tehnyt ne ihan rauhassa, kiirehtimättä. Nämä olisivat voineet olla vielä parempia elokuvia.

Extended editionia odotellessa.

Surullista, että se oli viimeinen kerta. One last time.
"We've always defined ourselves by the ability to overcome the impossible. "
Avatar
Matoro TBS
Historiahirnahdus Historiahirnahdus
Viestit: 382
Paikkakunta: Vorsa

Re: Hobitti (VERY SPOILERS)

ViestiKirjoittaja Don » 13 Joulu 2014, 12:25

Oma mielipiteeni Viiden armeijan taistelusta tiivistettynä:

Smaugin hyökkäys kaupunkiin oli hienosti toteutettu, mutta se ei kuulunut tähän leffaan vaan kakkososan loppuun. Koko kohtaus palavine taloineen tuntui viimeisen osan alussa täysin irralliselta. Ja kun otetaan huomioon millaista kamaluutta kakkosen lopun pakotettu Smaug vs Kääpiöt -toiminta oli, niin sitäkin suuremmalla syyllä tämän olisi voinut heittää aikaisemman osan loppuratkaisuksi.

Legolas ja haltiaparkour. Chatissa jo mainitsin, että oman pääkaanonini mukaan tämä Legolas ja TSH-Legolas ovat kaksi eri hahmoa. Legolas I menehtyy trilogioiden välillä vakavassa parkour-onnettomuudessa. Bugikorjauksilla ja paremmalla fysiikkamoottorilla varustettu Legolas II ottaa sitten tämän paikan. Miksikö olen tätä mieltä? Sanotaanko vaikka näin, että Synkmetsän Gimli-viittaus oli mielestäni rehellisesti ainoa trilogian onnistunut Legolas-kohtaus. Lassen superninjailu oli minusta överiä vain ja ainoastaan huonolla tavalla, ja teatterissa teki mieli itkeä sen lepakkopelleilyn kohdalla.

Myös kaikki Tauriel-tavara oli täysin turhaa ja vei ruutuaikaa paljon paremmilta hahmoilta, mutta ei siitä sen enempää.

Minulle Dol Guldurin käänteisväridriel-kohtaus taisi sitten olla se "niin mautonta, että oli jo siistiä" -juttu. Minusta Galadrielin mesoaminen oli jollain kierolla tavalla tyylikästä. Minä en kyllä olekaan niin suuri Tolkien-fanaatikko, että osaisin hakea näiden leffanäkemysten ja kirjatietouden väliltä mitään olennaisia ristiriitoja. Samasta syystä TOIMINTA_ELROND oli minusta myöskin ihan vain siistiä.

Taistelukohtaukset olivat Ninjagolasia lukuunottamatta pääasiassa jotain tosi hienoa. Kokemus olisi vain kaivannut taistelukohtausten väliin enemmän ihan oikeaa sisältöä, sillä ryminä alkoi jossain vaiheessa maistua vähän puulta. Kääpiöiden kilpimuuri ja sen takaa yllättäen loikanneet haltiat olivat jotain tosi siistiä. Niin, ja Thranduil. Ja hirvi. Ja Dain. Ja porsas.

Ja tosiaan, elokuvan loppu oli minusta tosi nätti. Annoin tälle kolmoselle monet pikkuvirheet (Ja Legolasin) anteeksi ihan vain siksi, että Bilbon kotiinpaluu oltiin toteutettu oikein nätisti. Hetken ajan tuntui taas siltä, että tässä seikkailtiin samassa leffauniversumissa TSH-leffojen kanssa oudon ninjagolasvaihtoehtoisuniversumin sijaan.

