Paluu Kulttuuri

Minkälaista musiikkia kuuntelet?

Minkälaista musiikkia kuuntelet?

ViestiKirjoittaja Pongu » 11 Tammi 2014, 21:27

Minua kiinnostaa, minkälaista musiikkia klaanilaiset nykyisin kuuntelevat, joten päätin uteliaana tehdä ketjun, josta voin lurkata musiikkimakujanne. Ja myös sen takia, koska oli pakkomielle tehdä ketjunen. Ajattelin, että ketjussa voisi myös keskustella ja kysellä muiden musiikkimauista sen lisäksi, että vain kertoo, mitä otsikossa kysytään.

Eli siis. Minä kuuntelen nykyisin sekalaisesti musiikkia. Eniten kuuntelen tällä hetkellä metallia ja elektronista musiikkia (sekä japsimusakin menee koska anime :DD). Drum and bass on lähelläni sydäntäni tällä hetkellä, ja se yhdistettynä metallimusiikkiin kuulostaa mielestäni ihanteelliselta - Celldweller taitaa sen tosi hyvin. Mutta pelkästäänkin drum and bass menee tuosta vaan; genrestä on niin monta erilaista variaatiota ja suurin osa niistä kuulostaa ihanalta.

Artisteja/bändejä, joita kuuntelen mm:

Elektroninen:
  • Pendulum
  • The Prodigy
  • Varien
  • Feint
  • Tristam
  • SAVOY
  • Matduke
  • F-777
  • Ephixa
  • Noisestorm
  • Alex S.

Rock/metalli:
  • Celldweller
  • Blue Stahli
  • Miracle of Sound
  • Linkin Park
  • Queen
  • AC/DC
  • The Beatles
  • The Kinks
  • The Who
  • Metallica
  • System of a Down
  • Judas Priest
  • Iron Maiden

Soundtrack:
  • Martin O'Donnell & Micheal Salvatori
  • Hans Zimmer
  • Steve Jablonsky
  • Kelly Bailey

---

Teidän vuoronne.
Viimeksi muokannut Pongu päivämäärä 17 Helmi 2014, 03:32, muokattu yhteensä 2 kertaa
^ᴥ^
last.fmSteamSoundCloud
Avatar
Pongu
Viestit: 21
Paikkakunta: Hikikomero

Re: Minkälaista musiikkia kuuntelet?

ViestiKirjoittaja Killjoy » 12 Tammi 2014, 00:19

Pongu kirjoitti:Lempiartistejani ovat nytten Celldweller, Blue Stahli, Linkin Park, The Prodigy ja Pendulum.

Arvostan.

Jo melkein kahdeksan vuoden ajan kaksikko Lordi & Turmion Kätilöt ovat olleet ne kaksi kovinta musiikillista asiaa maailmasta ja viimekin vuonna ilmestyneet lepareet molemmilta orkestereilta viittaavat siihen suuntaan, että asia ei ole vielä miksikään muuttumassa. Ja mitäpä suotta. Molemmat näistä esimerkeistä ovat parhailla biiseillä onnistuneet saavuttamaan täydellisyyden. Molemmissa plussana myös vertaansa vailla oleva liveshow. Näiden kahden perässä juokseminen saa siis jatkua. Turmion Kätilöiden tapauksessa rakastumiseni siihen perustuu lähinnä musiikin teknopuoleen. Kätilöt ovat maailman parasta tanssimusiikkia. Biisi soimaan ja jalka alkaa vipattamaan satavarmasti. Ei ole tilannetta, jota Turmion Kätilöt eivät parantaisi. Tämä teknoihastukseni juontaa jo ihan ala-asteaikoihini ja ensimmäiseen suosikkibändiini, jonka häpeilemättä voin paljastaa E-Typeksi. Oikeastaan vasta Lordi sai minut kiinnostumaan kunnolla vanhoista 80-luvun rockin suurnimistä, vaikkakin Mr. Lordin johtamat möröt ovat suursuosikkieni kastissa genrestä aika yksin.

Minä en koskaan ole oikein perustanut elektronisesta sellaisenaan. Vähän turhan usein elektronisessa tulee vastaan massoittain biisejä, joista puuttuu muhkeus ja eri instrumenttien yhteenkuuluvuuden tunne, joka luo mieleni sisälle musiikin fiiliksen. Musiikin tulisi minun kirjoissani olla suurta, eikä yksittäisten helposti erotettavien instrumenttien päällelätkintää. Tilanne muuttuu kuitenkin heti, kun genreä sotketaan jonkin vähän erikoisemman tyylilajin kanssa. Japanilainen elektronista ja J-poppia yhdistävä Capsule sekä jazzfiiliksen ja swingin supersaatana Parov Stelar soivat molemmat hyvin säännöllisesti.

Samaan aikaan toisessa äärilaidassa eeppistä sinfoniamusiikkia takova Two Steps From Hell omaa universumin siisteimpiä biisejä ja elokuva/tv -musiikin suuret supermiehet, kuten Brian Tyler, Ramin Djawadi, Murray Gold ja Shiro Sagisu ovat allekirjoittaneelle jo miltei ikivihreitä. Tapaankin sanoa, että sinfoniaorkesterin ollessa musiikissa mukana, on lopputulos käytännössä automaattisesti loistavaa. Tämä rakkaus juontaa jo niinkin kauas, kuin vuoteen 1998, jolloin klassikkosäveltäjä Edvard Grieg oli minulle maailman kovin asia. Tämä osasto musiikistani menee minulla siihen "elämää suurempaa" -kategoriaan. Valtava rakkauteni klassista kohtaan on myös vaikuttanut paljon siihen, miten kirjoitan ja teen videoita. Mahtipontinen musiikki ja sen rytmittäminen ovat tunnelmanluojista kaikkein tärkeimpiä.

Tässä siis vain muutamia esimerkkejä. Musiikkikirjastoni koko ja laajuus alkaa olla sen verran massiivinen, että siitä on vaikea pysyä enää itsekään kärryillä. Genrejä tulee ja menee, pysyy ja katoaa. Mikä tahansa voi toimia, jos sen tekee hyvin.
Avatar
Killjoy
Technodiktator Technodiktator
Viestit: 221
Paikkakunta: МОЯГОЯ
Offline

Re: Minkälaista musiikkia kuuntelet?

ViestiKirjoittaja Pave » 12 Tammi 2014, 01:12

Itse kuuntelen nykyään lähinnä pääasiallisesti juutuupista elokuvien ja pelejen soundtrackejä. Suosikkejani ovat nopeatempoiset toimintamusiikit tai sitten tunnelmalliset fiilistelysoundtrackit. Suosikki soundtrackejäni ovat Code Geassin -animusarjan kappaleet, Pacific Rimin alkutunnari, Guile's Theme jne. Jonkun sarjan alkuintroakin saatan katsoa useaan kertaan, jos siinä on mieleen painuva musiikki. Myös Daft Punkin Get Lucky on suosikkikappaleitteni listalla.
This is fine.
Avatar
Pave
Viestit: 144
Paikkakunta: Hell

Re: Minkälaista musiikkia kuuntelet?

ViestiKirjoittaja Guardian » 12 Tammi 2014, 03:20

Osa minusta haluaa olla Se Tyyppi ja sanoa tähän "hyvää musiikkia", naurahtaa kepeän elitistisesti ja polkea valtavarenkaisella mustavalkoelokuvan pyörällä pois monokkeli ja silinteri vipattaen. Osa taas myöntää, että tuo on maailman huonoin vastaus yhtään mihinkään makuasiaan liittyvään kysymykseen ja minun pitäisi lyödä kyynärpääni kirjahyllyn kulmaan rangaistuksena jokaisesta kerrasta, jolloin olen vastannut noin epäironisesti.

Sen sijaan saatte esseen.

Ysärin lopun lapsena aikaisen lapsuuteni äänimaailman täyttivät Spice Girls, Backstreet Boys ja Nickelback, mikä johti täysin ymmärrettävästi varhaisteini-ikään, jossa en uskonut, että minulle tarkoitettua musiikkia edes oli. Sitten kaivoin laatikon pohjalta isän vanhat Beatles-levyt, iskin ne lähimpään soittimeen ja rakastuin. Yhtäkkiä tajusin olevan klassikkorokkielitistin toukkavaihe, joka kuoriutuisi vielä sulkeutuneen teini-iän jälkeen esiin mahtavana perhosena ja sylkisi coolilla välinpitämättömyydellään kaiken uuden musiikin päälle.
Onneksi kasvoin aikuiseksi. Musiikki-innostukseni kuitenkin alkoi pitkälti 50-80-luvun rock-historiaan kaivautumisella. Beatlesien jälkeen Kovin Asia oli Jimi Hendrix, sitten kuljin Rolling Stonesin, Queenin, Led Zeppelinin ja The Kinksin kautta David Bowieen. Kuka tahansa, joka on puhunut kanssani enemmän kuin viisi minuuttia on kuullut minun vaahtoavan sitä, että David Bowie on musiikillinen jumala. Kuka tahansa, joka on eri mieltä on tervetullut ottamaan kirjastosta minkä tahansa Best of Bowie -albumin ja luukuttamaan sitä täysillä. Saatatte yllättyä.

Päästyäni yli harhakuvastani, että kaikki hyvä musiikki on tehty menneisyydessä aloin onneksi vähän monipuolistamaan musiikkirintamaani. Jo joskus lukion alussa löysin itseni kuuntelemasta hyvin monipuolisia ja nykyaikaisia genrejä, lähinnä vaihtoehtoisen musiikin saralta.
Elektronista musiikkia ja hiphoppia olen alkanut arvostamaan kunnolla vasta viime vuosina. Minulla ei ole koskaan ollut varsinaisesti antipatiaa kyseisiä suuntauksia kohtaan. Lähinnä kuitenkin ennakko-oletuksia kuulemani perusteella. Justicen, Daft Punkin ja Prodigyn kaltaiset orkesterit todistavat, että myös elektroninen on minua varten, ja jo pelkästään Don Johnson Big Band ja Paleface näyttävät, että suomirap voi olla ja on hyvä asia.

Suurin rakkauteni viime vuosina on kuitenkin löytynyt progressiivisen rockin saralta. King Crimson, Opeth, Tool, Pink Floyd ja ehkä kirjoitushetkellä suosikkibändini koko maailmassa, Porcupine Tree. Viimeksi mainitun yhtyeen nokkamies Steven Wilson on valehtelematta David Bowien tasoinen musiikkijumala ja tekee audiokultaa myös soololevyillään. Porcupine Treen musiikissa on kaikkea ihmissielun tunneskaalalta ja etenkin kitarointia, joka varmaan avaa taivaan portit aina studionauhoitusten aikaan.

Mitäs vielä. Ai niin! Nimien pudottelua!
Aimee Mann. Sigur Rós. Imogen Heap. Midlake. YUP. Kuha.. Leevi and the Leavings. Mike Patton. Absoluuttinen Nollapiste. Nine Inch Nails. How To Destroy Angels. Hellsongs. The Residents.
Ja liuta muita.
Avatar
Guardian
hevosia hevosia
Viestit: 360
Paikkakunta: En Voi Vastata Tuohon Kysymykseen

Re: Minkälaista musiikkia kuuntelet?

ViestiKirjoittaja Pongu » 12 Tammi 2014, 04:03

Guardian kirjoitti:Suurin rakkauteni viime vuosina on kuitenkin löytynyt progressiivisen rockin saralta. King Crimson, Opeth, Tool, Pink Floyd ja ehkä kirjoitushetkellä suosikkibändini koko maailmassa, Porcupine Tree.


Tähän on pakko sanoa, että Porcupine Tree tekee todella kaunista progeeta, ja itsekin pidän suuresti progressiivisesta rockista. Time Flies on kyllä yksi kauneimmista kuulemistani kappaleista.

Guardian kirjoitti:Musiikki-innostukseni kuitenkin alkoi pitkälti 50-80-luvun rock-historiaan kaivautumisella. Beatlesien jälkeen Kovin Asia oli Jimi Hendrix, sitten kuljin Rolling Stonesin, Queenin, Led Zeppelinin ja The Kinksin kautta David Bowieen. Kuka tahansa, joka on puhunut kanssani enemmän kuin viisi minuuttia on kuullut minun vaahtoavan sitä, että David Bowie on musiikillinen jumala.


Itsekin rakastuin rockin maailmaan tuon aikakauden bändejen kautta. Mutta ensimmäinen rock-bändi, jota kuuntelin oli kuitenkin Linkin Park, jonka jälkeen aloin kuuntelemaan serkkuni kanssa AC/DC:tä, joka johti minut vanhempaan rockiin - hard rockista kevyämpään. Olen oppinut myös Linkin Parkilta arvostamaan räppiä ja tajunnut, että se voi olla hyvääkin.

Elektronisen musiikin innostus lähinnä lähti, kun päätin eräs päivä vain tutustua siihen. En uskonut itseäni ikinä kuuntelevan elektronista musiikkia, mutta on käynyt niin, että nyt sitä tulee kuunneltua koko ajan. En kuitenkaan välitä kauheasti Aviciin ja David Guettan tapaisista isoista artisteista, vaan kiinnostukseni ja makumieltymykseni ovat lähinnä pienemmän luokan artisteissa. Hyvin sellaisia artisteja esiintuovia YouTube-kanavoitakin löytyy kiitettävästi, kuten Monstercat ja Tasty Network. Pakko kuitenkin myöntää, että joskus mainstream-artisteilta tulee loistavia kappaleita ja niitä tunnetumpiakin hyviä artisteja on, kuten G:n jo mainitsema Daft Punk.
^ᴥ^
last.fmSteamSoundCloud
Avatar
Pongu
Viestit: 21
Paikkakunta: Hikikomero

Re: Minkälaista musiikkia kuuntelet?