Annan elokuvalle arvosanaksi kolme ja puoli kamelia viidestä perunasta.
~~~~~~~[]=¤ԅ( ◔益◔ )ᕗ
Avatar
Don
uncle rubber uncle rubber
Viestit: 189
Paikkakunta: Kumi, Uganda
Offline

Re: Hobitti (VERY SPOILERS)

ViestiKirjoittaja Troopperi » 13 Joulu 2014, 12:34

Dáinin armeijalla oli hakut.
</nipotusmode = OFF>

Mielestäni Hobittia varten olisi riittänyt ihan hyvin kaksi elokuvaa. Toisaalta kolmas elokuva tuottaa jo aiheuttamallaan hypellä, joten pidentäminen on taloudellisesti fiksua. Lähes koko elokuva oli taistelua, jossa toinen toistaan seuraavat käännekohdat syövät pohjaa toisiltaan. "Hei, Tauriel vetää Bolgia turpaan. Ei, Bolg vetää Taurielia turpaan. Nyt Legolas vetää sitä turpaan. Nyt Bolg sai läjän kiviä päähänsä, se varmaan kuoli. Ei, se nousee sieltä jne." Painopistettä olisi hieman pitänyty siirtää kaikkeen muuhun. Loppu tuntui siltä, että siitä on jätetty tavaraa pois, joka siihen olisi loogista. Esimerkiksi olisi pitänyt näyttää, että Dáinista tulee Vuorenalainen kuningas, ja että kääpiöt aikovat tehdä Vuorella muutakin kuin jäädä asustelemaan sinne mukavalla kymmenen hengen pikkuporukalla. Jokin Dol Gulduriin ja Sauroniin liittyvä jälkikäsittely olisi myös ehkä ollut paikallaan.

Bilbo tuntuu myös jäävän hieman sivuun elokuvassa. Toisaalta ei hän koekaan itseään miksikään soturiksi, joten syy siihen lienee elokuvan painottuneisuus taisteluun.

Sitten pikku yksityiskohtiin.

Thorin saattoi "parantua" itsekkyydestään, mutta se teki hänestä ihan pirun tyhmän. Miksi Thorin jättäisi koko levyhaarniskansa pois ja ryntäisi taisteluun yllään perusvaatteet ja rengaspanssaripaita, jota ei edes viitsinyt laittaa kokonaan kiinni. Se saattaa kuvata sitä, että Thorin ikäänkuin palaa kuninkaasta Thoriniksi, mutta loogista se ei ole.

Ne madot, olivat jotenkin turha viittaus Morian "nimettömiin olentoihin", jotka Gandalf mainitsee Kahdessa Tornissa.

Haltioiden järjestelmällisyys on yliampuvaa. Samoin haltioiden (etenkin Legolas) kohdalla mennään liiallisuuksiin tempuissa. Sitä kyllä tehtiin jo LOTR:issa.

Onneksi Bard ei käyttänyt sitä toisessa osassa näytettyä ballistaa Smaugin ampumiseen. Itse en kyllä pidä siitä, että elokuvasta on jätetty Smaugin jalokivipanssarointi pois. Minusta se on mielenkiintoinen ja tärkeä yksityiskohta.

Lopussa Thranduil käskee Legolasia etsimään Arathornin pojan. Hieno viittaus sinänsä, mutta hieman epälooginen. Hobitin ja Sormusten herran välillä on yli 60 vuotta. En muista, että Aragornin mainittaisiin olleen tekemisissä metsähaltioiden kanssa ennen kuin hän vie Klonkun Synkmetsään 3017. Onhan se mahdollista, että Aragorn on tavannut Legolasin aikaisemmin, mutta TSH ei varsinaisesti anna kuvaa Aragornin ja Legolasin olleen mitään erittäin läheisiä tuttavia aikaisemmin.

Vaikka pädenkin yksityiskohdista, ei elokuva ollut mikään surkea. Ei se kuitenkaan ollut loistavakaan. Sormusten Herran tapauksessa olin nähnyt elokuvat ensin (ja ne laukaisivatkin kiinnostukseni Keski-Maahan), mutta Hobitin luin useita vuosia ennen elokuvia. Tämä vaikuttanee mielipiteeseeni. Voin kuitenkin sanoa, että ensimmäinen osa Hobitista oli mielestäni paras, varmaan sen takia, että siinä painopiste on hieman erilainen.

Lopuksi mainittakoon, että se muurinmurtajapeikko oli hilpeä.
Troopperi
Viestit: 1

Re: Hobitti (VERY SPOILERS)

ViestiKirjoittaja Matoro TBS » 13 Joulu 2014, 12:39

Troopperi kirjoitti:Itse en kyllä pidä siitä, että elokuvasta on jätetty Smaugin jalokivipanssarointi pois. Minusta se on mielenkiintoinen ja tärkeä yksityiskohta.

Lopussa Thranduil käskee Legolasia etsimään Arathornin pojan. Hieno viittaus sinänsä, mutta hieman epälooginen. Hobitin ja Sormusten herran välillä on yli 60 vuotta. En muista, että Aragornin mainittaisiin olleen tekemisissä metsähaltioiden kanssa ennen kuin hän vie Klonkun Synkmetsään 3017. Onhan se mahdollista, että Aragorn on tavannut Legolasin aikaisemmin, mutta TSH ei varsinaisesti anna kuvaa Aragornin ja Legolasin olleen mitään erittäin läheisiä tuttavia aikaisemmin.


Jalokivipanssaroinnista tehtiin jonkin verran kokeiluja, mutta lopulta päädyttiin vain upottamaan kultakolikoita Smaugin suomujen väliin, as seen in Desolation of Smaug. Jalokivet olisivat olleet kyllä siistejä.

Ja tuon Aragorn-jutun unohdinkin käsitellä. Siinä on sikäli järkeä, että leffakaanonissa Artsi ja Leggy tuntuvat olleen kavereita jo pidempään. Legolasin ensimmäinen repliikkihän Fellowshipissä on Boromirille: "This is no mere ranger. This is Aragorn, son of Arathorn."
"We've always defined ourselves by the ability to overcome the impossible. "
Avatar
Matoro TBS
Historiahirnahdus Historiahirnahdus
Viestit: 382
Paikkakunta: Vorsa

Re: Hobitti (VERY SPOILERS)

ViestiKirjoittaja Don » 13 Joulu 2014, 12:41

Jättiläismadoista vielä sen verran, että ne taisivat olla enemmänkin viittaus johonkin hobittimytologian örvelöön. (http://lotr.wikia.com/wiki/Were-worms) Niissä minua häiritsi designin (joka ei sopinut leffan muiden olioiden kanssa yhteen niin mitenkään) lisäksi se, että niitä käytettiin vain ja ainoastaan kaivamaan ne pirun tunnelit. Jos minulla olisi sodassa komennuksessani jättiläismatoja suoraan helvetistä, saattaisin vaikka, öö, komentaa ne vihollisen kimppuun tai jotain.
~~~~~~~[]=¤ԅ( ◔益◔ )ᕗ
Avatar
Don
uncle rubber uncle rubber
Viestit: 189
Paikkakunta: Kumi, Uganda
Offline