ViestiKirjoittaja Guardian » 12 Tammi 2014, 13:38

Pongu kirjoitti:
Guardian kirjoitti:Suurin rakkauteni viime vuosina on kuitenkin löytynyt progressiivisen rockin saralta. King Crimson, Opeth, Tool, Pink Floyd ja ehkä kirjoitushetkellä suosikkibändini koko maailmassa, Porcupine Tree.


Tähän on pakko sanoa, että Porcupine Tree tekee todella kaunista progeeta, ja itsekin pidän suuresti progressiivisesta rockista. Time Flies on kyllä yksi kauneimmista kuulemistani kappaleista.


Kaikki peukkuni Time Fliesin suuntaan, kyllä kiitos. Jos Piikkisikapuu iskee, kuuntele ihmeessä vähän Steven Wilsonin soolotuotantoa. Pari linkkiä(kaikilla myöskin harvinaisen nätit musiikkivideot):
Harmony Korine
Drive Home
The Raven That Refused To Sing
Deform To Form A Star

Itseasiassa koko Raven That Refused To Sing and Other Stories kannattaa pistää kuunteluun. Yksi hienoimpia omistamiani lättyjä.
Avatar
Guardian
hevosia hevosia
Viestit: 360
Paikkakunta: En Voi Vastata Tuohon Kysymykseen

Re: Minkälaista musiikkia kuuntelet?

ViestiKirjoittaja Don » 12 Tammi 2014, 17:50

Minä kuuntelen hyvää musiikkia.