Re: Hobitti (VERY SPOILERS)

ViestiKirjoittaja Nenya » 13 Joulu 2014, 14:57

En pidä yhtään siitä, että ne ottivat LotR-trilogian kamalimman Galadriel-kohtauksen jonkinlaiseksi pohjaksi tämän voimalle. Se kohtaus LotR:issa perustui Sormuksen houkutukseen. Nyt ne sitten tekivät Galadrielista Bruce Bannerin, joka muuttuu pahassa tilanteessa siniseksi magia-Hulkiksi. Sanat, joilla Galadriel Sauronin karkoitti, osuivat nappiin kaikin puolin, mutta pls, miksi äänikin piti vääntää tuollaiseksi. Paha mieli jäi koko kohdasta.

??????????

Tarkoitatko, LotR-trilogian siistein kohtaus! Se, joka perustui siihen, että Galadriel paljastaa koko äärettömän siisteytensä niin että se vuotaa henkimaailmasta materiamaailmaan tiivin siisteyden aiheuttamina valoefekteinä?
Ne kohtaukset olivat muutenkin kamalan samanlaisia, molemmissa Galadriel on siisti, ja taistelee suoraan Sauron Kammotun, Mairon Ihailtavan, Idän jumalkuningattaren, Seitsemän kuningaskunnan herran, tahtoa vastaan, voittaen molemmilla kerroilla. Niin siisti Galadriel on. Niin siisti tuo yksi kohtaus on!

Se, että Galadriel oli Nazgûl-tappelun ajan voimaton, oli vähän sääli kieltämättä. Olisin ihan hyvin voinut kuvitella hänet messuamassa keskellä taistelun ajan. Tosin sen voi varmaan vähän selittää sillä että hän keskittyi parantamaan Gandalfia ja luotti muiden hoitavan rasittavat pellet ennen kuin Sauron tulisi esiin.

Lisäksi voisin väittää että koko Guldur-tappelu on aika visualisointi abstraktista, olen aika varma että esimerkiksi Nazgûlit olivat varsinkin vielä tässä vaiheessa kokonaan näkymättömiä, eikä Elrond oikeasti huitonut niitä miekallaan. Mutta oleellista on, että se näytti kamalan siistiltä.

Mitä tulee hämäriin matoihin, were-worm terminä on vähän kyseenalainen, ja lienee lähinnä hobittien taikauskoa. Siitä huolimatta, on selvää että Keski-Maan pohjoisosissa mateli luultavasti yhä kaikenlaisia siivettömiä ja jalattomia lohikäärmeitä, joihin Jacksonin madot luultavasti perustuvat. Niiden sotakäyttö lienee rajallista, koska ne eivät näyttäneet kovin kykeneviltä matelemaan maan pinnalle, eivätkä näyttäneet yhtään tarpeeksi älykkäiltä koordinoidakseen hyökkäyksiä maan alta tai muuta vastaavaa.

Jos jotain haluaisin kritisoida, niin kenties lopun rytmitystä ja äkillisyyttä. Joku Thorinin hautaus/Dainin kruunaus olisi ehkä tuonut vahvemman lopetushetken tai jotain.

Joka tapauksessa, paras kolmesta ehdottomasti. Vaikka taisteluja oli kamalan paljon, en juurikaan ehtinyt kyllästyä niihin samalla tapaa kuin esimerkiksi noin koko toisessa ja jossain määrin ensimmäisen loppupuolella.

Lisäksi, olen vähän pettynyt ettei Galadriel laulanut koko Dol Gulduria jo nyt suohon, mikä olisi antanut Helmin Syvänteen haltiat anteeksi :(
"Pride-tapahtuma edustaa homonormatiivista yhteiskuntakäsitystä,
jossa heteronormatiivuus on suuri sortaja, joka pitää voittaa ja kaikki sitä edustavat tahot valloittaa."

bioklaani.horse
klaanon-juttujaKuva
Avatar
Nenya
Viestit: 64
Paikkakunta: Tregion

Re: Hobitti (VERY SPOILERS)

ViestiKirjoittaja Guardian » 17 Joulu 2014, 23:40

Haluan esittää varoituksen, koska aion esittää oodin.

Haluan esittää varoituksen, koska olen saanut aikaiseksi aivan saatanasti tekstiä enkä kadu sanaakaan.


Haluan esittää oodin elokuvasarjalle, joka on melkein loistava. Melkein upea. Melkein loputtoman kaunis ja vivahteikas. Mutta vain melkein, ja se siinä onkin niin käsittämättömän traagista.

Oodin kolmelle elokuvalle, joiden takana palaa visio ja ehdoton ymmärrys siitä, mikä toimii elokuvallisesti. Siitä, miten tunteita herätetään. Siitä, miten tarinat kierretään teemojen ja sellaisten ajatusten ympärille, joilla on painoarvoa. Sellaisten ajatusten, jotka tarkoittavat jotain. Ja oodin ohjaajalle, joka tietää kyllä miten nämä toimivat.

Hei, Peter Jackson.
Minä en oikeasti osaa sanoa, onko tämä sinun vikasi. Mutta sinä olet niin hyvä tässä, että en halua uskoa että se on sinun vikasi. Sinussa paloi ainakin joskus todellinen intohimo tätä tarinaa, tätä maailmaa ja näitä hahmoja kohtaan. Ja en tiedä, palaako enää, mutta et ole antanut sen haitata tippaakaan. Ne kohdat Hobitti-trilogiasta, jotka herättivät tunnelatausta, tekivät sen yhtä hyvin kuin se aiempi trilogiasi, se jonka teit ehdottomasti rakkaudella. Vaikka tarkoituksesi olisi ollut vain tällä kertaa tehdä vauhdilla, tehokkaasti ja tunteettomasti loppuun projekti, jonka Guillermo Del Toro jätti taas tekemättä koska sillä oli muita juttuja, sinä onnistuit. Sinä sait meidät taas välittämään hahmoista, joista et välttämättä enää itse välitä.

Hei, näyttelijät. Martin Freeman, Cucumberbatch, Armitage, McKellen, te. Vaikka tämä olisikin ollut vain kylmä ja tunteeton blockbuster-projekti Hollywoodin rahalla ja verellä toimivassa koneistossa, te ette antaneet sen haitata. Te olitte mukana tässä alusta loppuun ja uskoitte projektiin. Te välititte, ja kaiken ylimääräisen CG-hötönkin keskellä sen näkee. Kyllä, jopa Orlando Bloom. Haluan antaa erikoispystin tässä kohtaa Orlando Bloomille, joka teki kaiken minkä voi. Vaikka elokuva yritti joka sekunti tehdä Leego-Lassesta naurettavaa videopelihahmoa joka tuijottaa katsojaa silmiin pahansuovilla reptiliaaninsilmillä, sinä teit parhaasi. Aina välillä oli kohtaus, jonka keskellä näin, että kaiken sälän alla sinä vielä uskoit Leego-Lasseen sinä hahmona, johon Sormusten Herroissa tutustuimme, ja halusit pitää siitä kiinni. Jos sinulla ei olisi ollut kamalia animepahiksen silmiä, olisin voinut varmasti nähdä silmissäsi vielä tuikkeen joka kertoi siitä, että halusit tehdä tästä hooposta jousipellestä oikean, elävän olennon.