*naurahtaa kepeän elitistisesti ja polkee valtavarenkaisella mustavalkoelokuvan pyörällä pois monokkeli ja silinteri vipattaen*
~~~~~~~[]=¤ԅ( ◔益◔ )ᕗ
Avatar
Don
uncle rubber uncle rubber
Viestit: 187
Paikkakunta: Kumi, Uganda
Offline

Re: Minkälaista musiikkia kuuntelet?

ViestiKirjoittaja Keetongu » 12 Tammi 2014, 18:21

Aha. Pakollinen esseeketju. NO MIKÄ ETTEI.

Ensin muutama seikka lapsuudestani.

Täysin päinvastoin kuin G:llä, minä kasvoin perheessä, jonka päällä oli muutama kuutio vinyylilevyjä ja joka olikin pienessä ja melko persoonallisessakin levykaupassa töissä noin puolet elämästi ja suuren osan siitä ajasta, jolloin yleensäkin ymmärsin musiikin käsitteen. Minulla on yhä varhaislapsuuden muistikuvia Absoluuttisesta Nollapisteestä, Kauko Röyhkästä ja vastaavista. Englanninkielistä musiikkia nyt ei muista, kun eihän niitä juuri päiväkoti-iässä pysty analysoimaan.

Ala-asteen alkupuoli meni suomalaisen reggaen parissa. Ne olivat hienoja, aikoja. Aikoja, jolloin oli suuri ihmetys, jos joku oli kuullut Jukka Pojasta, joka teki silloin hienoa, monipuolista, kantaanottavaa ja aika kapinallistakin musiikkia. En voi väittää, että olisin tajunnut paljoakaan siitä pilvenpolton hyväksymisestä (propagandaa tai ihailua se ei oikeastaan ollut), mutta useimmat teemat pasifismista ja ekosta ja tälläisestä olivat hyviä. Ja ne biisit ovat kyllä oikeasti hyvin tehtyjä. Harmi, että siskoni on vienyt mukanaan muut levyt paitsi Soul Captain bandin levyn. Sen, jota kuuntelin niistä ensimmäisenä, se oli isän. Oma ensimmäiseni oli Kapteeni Ä-nen levy jonka nimeä en muista (olikohan lie kokoelma?) ja toisena se mainio Kompostikoplan levy, josta kirjoitin seitsemänvuotiaana arvostelun isäni levykaupan nettisivuille. Vintage-salapoliisit voivat halutessaan yrittää kaivaa sen esielle, ei haittaa kuulkaas yhtään!

Yksi merkkitapahtuma lapsuudestani oli tietty perheen ensimmäinen Norjan-matka henkilöautolla. Koska matka Pyhäselästä (nyk. Joensuu) Tromssaan oli pitkä, äänitimme koko perheen voimin kasetin, jota kuuntelen vielä nykyäänkin (tässä vaiheessa on syytä mainita, että Citymarket myy yhä 90 min kasetteja hintaan 3€, ja koska ne ovat aika usein loppu, ihmiset ostavat niitä vielä. Meitä on monta!). Äänitys tapahtui demokraattisella valinnalla, jossa kukin perheen jäsen (4 (neljä) kpl, koiramme ei ollut tuossa vaiheessa vielä kuvioissa, ts. syntynyt) sai valita vuorollaan kappaleen. Ja nyt nuo biisin ovat kaikki eläviä legendoja, jotka muistaa ulkoa.

Alkuraita oli Jukka Pojan jonkun kokoonpanon Syyään Eka, joka on varsin paikkaansapitävä kappale. joltain sinkulta se oli, ties kuinka kalliita nykyään on nuo, kun artistin suosio on tylsemmän musiikin myötä kasvanut.
Sitten oli kaksi Kauko Röyhkän biisiä. Hammerfest oli biisi, jonka takia kasetti tehtiin, koska se kertoo perheemme Norjan matkasta. Röyhkä on osa isäni identiteettiä, johtuu varmaan Oululaisuudesta aika pitkälti. Toinen oli Kauniit Pelastetaan.
Jostain syystä perheenjäsenjärjestys hajosi, ja seurasi valitsemani Batman-kuunnelma varastetuista kultalevyistä. Osaan sen suunnilleen ulkoa. Bat-köysi tänne Robin! Pyhä puluparvi, menemmkö taas räystään kautta? Oli myös melko kiperää äänittää vinyylisinkulta kasetille, saatte uskoa.
Sitten tuli siskoni valitsema kappale Pikku-oravien kuuraketista. Siis niistä pikku-oravista, joilla oli Saukki myös.
Mitä muuta siellä oli? Äidiltä itämainen vatsatanssikappale, Radioheadin biisi missä eilen imettiin sitruunaa, humoristinen biisin etelänlomalla sikaillen vietestystä joulusta, kaksi hienoa ja rauhallista Soul Captain bandin biisiä, erityinen Don Johnson Big Bandin biisi ja, viimeisenä muttei vähäisimpänä kaksi humppaa, niistä myöhemmin.

Soul Captain bandin biisi vainoaa. Ajanlaskun mukaan ensimmäiseltä levyltä, mutta levy kadonnut, eikä youtubessakaan niitä biisejä ole. Mutta kuin se on saakelin hyvä! Mahdollisesti live, hyvin proge, erityisen tyylikkäät kitarakuviot yhdisttettynä hiphop-vivahteisiin. Tänne se, ei ole kiva kelata kasettia jos haluaa kuunnella sen.

Niin, humppa.

Kaikki tietävät minun olevan humppamies henkeen ja vereen. Miksi? Helppo ladella tekijöitä. Kävin ensimmäisen kerran Eläkeläisten keikalla ennen kuin olin syntynyt, Oulun Maikkulassa. Oheistuotevastaava Pekka Jokinen - Eli sarjakuvataitelija Tomi Riionheimo - oli sanonut äidilleni, että ei ehkä raskaana olisi kannattanut tulla. No, tässä minä nyt olen, jalka polkee aina tahtia. Ensimmäisessä kuvassa jossa isä pitää minua sylissä, niin Eläkeläisten Humppaa Tai Kuole -paita päällä. Niin se menee.

Humpassa on oikea rytmi, täydellinen elämälleni. Pahvilaatikkourun käyttäminen rytmisoittimena on oiva musiikillinen keino, ja onko haitarin sulosointuja parempaa? Myös alati vaihtuva laulusolisti tekee ihmeitä yhteelle. Eläkeläiset on kiistatta oivallinen live-yhtye. Vaikka meno on rauhoittunut, keikoilla tapahtuu silti outoja asioita. Esimerkiksi tuleva Humppafonia-kiertue, jossa hullu vanhusyhtye soittaa sinfoniaorkesterin kanssa, ja keikka Kuopiossa viimeisen YO-kirjoituspäivän iltana (fysiikka). Voiko elämä tästä oudostua?

Eläkeäiset on myös -kumma kyllä- tuotteellistettuimpia yhtyeitä Suomessa. Heijastimista vinyylimattojen kautta saunamittareihin, kaikki löytyy. Kun keulamies Onni Warikselta kysyttiin, onko yhtyeen periaatteet ostettavissa niin vastaus oli, että heti kun vaan löytyy ostaja, ja vaikea sanoa, paljonko siinä oli ironiaa. Ei ainakaan kovin paljon. Totta kai Eläkeläisten on saman vitsin kierrätystä, mutta ainakin esittämättä muuta, ja hauska silti. Ja nykyään osaava soittaa.

Ei sillä, kuuntelen minä muutakin. Ja humppacoverit on mainio tapa tutustua yhtyeisiin.