Ja se teemojen pyörittely, ja tapa jolla tämä lopputaistelu kulminoituu ja vie mukanansa. En halua syyttää tästä ihmisiä, jotka näin ruudulla enkä ihmisiä, jotka pitelivät kameraa ja ohjasivat sen kulkua. Sillä näiden elokuvien tarjoamista rakennepalasista voisi saada hyvän elokuvan. Ei, vaan loistavan. Minä sanon sen tässä ja nyt: Hobitti-elokuvissa on kaikki ainekset Taru sormusten herrasta -trilogian tasoisten elokuvien tekemiseen. Ja kaikki ne ainekset näytettiin meille.

Sääli että mehevästi valmistetun keiton ainesosien laadulla ei ole väliä, jos joku kokeista kaataa sekaan lipeää ja lehmän sappinestettä.

Nämä elokuvat ovat liian täynnä. Ne eivät tunnu siltä, että leikkauspöydällä olisi ollut kiireistä koska loputtoman CG-örkkilauman lailla päälle vyöryvä kasvoton ja sieluton Hollywood-tuotantoyhtiö vaatii pätkiä teattereihin kiireisemmin, vaikka sekin on ollut varmasti osasyyllisenä. Ei. Melkein jokainen näiden elokuvien taiteellinen harha-askel on ollut laskelmoitu ja täysin harkittu, ja minä en pidä siitä minkälaisen kuvan ne muodostavat.
Smaugin tapon jättäminen tämän elokuvan alkuun turhaksi edellisosan paketoimiseksi ei ollut leikkaustiimin poikien ja tyttöjen virheliike. Se oli markkinointitiimin laskelmoivien robottiolentojen rakentama keinotekoinen cliffhanger. Miten me muuten olisimme saaneet BENEDICT CUMBERBATCHIN siihen kolmanteenkin elokuvaan?

Alan vähitellen uskoa, että elokuva pilkottiin kolmeen osaan tuotantoyhtiön takia. Jackson ei sitä halunnut. Jos Jackson olisi niin halunnut, hän olisi kuvannut juonta kolmen elokuvan edestä. Mutta lopulta kaikessa massiivisuudessaankin tämä on aika tiivis ja itsenäinen tarina, joka on pitänyt tarjoilla kolmelta eri lautaselta vain siksi koska jokainen niistä maksaa vähintään kympin.
Minusta tuntuu siltä kuin tässä olisi tehty todella suurta vääryyttä potentiaalisesti oikeasti hyvälle trilogialle, enkä pidä siitä.

En sano, että Jacksonin tiimi olisi täysin syyntakeeton kaikista elokuvan tyylimokista, en todellakaan. Huonoa makua on löytynyt jopa itse maestrolta, ja hyvänä esimerkkinä keksin lähinnä fanwankiksi muuttuvan Team Sauron vs. Team velehot + haltiat -mätön. Tarinallista perustetta ei ollut, ja tämän koko juonikuvion ainoa tehtävä oli harhauttaa juonta aivan liiaksi Sormusten herrojen suuntaan. Osio ei kerro mistään näistä hahmoista mitään, mitä emme olisi niistä jo aiemmin oppineet. Galadrielinkin VOIMAHUUTO on vain puhdasta huonoa makua. Tätä kohtausta ei tarvittu todistamaan meille, että Galadriel on yksi tolkien-versumin mahtavimmista hahmoista, ei yhtään enempää kuin TSH:n yhtä mautonta käänteiset värit -drieliäkään.
Cate Blanchett teki sen ihan itse. Cate Blanchett teki Galadrielista eteerisen kauniilla tavalla pelottavan hahmon ilman erikoisefektitiimin yliyrittämistäkin. Kun minä näin Cate Blanchettin Galadrielin roolissa, minä uskoin että hahmo olisi voinut vetää Sauronia turpaan ja tappaa koko saattueen metsään ilman että olisi edes yrittänyt. Se, että erikoistehostepuoli peittää alle aikamme ehkä karismaattisimman naisnäyttelijän olemuksen jollain käänteiset värit -pelleilyllä ja kamalalla Power Rangers -pahisäänellä, vain halventaa hahmoa.

Vähemmän on enemmän. Hienovaraisuus on kaunista.

Myöhemminkin koko Sauron-häsellystä yritetään epätoivoisesti nitoa Gandalfilla itse viiden armeijan taisteluun, ja taustalle jää kummittelemaan taka-ajatus, että tarvittiinko tätä ollenkaan? Miksi tämän elokuvasarjan juonen tärkeyttä pitää yrittää perustella sillä, että se johtaa jollain tapaa suoraan siihen elokuvatrilogiaan, josta jo pidimme?
Minä pidän ja välitän näistä hahmoista, jotka seikkailevat tämän tarinan raameissa. Niitä ei tarvitse yrittää oikeuttaa minulle. Mutta annan anteeksi tämän kohtauksen olemassaolon, koska jos oli vielä yksi tekosyy kuvata Sir Christopher helvetin Lee vetämässä haamuja turpaan taikakepillä vanhallakin iällä, se teki tästä perusteltua.

Kaiken kaikkiaan minä nautin tästä viimeisestä todella paljon. Minä nautin siitä niin paljon, että olisin halunnut sen kasvavan siihen kukoistukseen, johon oli kyllä viljelty siemenet. Siksi olen päättänyt, että näkemäni paisutetut teatteriversiot olivat vain raakile.
Peter Jackson kuvasi poppoineen meille kauniin fantasiaelokuvan, ja me näimme siitä perusteellisesti keskeneräisen version. Siinä on liikaa kaikkea ja sen leikkaus ei toimi, koska tekijöille ei ole vielä itselleen täysin materialisoitunut, mikä on tärkeää. Mutta kuvatusta materiaalista paistaa osaaminen ja, jos katsoo oikein tarkkaan, rakkaus aihepiiriin. Eivätkä ne ole asioita, joita kehtaa minusta heittää hukkaan.
Siksi minä odotan lopullista versiota. Olkoon se sitten studion vai fanin, tiedän että sen on pakko olla tulossa. Näiden sirpaleisten raakileiden palasista on kasattavissa jotain oikeasti kaunista ja toimivaa, kun tekee tilaa sille, mikä on tärkeää. Minä tiedän, että joku päivä joskus joku tekee sen. Ja ehkä jonain päivänä tästä melkein loistavasta elokuvasarjasta voi tulla oikeasti loistava.

Taputa itseäsi jos pääsit viestini loppuun asti. Tästä ei ole tulossa leikeltyä versiota. Eikä onneksi edes extended editionia, huokaise helpotuksesta.
Avatar
Guardian
hevosia hevosia
Viestit: 366
Paikkakunta: En Voi Vastata Tuohon Kysymykseen

Re: Hobitti (VERY SPOILERS)

ViestiKirjoittaja Killjoy » 18 Joulu 2014, 20:59

No nyt se on nähty.

Mutta hauskaa kyllä, minulla ei ole paljoakaan sanottavaa Viiden Armeijan Taistelusta. Se oli hyvä elokuva. Minä pidin siitä, jännitin sen aikana. Se oli kaunis ja tyydyttävä. Kaksi isoa peukkua minulta.

Mikä minua puhututtaa enemmän, olivat The Desolation of Smaugin pidennetyn version ekstrat. Kaikki kahdeksan tuntia niitä. Minä nimittäin katsoin ne eilen. Tähän päivään saakka olen puolustanut kolmen elokuvan systeemiä. Ja tavallaan edelleenkin. Jacksonin, kirjojen pohjalta luoma maailma on kehnoimmillaankin aina sen verran hyvä, että sitä mielellään katsoisi vaikka loputtomiin. Mutta näiden ekstrojen myötä tajusin vähän hassua kautta sen, mikä tässä systeemissä meni lopulta pieleen.

Minä olen siinä mielessä vähän hassu elokuvankatsoja, että tuotteen itsensä lisäksi otan aina huomioon tekoprosessin. Sen ajan vaivan ja logistiikan, mitä vaaditaan näiden teosten tekemiseen. Hollywood ei eroa oikeastaan paljoakaan suomalaisesta indie-elokuvasta. Rahan myötä kasvaa skaala, mutta ei vapaus. Aikataulut ovat silti murhaavia, ihmiset stressaantuneita, väsyneitä ja varmasti kaikki valmiina lomalle jo ensimmäisen viikon jälkeen. Mutta Jackson ja hänen uskollinen tiiminsä palasi silti remmiin sen helvetin, mikä oli LOTR-trilogia, jälkeen.