Aavikko on hieno, mutta valitettavan harvoin keikkaileva yhtye. Tutustuin siihen aika vanhanaikaisella tavalla. Oltiin kaverin mökillä, kaveri tilasi Stupido Recordsin kaupasta samplerin, jossa oli kaksi muualla julkaisematonta humppabiisiä, ja aloitusbiisit olivat Aavikon pari biisiä Back from the Futer -levyltä. Heti oltiin, että ompa hienoa, ja käytettiin toista eräässä videossa, jonka jotkut ovat ehkä nähneetkin, en ole varma. Ja kappas! Meillä olikin muutama Aavikon levy, yksi vinyyli lo-fi EP, yksi LP ja yksi CD-sinkku, muut saikin hankittua aika kivuttomasti. Aavikossa ehkä hienointa on se, että varsinkin varhainen tuotanto yhdistää huumorin ja instrumentaalimusiikin tosi hienosti. Ja Derek-LP:n ensimmäinen biisi saa minut aina tanssimaan. Vai oliko se B-puolen alkuraita? Vinyylillä ei aina muista biisien nimiä.

M. A. Numminen on myös suuri esikuvani suomalaisen musiikin suurimpana uranuurtajana. Kummaa tutantoa, erilaisia tyylilajeja, hyvää kirjallisuutta. Vaikea sanoa, mikä mies on miehiään, mutta hieno mies! Ja saa auttaa minua ruotsin kirjoitusten kanssa, kun ruotsinkielinen tuotanto on niin laajaa.

YUP:tä kuuntelen aika paljon nykyään. Aika tosi paljon, osittain syyttäminen G:tä. Taas sai tuotannon hommattua, helposti, isä osti osan vanhalta työkaveriltaa, muutaman löysin divarista ja levymessuilta. Mielenkiintoinen yhtye tämäkin - Lyriikat ihan kultaa, ja vaihetelevat tosi paljon. Aiemmin en niin perustanut sähkökitaravyörytyksestä, mutta YUP onnistuu, varsinkin taitavasti käyteyillä kosketinasioilla. Ja kyllähän nyt Minä olen myyrän kaksiminuuttinen kitaravälisoitto on hienoimpia musiikkipätkiä mitä on.

YUP:stä eniten kolahtaa varhainen tuotanto. Ei siis se ihan varhainen englanninkieline, se on hyvällä asenteella tehtyä yksinkertaista musiikkia josta ei saa mitään selvää. Vaan siis, 1990-1994 kolahtaa eniten, varhainen suomenkielinen tuotanto. Suomeksi lauletut tarinalevyt ovat harvassa, ja YUP tekee ne taiteella. Ilkeän apotin suvun seikkailut ja Henri Blavatskyn tutkimukset iskivät minuun kuin aika pirun monta volttia, ja esimerkiksi Homo Sapiensin väkivaltaiset, novellimaiset biisit ovat mainioita, niin ideallisesti kuin musiikillisestikin. Viisiminuuttiset biisit ovat mainiota vaihtelua lyhyisin humppiin. Pidän toki myös yhtyeen uudemmasta tuotannosta, joka sekin vaihtelee aika lailla. Mutta jotenkaan niissä ei ole samaa alkuvoimaa.

Ja satunnaisesti kuuntelen myös tunnetuimpia yhtyeitä, onhan tässä talossa kovin laajat musiikkivarannot. Yksin kotona ollessani pistän vanhat LP-levyt soimaan, kun soitin on olohuoneessa. Siellä sitten pyörii Black Sabbath, Motörheadin No sleep till Hammersmith -live (Äijää musiikkia kolmen miehen yhtyeellä), Led Zeppelin ja joskus jopa Deep Purple. Kuulun kuitenkin niihin tyyppeihin, joiden pitää kuunnella levy noin viisi kertaa läpi, ennen kuin pidän niistä. Tässäkin ketjussa on mainittu monta mielenkiintoista artistia, johon pitäisi tutustua. Meillä on sattumalta esimerkkinä viisi Porcupine Treen levyä, kaksi LP:tä ja kaksi CD:tä. Sakkia hivuttakaa että muistan tututua!

Lisäksi elämässäni oli pakollinen soundtrack-vaihe, mutta siitä en keksi mielenkiintoista sanottavaa. Hyvää musiikkia siltäkin saralta, nykyään jaksaa kuunnella harvemmin.

Pistäkää te paremmaksi viestin pituudessa, niin minä täällä toivon, että esseen YO-kokeessa on joku tälläinen aihe.
Avatar
Keetongu
Viestit: 200
Paikkakunta: Loputtoman kuiskeen kanjoni Hervanta-Metrussa
Offline

Re: Minkälaista musiikkia kuuntelet?

ViestiKirjoittaja Jake » 12 Tammi 2014, 19:12

No niin. Tongu ilmoitti minulle, että minun pitää pistää hänen viestiään paremmaksi ensimmäisellä kerralla kun kuulin tästä ketjusta. Ajattelin että juu, kai minä voin yrittää. Sitten Tongu kirjoitti viestinsä.

Tässä vaiheessa todettakoon, että en voi pistää ystävääni paremmaksi, koska se viesti oli todella pitkä ja tarkka, mutta silti mielenkiintoinen sukellus Tongun musiikilliseen historiaan. Mutta minäkin nyt kirjoitan jotakin, jos vaikka myös jotain elämänkerran tyylistä kuten Tongukin.

Minä synnyin todella musikaaliseen sukuun ja perheeseen. Juurenihan ovat Kälviällä, ja näin ollen molemmat sukuni ovat maanviljeliöitä. Äitini puolelta kumpuaa pitkä perinne siinä, että suvun miehet soittavat jotain. Ennenaikaisesti kuollut isoisäni kuului Kälviäläiseen tanssimusiikkiorkesteriin jossa hän soitti saksofonia. Oli kuulemma hyväkin siinä. Klarinettiakin soitti, ei tosin minkäänlaisessa yhtyeessä. Orkesteriin kuului myös toinen minulle sukua oleva mies, mutta se ei kuulu tähän tarinaan. No, isoisäni tosiaan kuoli lähes heti äitini synnyttyä, mutta ennen sitä hän kerkesi opettaa enoni soittamaan saksofonia ja bassoa. Enoni soittaa nykyään vastaavanlaisessa Kokkolalaisessa tanssiyhtyeessä. Äitini soittaa pianoa ja on koulutukseltaan musiikinopettaja (+ jotain muita koulutuksia joista en oikein ymmärrä, mutta tosiaan musikaalisen koulutuksen on käynyt.) Serkkuni taas soittaa rumpuja ja toimii bändinsä studiovelhona. Kuului aiemmin Toronton käänteishittilistalla menestyneeseen bändiin Blind Architectiin. Heh. No, joka tapauksessa, todettakoon että minulla on melko musikaalinen tausta.

Isäni on aina kuunnellut kaikenlaista musiikkia, kuten myös äitini. Kun olin vielä pieni ihmisenalku äitini sisällä, äitini soitti rumpuja jossain surkeassa tyttöbändissä, ja molemmat vanhempani kuuntelivat monenlaista musiikkia. Mainittakoon näistä Led Zeppelin, Nirvana, J. Karjalainen ja Hassisen Kone. Äitini kuunteli myös paljon klassista musiikkia niihin aikoihin. Kun sitten jossain vaiheessa pääsin äitini sisältä tähän maailmaan, olin aika innostunut musiikista. Ja äänistä. Sattumalta juuri tänään kuuntelin C-kasetin, jolle äitini oli äänittänyt 1,5-vuotiaan pikku-Jaken laulua, rummutusta ja jollain hämärän peittoon jääneellä esineellä äänen tuottamista ja pienellä sanavarastollaan äänen muuttumisen toteamista. Olin kuulemma musikaallinen jo pienenä siis. En toki kuunnellut itse valitsemiani bändejä tai biisejä, vaan niitä mitä vanhempani kuuntelivat. Mutta muistan myös Fröbelin Palikat. Heh.