Hobitin molempien osien kuvaukset olivat valmiita, kun jengin piti raahautua kahdeksaksi(?) viikoksi takaisin kuvauksiin, koska tarvittiin kolmas elokuva. Se, mitä tämä bonusmateriaalin materiaali näytti, mutta ei suoraan kertonut, oli selkeästi se, että tämä ei ollut yhteisymmärryksessä tehty päätös. Tähän ei oltu valmistauduttu kunnolla etukäteen. Työrulianssi jatkui. Ja siinä, katsellessani kuinka Jackson joutui pakon edessä luomaan puoli tuntia improvisoitua toimintakohtausta kakkoselokuvan loppuun herätti minut lopulta siihen, että tämän olisi voinut tehdä paremminkin. Ja nyt, se alkuperäinen kahden elokuvan systeemi alkaakin kuulostaa päässäni paremmalta.

Minulla ei oikeastaan ole mitään pahaa sanottavaa ensimmäisestä Hobitista. Se on tosi kaunis kokonaisuus, josta minä pidän valtavasti. Miltei sama pätee kolmoseen, joskin sen ongelmaksi koitui se taakka, minkä kakkoselokuva sarjalle jätti.

Näistä tajuamisista huolimatta, minulle jäi sarjasta kuitenkin hyvä maku suuhun. Tyhmää tissivitsiä ja Aragornin "pakottamista" lukuunottamatta minua ei häirinnyt oikeastaan mikään. Galadrielin sirkusleikit olivat minusta ihan siistejä ja Minecraftia pelaava Legolaskin osuu vielä oman viihdearvon kunnioittamisen sisäpuolelle.

Extended tästä tulee varmasti olemaan vielä vähän toimintaähkympi, kuin mitä valkokankaalla nähty, ja odotan sitä ihan mielenkiinnolla. Mitä haluan kuitenkin nähdä eniten, on fanien tekemä kahden elokuvan versio. Sen tekeminen näistä on ihan hävyttömän helppoa. Ja me kaikki tiedämme, että sellainen/sellaisia on tulossa.

Vaati pieni katsaus kulissien taakse, että viihteen verho saatiin pois silmieni edestä. Desoleissön jää tähän tosi hienon höpöttileivän väliin härskiksi makkaraksi. Ei huonoksi makkaraksi. Mutta härskiksi.
Avatar
Killjoy
Technodiktator Technodiktator
Viestit: 227
Paikkakunta: МОЯГОЯ
Offline

Re: Hobitti (VERY SPOILERS)

ViestiKirjoittaja MaKe@nurkka|_.) » 21 Joulu 2014, 04:37

Olihan se ihan hyvä leffa.
Avatar
MaKe@nurkka|_.)
Nakke Nakuttaja Nakke Nakuttaja
Viestit: 209
Paikkakunta: Sonicinlammikko

Re: Hobitti (VERY SPOILERS)

ViestiKirjoittaja Suga » 21 Joulu 2014, 21:44

Killjoy kirjoitti:Hobitin molempien osien kuvaukset olivat valmiita, kun jengin piti raahautua kahdeksaksi(?) viikoksi takaisin kuvauksiin, koska tarvittiin kolmas elokuva. Se, mitä tämä bonusmateriaalin materiaali näytti, mutta ei suoraan kertonut, oli selkeästi se, että tämä ei ollut yhteisymmärryksessä tehty päätös. Tähän ei oltu valmistauduttu kunnolla etukäteen. Työrulianssi jatkui. Ja siinä, katsellessani kuinka Jackson joutui pakon edessä luomaan puoli tuntia improvisoitua toimintakohtausta kakkoselokuvan loppuun herätti minut lopulta siihen, että tämän olisi voinut tehdä paremminkin. Ja nyt, se alkuperäinen kahden elokuvan systeemi alkaakin kuulostaa päässäni paremmalta.


Tässä on hyvin tiivistetty se, mikä tässä kolmen elokuvan mallissa oli se huono juttu. Minä tosiaan pidin konseptista suunnattomasti, sillä paperilla se antoi mahdollisuuden tehdä mm. Dol Guldur -kuviosta ja monesta muusta asiasta eheämpi ja antaa tietyille hahmoille ja tarinan osa-alueille oikeasti tarvittavaa lisäaikaa ja syvyyttä.

Tämä kaikki olisi luultavasti tapahtunut, jos projektia olisi alusta asti lähdetty toteuttamaan trilogiamuodossa.

Lopputulos, jonka saimme, on kovasti minun mieleeni. Mutta minua, Valkoinen neuvosto -sivujuonen konseptin (ja toteutuksen!) suurena fanina harmittaa se, että homma näytti ainakin ennakkoon "hassusti" eheämmältä kahden leffan mallissa.

Esimerkiksi Thorinin isä Thráin oli ykkösosan ensimmäisessä trailerissa. Trailerissa, jonka aikaan piti tulla vain kaksi leffaa. Thráin. Tyyppi, jolta Gandalf sai kartan ja avaimen. Tyyppi, johon viitataan useammankin kerran. Lopulta hänen ainoa kunnon esiintymisensä on Desolation of Smaugin pidennetyssä versiossa.

Tämä on vain yksi, ei ehkä paras, mutta esimerkki kuitenkin siitä, miten toisten asioiden edelleen puoltaessa trilogiaratkaisua on koko touhussa paljon sellaista "puoliviallisuutta". Kiirettä, asioiden väkinäistä vääntämistä kireällä aikataululla uuteen muottiin. Joidenkin asioiden lisääntynyt painotus toimii, mutta on trilogiaratkaisun positiivista asioista huolimatta oikeasti typerää, että asiat, joita piti saada (lisää aikaa hahmoille, sivujuonten eheä kerronta ja yleinen selkeys) jäivät osittain saamatta ja sen sijaan meillä on Desolation of Smaugin lopussa hassunahuskaa rellestystä Ereborin sisällä ja kultavirrassa seilaamista kottikärryillä.

Ja Bombur ei edelleenkään sanonut sanaakaan koko trilogiassa.
Avatar
Suga
Viestit: 20
Paikkakunta: Virolahti (siellä on hevosia)

Re: Hobitti (VERY SPOILERS)

ViestiKirjoittaja Guardian » 21 Joulu 2014, 23:49

Suga kirjoitti:Ja Bombur ei edelleenkään sanonut sanaakaan koko trilogiassa.

Olin sitä mieltä ja olen edelleen, että tämä on tarkoituksellinen vitsi, ja olin aivan okei asian kanssa.

Bombur on paras.
Avatar
Guardian
hevosia hevosia
Viestit: 366
Paikkakunta: En Voi Vastata Tuohon Kysymykseen

Re: Hobitti (VERY SPOILERS)

ViestiKirjoittaja Suga » 21 Joulu 2014, 23:52

Guardian kirjoitti:
Suga kirjoitti:Ja Bombur ei edelleenkään sanonut sanaakaan koko trilogiassa.

Olin sitä mieltä ja olen edelleen, että tämä on tarkoituksellinen vitsi, ja olin aivan okei asian kanssa.

Bombur on paras.


Tuon voin kyllä täysin allekirjoittaa.

Parempi esimerkki olisi ollut ulista vaikkapa Beornista.
Avatar
Suga
Viestit: 20
Paikkakunta: Virolahti (siellä on hevosia)

Re: Hobitti (VERY SPOILERS)

ViestiKirjoittaja Guardian » 22 Joulu 2014, 00:02

Suga kirjoitti:
Guardian kirjoitti:
Suga kirjoitti:Ja Bombur ei edelleenkään sanonut sanaakaan koko trilogiassa.

Olin sitä mieltä ja olen edelleen, että tämä on tarkoituksellinen vitsi, ja olin aivan okei asian kanssa.

Bombur on paras.


Tuon voin kyllä täysin allekirjoittaa.

Parempi esimerkki olisi ollut ulista vaikkapa Beornista.


Tämä, niin tämä. Minä toivoin joka hetki Lego-Lasse-tappelussa, että yhtäkkiä Beorn olisi tullut repimään Bolgin suikaleiksi. Hahmo pohjustettiin niin pitkällä ja perusteellisella kohtauksella kakkososassa, että kirjan mukaan meneminen olisi tuntunut loogiselta.

Sain aika lailla kolmisen sekuntia miestä, joka muuttuu karhuksi. En ole katkera.
Avatar
Guardian
hevosia hevosia
Viestit: 366
Paikkakunta: En Voi Vastata Tuohon Kysymykseen

Re: Hobitti (VERY SPOILERS)

ViestiKirjoittaja Kerosiinipelle » 29 Joulu 2014, 22:34

Se oli elokuva.
Avatar
Kerosiinipelle
Technodiktator Technodiktator
Viestit: 82
Offline


Paluu Kulttuuri

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 0 vierailijaa

cron