No, kutakuinkin siinä vaiheessa kun täytin 5 vuotta, äitini pisti minut muskariin. Minusta se oli hauskaa, mutta siellä oli riehuvia ihmisiä, jonka takia koko muskari lopetettiin. Sen jälkeen äitini pisti minut soittamaan pianoa. Josta ei tullut vielä silloin mitään. Muistan usein leikkineeni legoilla huoneeni lattialla, kun isäni kuunteli stereoista Led Zeppelinin Black Dogia ja jotain Tuomari Nurmion tuotantoa. Vuotena 2002 tykästyin Anssi Kelaan. Kuuntelin sitä biisiä jossa lauletaan pyöristä jotka pyörivät. Muistan mielikuvan hevoskärryn rattaista kuunnellessani sitä biisiä silloin neljän ikäisenä. 2003 tai 2004, en ole varma kumpana, eräs serkkuni esitteli minulle Eiffel 65-nimisen eurodancea tuottavan bändin. Pidin siitä. Se olikin hyvin pitkän aikaa ainoa elektronista musiikkia tuottava yhtye jonka tiesin.

No, vuodet vierivät vuoteen 2005 ja ensimmäinen lempibändini taisi olla Green Day. Yritin fanittaa sitä tosi täysillä, ja kuuntelin paljon Green Dayta. Holiday ja American Idiot taisivat olla suosikkibiisini. Seuraavana Vuoden 2005 Jouluna isäni osti minulle ensimmäisen mp3-soittimeni. No, riensin heti paketin avattuani lataamaan sen täyteen Green Dayta, Eiffel65:tosta ja Alivaltiosihteerin huumoribiisejä. Seuraavana vuotena tutustuin bändiin nimeltä Nightwish ja latasin sitäkin sille soittimelle. Vuonna 2008 kuuntelin Dimmu Borgiria. Tosin vain yhtä biisiä, Serpentine Offeringia. No, se oli hyvä. Samana vuonna myös aloitin rumpujen soiton, joka oli todella hyvä päätös. Aiemmin mainitsemani rumpaliserkku nimittäin vei minut treenikämpälleen vuoden 07 jouluna ja opetti minulle peruskompin. Aiempana kesänä olin ollut myös rumpukurssilla. Sain 10-vuotislahjaksi vanhemmiltani rumpusetin. Se oli todella hyvä lahja. Saman vuoden syksynä perustimme bändin parin kaverini (tai sanotaanko tuttavani) kanssa. Toisesta tuli minun nykyinen paras ystäväni, ja meillä on edelleen tämän jampan kanssa bändi sekä teemme videoita.

No, tuli sitten viitosluokka. 2009. Kouluvuoden alussa tykästyin Children of Bodomiin ja kuuntelin sitä. Siitä vähän eteenpäin ja liityin klaaniin. Siitä vähän eteenpäin ja olin vahvasti sitä mieltä että vihaan kaikkea musiikkia. Siitä huolimatta meillä oli edelleen bändi ja soitin rumpuja. No, se vaihe sitten kesti kuutosluokan loppuun asti jolloin löysin Daft Punkin. Se sai minut hyppäämään elektronisen musiikin syvään kuiluun, jossa olen vieläkin. Seiskaluokalla minulla oli aina Kossin surkeat kuulokkeet ja iPod mukana koulussa. Kuuntelin Daft Punkin levyjä. Sinä vuonna me myös ostimme uuden tietokoneen, jossa tuli mukana Garageband. Aloin harjoitella sen käyttöä. Tutustuin Skrillexiin ja moneen muuhun. Seuraava vuosi taas oli 2012. Silloin harjoittelin edelleen Garagebandia, ja tutustuin todella moniin bändeihin ja artisteihin useista eri genreistä. Tykästyin myös Hip Hoppiin jota olen aina vihannut. 2013 aloin tekemään elektronista musiikkia ihan kunnolla. Tutustuin edelleen moniin uusiin bändeihin, kuten Oasikseen ja Beady Eyeen. Laitan tämän viestin loppuun listan suosikkiyhtyeistäni ja artisteistani. No, kaikkien näiden vuosien jälkeen koen olevani todella musikaalinen ihminen. Minä kuuntelen oikeastaan ihan mitä vain. Paitsi Suomi-iskelmää ja Nightwishiä. Musiikinteossa olen kehittynyt todella paljon. Ja olen tyytyväinen asiaan. Koulussa ihmiset tietävät että olen se Aaro joka tekee musiikkia ja kuuntelee musiikkia. Menin myös musiikkiriparille jossa tutustuin todella mahtaviin ihmisiin ja sain paljon uusia todella hyviä kavereita. No, sanotaanko että musiikin ansiosta minusta on tullut avoimpempi, kypsempi, sosiaalisempi ja pidetty henkilö koulu- isos- ja muissakin piireissä mihin kuulun. (Klaania lukuunottamatta, hehe.) Laitetaan tähän loppuun vielä genreittäin lista siitä mitä minä itse kuuntelen. HUOM! Tässä ei ole kaikki mitä kuuntelen, koska kaikki eivät tule hetkessä päähän.

ELEKTRONINEN:

Daft Punk / Bangalterin ja Homem-Christon muut projetkit
DJ Falcon
Dada Life
Zedd
Madeon
Awolnation
Zomboy
Au5
Televisor
Chromeo
Major Lazer
Nicky Romero
Darude
Armin Van Buuren
Justice
Skrillex
Zomboy
Feed Me / Spor
Animal Collective
Breakbot
Caravan Palace
Kavinsky
Avicii
Aavikko
Swedish House Mafia
Krewella
Prodigy
Lenno
Rudimental
I See Monstas
Skream
Ratatat
Empire Of The Sun

ROCK/HEAVY yms.

Arctic Monkeys
Beady Eye
Oasis
Queens Of The Stone Age
Green Day
J. Karjalainen
Blues Brothers
Jimi Hendrix
The Beatles
Nine Inch Nails
Beach Boys
Johny Cash
Phoenix
The Black Keys
The Doors
Pink Floyd
Led Zeppelin
The Rolling Stones
Gentle Giant

HIP HOP/RAP

Steve iVander
Deltron 3030
Eminem
N.W.A.
Rehtivee
Korstoraatio
Pyhimys
Huge L
Solonen&Kosola
Stepa
Are
2Pac
Kanye West
Dr. Dre
Ice Cube




Juu. No tuossa oli nyt jotakin. Kuuntelen PALJON muutakin, mutta ongelmana on se, että esimerkiksi Jazzia tai Discomusiikkia on vaikea sitten kuitenkin laittaa genreihin ja en tiedä hirveämmin kyseisten tyylilajien artisteja. Mutta tässä tämä oli. Vähän tällainen liian vähän ajateltu. Eikä tuossa edes lue sitä että osaan soittaa pianoakin. Ja kitaraa hieman. Mutta juu. Kuten sanoin, en pystyny parempaan. Pystyin vain pidempään (Koska luettelin artistit yksi kerrallaan allekkain) Mutta propsit jokaiselle joka todellakin jaksoi lukea tämän loppuun asti.
Jake
DJ Laatikkolaiskiainen aka Kake DJ Laatikkolaiskiainen aka Kake
Viestit: 2

Re: Minkälaista musiikkia kuuntelet?

ViestiKirjoittaja Taiksie » 13 Tammi 2014, 00:46

Killjoy kirjoitti:...jonka häpeilemättä voin paljastaa E-Typeksi...


Myönnän Kuuntelevani Tätä Vieläkin

Tämä Paha?

Jooh Mutta, The Prodigy <3 Kaikuja Suoraan Lapsuudesta, En Tiedä, Onko Se Kummaa Vai Ei, Että Monet Ovat Jo Tässä Ketjusta Myöntäneet Kuuntelevansa Kyseistä Artistia, Noh Onhan Se Kumminkin Sen Verran Loistava Artisti, Se On Yksi Ensimmäisiä Artisteja Joita Olen Muistanut Fanittaneeni Jo Ala-Asteen Ammoisista Ajoista Lähtien Ja Rakastan Kyseisestä Artistista Edelleenkin, Muistan Kuunnelleeni Isoveljen Levylle Polttamaa Breathea Ja Vuosia Sen Jälkeen Kuunnellen Innoissa Sitä Kun Molemmat Veljeni Popittivat Invaders Must Dietä Huoneessaan. Molemmat Siis Näistä Isoveljistäni Olivat Bändin Isoja Faneja, Ja Omistivat Noin 17 Levyn Kokoelman Sisältäen Bändin Kaikki Albumit Ja Useita EP:itä. Ite On Tullut Mylös Popiteltua Noita Levyjä Ja Kipaleita Niin iPodilta Kuin Koneelta Ja Tietysti Myös Levyiltä. Omia Suosikkibiisejä Bändiltä On Warriors Dance, Invaders Must Die, Thunder, Voodoo People Sekä Yor Love. Huomasin Toki, Etten Ole Kyllä Vähään Aikaan Artistista Erityisemmin Intoillut Vaikka Aina Olen Siittä Tykännyt. Olisi Koleeta Jos Bändiltä Tulisi Uusi Levy Tai Keikkailisivat Suomessa, Niin Pääsisin Taas Innostumaan Tästä Mahtavasta Yhtyeestä.

(Mainitaan Tähän Väliin Yhtenä Ainoista Ei EDM Artisteista Joita Kuuntelen Niin Elvis Ja Sen Imitaattori :D Niiin Hyvää Oldskolea (Vaikken Muuta Tuon Luvun Musiikkia Kuuntelekkaan :DD))

Musiikkimakuni On Jo Junnuvuosista Lähtien Ollut Elektronisen Musiikin Täyttämää, Ja On Jatkunut Sellaisena Yhä Tähän Päivään Asti, Ala-Asteen Loppupuolella Minulle Tuli Pienehkö Metallikausi, Joka Meni Ohi (En Haluu Provosoida Ketään, Mutta Henkilökohtaisesti Olen Iloinen Sen Ohimenemisestä…) Elektronisen Musiikin Alalajeista Erityisesti (Vihaajat Vihaavat) Lähellä Sydäntä On Hardcore Techno, Sen Alalajeista Kaikkein Eniten Happycore, UK-Hardcore Ja Hardstyle. Tästä Opin Tykkäämään Jo Pienenä, Kun Ylipelasin Stepmaniassa Bang!in Shooting Starin, En Välittänyt, Vaikka Se Oli Liian Vaikea Minulle, Se Kipale Oli Vaan Niin Hyvä! Myöhemmin Kutosluokalla Löysin Itselleni Vihdoinkin Lisää Happycorea, Kun Onnistuin Jotenkin Löytämään I Saw An Angelin, Jonka Myötä Löysin Prisonwallin, Heart Of Goldin, Discolandin Ja monia Muita Klassisia Happycore Kipaleita, Sen Jäklkeen Sitten Opin Ajallaan Rakastaamaan UK-Hardcorea Ja Sitten Kauan Myöhemmin Hardstyleä. Suosikkiartistini Ovat Aika Mainstream Jos Sattuu Happy Hardcoresta Tai UK Hardcoresta Tykkäämään, Tykkään Hixxystä, DJ S3RListä, Eufeion (Ei Tää Ny Oo Nii Maanestream :o), Scott Brown, Gammer, Darren Styles Ja Breeze. Kaikkia En Tainnut Tuohon Muistaa, Mutta Ne Löytyy Ainakin Noiden Fiiteistä Sitten. Hardstylestä En Nytten Oikein Jaksa Mainita Erikseen Ny Tähän Väliin Oikein Mitään/Ketään, Kuuntelen Siittä Aika Satunnaisia Artisteja, Enkä Omista Lättyjäkään (:O)

Hardcoren Rinnalla Kuuntelen Paljon Drum n Bassia, Housea, (Vihaajat Taas Vihaa) Trancea, Hands Uppia, Jumpstyleä, Bigbeattia Ja Mikä Ny Sattuu Korvaan Hyvältä Kuulumaan, Iällä Ei Ole Väliä, Saa Olla Vaikka Ennen Ysäriä Tai Vaikka 2014 Vuodelta, Kunhan Tulee Hyviä Viboja, Artistilistaan Kuuluu Ainakin Daft Punk, Dj Gollum, Rudimental, Edward Maya, Netsky, Dj Fresh, Italobrothers, N-Trance, Spor/Feed Me, Pendulum, Thunder Moose, Camo And Krooked Hardwell, Deadmau5, Skrillex Ja Dada Life. Lista On Pitempi Mitä Ny Tossa Lukee, Paljon Tulee Kuunneltua Kumminki.

Ehdottomana Suosikkinanani On Pakko Mainita Lindsey Stirling, Koko Tuotanto On Vain Jotain Niin Kaunista <3, Vaikka Kaikki Kipaleet Ovat Vähintään Loistavia, Omiksi Suosikeiksini Ovat Kohonneet Shadows, Electric Daisy Violin Ja Trancendence. Coverituotanto On Myös Samaa Tasoa, Livenä Tätä En Näillä Näkymin Valitettavasti Pääse Vähään Aikaan Näkemään, Jollei Sitten Englannin Reissu Mene Juuri Sopivaan Kohtaan (Kunpa Meninisi…). Mutta Joo, Kumminkin <3

Ei Mulla Kai Muuta :D
Taiksie
Aarijudmin Aarijudmin
Viestit: 17
Paikkakunta: Sun Kotis

Re: Minkälaista musiikkia kuuntelet?

ViestiKirjoittaja Dr.U » 19 Tammi 2014, 15:11

Oma musiikkimakuni on vähän liiaksi Soundtrack tai fanimusiikkipainotteista. Kuuntelen paljon orkesterimusiikkia ja musiikkia joka on jossain sarjassa, pelissä tai elokuvassa josta pidän. Olen käynyt vain yhdellä keikalla, sekin oli Eläkeläisten keikka ja klaanilaisten kanssa Lahdessa. Se oli kyllä hienoa, mutta en ole kauheammin musiikki-ihmisiä. En esimerkiksi osta musiikkia tai kuuntele musiikkia Spotifystä. Jos ostan tv-sarjan tai pelin, pidän itseni oikeutettuna myös sen musiikkien haalimiseen musiikkikirjastooni. Opiskelijana minulla ei ole edes kauheammin varoja ja tulot ovat nolla, ja nekin menevät ruokaan ja epätasaisiin huvituksiin. Näin musiikkiin ei edes jäisi rahaa käytettäväksi. Ehkä sitten myöhemmin kun hankin oman asunnon ja käyn kokopäivätöissä jokin Murray Goldin soundtrack-kokoelma voisi olla hieno hyllyssä.

Kuten tuli aikaisemmin todettua, kuuntelen minulle rakkaiden asioiden musiikkia, jota käytän myös ropeposteissa. Doctor Whon, Avengersin ja Rayman Legendsin ja Originsin musiikit tulevat ensimmäisinä mieleen siisteinä musiikkeina. Myös Nathan Furstin ja Templarin BIONICLE-kappaleet ovat välillä kuuntelussa ja käytän niitä ropeposteissa.

Lempisäveltäjiäni tai muusikoitani ovat Ron Grainer, joka loi Doctor Who-tunnarin, Ramin Djawadi joka on vastannut Fireflyn, Ironmanin ja Game of Thronesin musiikeistä, Murray Gold jonka harteilla on koko uudelleenstartattu Doctor Who, Alan Silvestri joka loi Avengersin ja Back to the Futuren musiikit. Nathan Furst ansaitsee myös olla listalla koska hänen Bionicle-elokuvakappaleensa ovat vain niin hienoja ja ne ovat kantava voima elokuvissa.

Lähinnä ensimmäisen mökkimiitin koko yön valvomisen takia olen tykästynyt Kuha.n musiikkiin. Ne kappaleet ovat vain niin outoja ja kuuntelen niitä usein kämppiksen kanssa. Pidän pöhköstä musiikista, mutta sen pitää liittyä johonkin hienoon tai tyhmään että jaksan kuunnella sitä.
"Come on Ace! We have a work to do!"
Avatar
Dr.U
Viestit: 213
Paikkakunta: Feterra-Asema

Re: Minkälaista musiikkia kuuntelet?

ViestiKirjoittaja Matoro TBS » 20 Tammi 2014, 16:36

nnniiin paljon tekstiä

Olen sekakäyttäjä. En välitä siitä onko musiikki suomeksi, englanniksi vai uzbepakistaniksi tai mitä genreä se on niin kauan kun se vain kuulostaa hyvältä. Tähän mennessä olen huomannut nauttivani muunmuassa seuraavista:

Jos minun pitäisi valita yksi bändi, se olisi Sabaton. En normaalisti perusta metallista, mutta hemmetti, jos aiheet ovat sotahistoriaa ja sanoitukset vailla asiavirheitä ja täynnä eeppisyyttö, enhän minä voi vihata niitä. Mikä tahansa Sabatonin kappale sopisi Historiakostajan teemaksi.

Jatketaan metallin saralla. Rhapsody on toinen metallibändi, jota kuuntelen. Sanoitukset ovat hyvin "perusfantasiaa", mutta niissä on sitä suuruuden tuntua josta nautin.

Muuta englanninkielistä musiikkia menee tosi satunnaisesti. Queen, Bon Jovi, Matchbox 20, Thirty Seconds to Mars nyt äkkiseltään tulee mieleen. Useimmalta bändiltä on muutama mahtavaa kappaletta joita rakastan, mutta kokonaistuotannosta en juuri niin välitä.

Sitten suomalaista. Minulla on kaksi suosikkibändiä suomalaisen musiikin saralla, Yö ja Dingo. Ja ne ovat parhautta. Sen lisäksi tulee kuunneltua satunnaisesti Loiria, Kaija Koota (on tosi pelottavaa että Koo tuntuu tietyssä mielentilassa jopa hyvältä), Sir Elwoodia ja hiljaisia värejä, Tuure Kilpeläistä ja kaihon karavaania, Korsuorkesteria, Yölintua, Mambaa ja paria muuta. Paleface on suomen ainoa ja suvereenisti paras räppäri.

Sitten, instrumentaalinen. Pelkässä musiikissa ilman ihmisääntä on sitä jotakin, joka kuulostaa mahtavalta. Olen elokuvien soundtrack-musiikkien suurkuluttaja. Monet varmaan tietävät, että HANS ZIMMER ON MUSIIKIN JUMALA HANS ZIMMER HANS ZIMMER HANS ZIMMER. Hans Zimmer. Howard Shore. Steve Jablonsky. On niitä muitakin. Mutta elokuvien soundtrackit ovat useimmtien rautaista laatua, mutta ne saavat aivan liian vähän huomiota.

Ai niin, Homestuckin albumit. Siellä on joukossa häåmärimpiä ja toisaalta eeppisimpiä kappaleita mitä olen ikinä kuullut. Paras soundtrack sarjakuvalle ikinä.
"We've always defined ourselves by the ability to overcome the impossible. "
Avatar
Matoro TBS
Historiahirnahdus Historiahirnahdus
Viestit: 376
Paikkakunta: Vorsa

Re: Minkälaista musiikkia kuuntelet?

ViestiKirjoittaja Jouman » 25 Huhti 2014, 00:18

Vaikka en kasarilapsi ole lähelläkään, eriyisesti tuon ajan rock kiinnostaa. Footloose ja Rushin kappaleet ovat mahtavia ja niiden kanssa voi viettää tunteja.
Räpistä en kanalasti (tota en halunnut enään korjata) välitä. Samaten nykypop haisee välillä erityisen pahalta.
Avatar
Jouman
Viestit: 2

Re: Minkälaista musiikkia kuuntelet?

ViestiKirjoittaja Manfred » 28 Kesä 2014, 01:46

Ehkäpä minunkin on aika kirjoitella tähän ketjuun jotakin.

Kuten tuo yksi Se Tyyppi totesi omasta puolestaan, minäkin kuuntelen hyvää musiikkia. Se, mikä on hyvää musiikkia, ei ole millään tavalla riippuvainen genrestä, olen huomannut (vaikkakaan en ole ikinä kuullut yhtään hyvää rap-biisiä). Last.fm:n mukaan minun ja Jöggen ”musical compatibility” on tasoa ”SUPER”, joten ei liene mikään yllätys, että meidän musiikkimakumme ovat jossain määrin päällekkäin.

Minä olen pohjimmiltani rockihminen, näin uskoisin. En mikään klassisen rockin ystävä lähtökohtaisesti kuitenkaan, vaan pikemmin raskaamman, jopa metallimusiikin. Pitkään suosikkiyhtyeeni on ollut sama kuin Herra Ilonpilaajan, nimittäin Lordi. Minulle tärkeintä on aina ollut musiikki, mutta ei ulkoasu ja live-esiintyminen voi olla mitään muuta kuin plussaa, ainakaan tässä tapauksessa. Lordi edustaa pääsääntöisesti hard rockia, ja sen esikuvat ovat suurimmaksi osaksi kahdeksankymmentäluvun rock/ heavy metal -yhtyeitä, joista en niinkään ole innostunut. KISSiltä näin esimerkiksi löytyy hyviä biisejä, mutta ei niin monta, että voisin väittää bändiä seuraavani. Lordilla sen sijaan ei juuri huonoja biisejä olekaan, ja suurin osa iskee sen verran hyvin, että voin kutsua itseäni faniksi.

Toinen minua kovasti kiehtova asia on orkesterimusiikki. Klassinen musiikki on ihan mukavaa kuunneltavaa, mutta varsinaisesti minuun iskee enemmän eeppisyyden multihuipentumat, kuten Riemun mainitsema Two Steps From Hell. Kyseinen duo sattuukin olemaan Last.fm-kuuntelutilastojeni kärjessä kirjoitushetkellä 6 916 kuuntelukerralla. Varsinkin kuorojen käyttäminen lisää eeppisyyttä entisestään biisissä kuin biisissä. Joissain TSFH:n kappaleissa kuullaan myös esimerkiksi rock- ja metallielementtejä ja -instrumentteja taikka sitten eri elektronisen musiikin piirteitä, jopa dubstepiä.

Koska genrejen yhdisteleminen on kivaa ja tuottaa usein vielä parempia tuloksia kuin genret yksinään, sanon, että Nightwish on nykyään yksi lempiyhtyeistäni. Metalli- ja orkesterimusiikin yhdistäminen on yksinkertaisesti nerokasta. Tällä hetkellä en ole muista sinfonista metallia soittavista bändeistä kiinnostunut, mutta voi olla vain ajan kysymys, milloin niin tapahtuu. Tuomas Holopainen on joka tapauksessa nero.

Metallimusiikkia voi yhdistää myös elektroniseen ja industrialmusiikkiin. Ja mitä siitä saadaan? Turmion Kätilöt, joka on ehkä paras asia maailmassa. Raskaita kitarasoundeja ja teknoa on loistava yhdistelmä. Lisäksi sanoitukset ovat jotain tosi häiriintynyttä, eikä niistä voi olla pitämättä. Kätilöiden nokkamiehen sävellyksiä voi kuulla myös 2 Times Terror -yhtyeessä, joka on käytännössä kuin Kätiöiden lisäosa. Sama säveltäjä, sama laulaja, vähintään vierailevina artisteina samoja soittajiakin… Minuun 2TT:n tähän mennessä ainoan albumin kaikki biisit eivät iske, mutta ne, jotka iskevät, yltävät samalle tasolle kuin Kätilöiden parhaimmisto.

Lisäksi mainittakoon, että fanittamisen arvoisia ovat myös esimerkiksi Teräsbetoni (josta pidän ihan epäironisesti), Machinae Supremacy, Herra Frank Klepacki, Kuha., Yousei Teikoku ja liuta säveltäjiä, joiden nimiä en jaksa kaivella musiikkikirjastoni uumenista.

Jos jotakin tosi oleellista unohtui, fuck it.

EDIT: No okei, mainitaan vielä, että nämä säveltäjät ovat suurimmaksi osaksi videopelimusiikin säveltäjiä. Koska pelimusiikki on hienoa.
Kuva
Avatar
Manfred
Technodiktator Technodiktator
Viestit: 164
Paikkakunta: Ei enää Lappi eikä pohjoinen
Offline

Re: Minkälaista musiikkia kuuntelet?

ViestiKirjoittaja Kyösti » 17 Elo 2014, 01:58

Vastaan lyhyemmi
https://www.youtube.com/watch?v=oBG2CtaMRyE
tälläst kuuntelen ain UIMA ALTAAL
ja sit
https://www.youtube.com/watch?v=1iwC2QljLn4
vitu AWESOME
Kyösti
Viestit: 3


Paluu Kulttuuri

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa