36 päivän kinohaaste - Kinoa perseeseen ja ulos planeetalta

[Guardian]

Päivä 04 - Ensimmäinen fyysinen julkaisu, jonka ostit

Vastaus ei ole yllättävästi Valon naamio vaan bonklerainoista paras. Koska aikakausi ja varsinkin taloutemme oli noina aikoina huomattavasti vähemmän internetin pauloissa, sain Valon naamionkin vasta joululahjaksi enkä ollut esimerkiksi odottamassa sitä julkaisupäivänä kaupassa. Kakkosleffan kohdalla tiesin paremmin ja olin valmiina.

[Matoro TBS]

Päivä 06 - Suosikkiscifielokuvasi

Inception. Ehdottomasti.

Inception käsittelee tosi älykkäällä ja viihdyttävällä tavalla kysymyksiä, jotka ovat aina kiehtoneet minua. Onko tämä totta? Mikä on totta? Mikä on mielen osa todellisuuden tulkinnassa? Kun sen yhdistää mielettömän siistiin toimintaan (Joseph Gordon-Lewitt pomppimassa siinä pyörivässä käytävässä on luultavasti suosikkitoimintakohtauksiani koskaan) ja Zimmerin kauniiseen mindfuck-soundtrackiin, lopputulos ei voi olla muuta kuin kultaa. Yleensä pidän hienon elokuvan merkkinä sitä, että sitä jää mietitmään pitkään - mitä siinä lopussa oikeastaan tapahtui? Ja kun lopulta ratkaisee sen oman pienen puzzlensa ja tajuaa, mitä elokuvassa tapahtui, tulee kaunis fiilis.

Mikä Inceptionista tekee paremman kuin niistä monista muista scifi-leffoista? Varmaan se, että Inceptionissa ei ole yksinkertaisesti juuri mitään heikkoa. Ärsyttävää. Kömpelöä. Useimmissa hienoissakin elokuvissa on jokin pieni kohtaus tai vaihe, joka vain vähän latistaa fiilistä. Inception sen sijaaan simppelisti toimii loistavasti.

[Guardian]

Päivä 05 - Suosikkikauhuelokuvasi

Cabin In The Woods (2012).

Valehtelematta tämä pätkä on lipunut vuosien varrella yhä ylemmäs ja ylemmäs henkilökohtaisten suosikkielokuvieni listalla, ja nyt se on jo kärkikolmikossa. Nimi "Joss Whedon" toisena käsikirjoittajana antaa jo olettaa jotain hyvää, ja suosittelen tätä ihan kaikille vaikka ette nimenomaisia whedonisteja olisikaan. Kauhuelokuvista pitäminenkään ei ole tarpeellista. Antakaa tämän olla ensimmäinen kauhuelokuva, josta pidätte.

Ja sen enempää ei elokuvasta kannata sanoakaan, tai ottaa selvää. Vaikka sen trailerikaan ei juonesta juurikaan paljasta, ei kannata välttämättä katsoa sitäkään. Cabin in the Woods on sitä parempi raina, mitä vähemmän siitä on minkäänlaisia ennakko-odotuksia, ja puolitoistatuntisena se ei paljoa elämästänne viekään, paitsi sitten kun katsotte sen seitsemän kertaa uusiksi.

Sanottakoon vielä, että tämä on yksi harvoja kauhuelokuvia, joissa olen oikeasti välittänyt siitä, mitä päähenkilöille käy. Olen vähän hämilläni että tästä ei ole jo tullut vähän samanlaista Klaani-kulttisuosikkia kuin kaikki Fireflyt, Watchmenit ja Studio Julmahuvit, sillä tämä ansaitsee sen.

[Killjoy]

Päivä 04 - Ensimmäinen fyysinen julkaisu, jonka ostit

Oulunreissu vuonna nakki ja peruna. Top-tenin alennuskori ja sen pohjalla yksinäinen DVD, jota olin etsinyt jo pirun pitkään. Siitä alkoi loputtomaksi kosmiseksi entiteetiksi vuosien aikana kasvava DVD-hyllyni. Ja se Oulusta löydetty DVD oli tosiaan alkuperäinen, vuoden 1954 Godzilla.

Tuohon mennessä YLEn silloiset pikkukanavat olivat näyttäneet ainakin Godzilla Vs Biollanten, sekä Godzilla Vs Mothran (90-luvun versio) ja vanginneet minut täysin jättimonsterien maailmaan. Silloin pikkukakarana tämän sarjan esikoisen katseleminen oli hieman erikoista, kun meininki olikin ihan hiton paljon synkempää, kuin se, mihin omaa kosketusta jo oli. Myöhemmällä iällä arvostus tätä klassikkoa kohtaan on kuitenkin noussut valtavasti, onhan se nyt kuitenkin kenties koko Kaiju-genren merkittävimpiä teoksia.

[Keetongu]

Päivä 02 - Tärkeä elokuva lapsuudestasi

Lapsuuteeni kuuluu kyllä monia mielenkiintoisia elokuvia (joista, kuten tiedätte, yksikään ei ole Disneyn piirrosanimaatio). Erityisesti tuli uitenkin hypetettyä "kuudetta" Star Wars -elokuvaa, Jedin Paluuta. Ewokit olivat lapsuuteni lempiasia, ihan tosissaan, ja se kohta missä ne hajottivat AT-ST:n niillä puusta roikkuvilla tukeilla, oli niin sanotusti elokuvahistorian parhaat neljä sekuntia.

Päivä 03 - Ensimmäinen elokuva, jonka näit elokuvateatterissa

Muistan yllättävän hyvin ensimmäisen elokuvareissuni vuonna 2000, ollessani 6-vuotias. Kyseessä oli stop-motion-vaha-animaatio Kananlento. Muistan yhä Joensuun elokuvateatteri Tapion ennen remonttia. Saleja oli vain yksi, portaat olivat puiset ja narisevat. Elokuva oli välillä hirmu pelottava, kun päähenkilöistä meinattiin tehdä piiraita kamalassa laitteessa; Muistan piirtäneeni kohtauksista kuvia päiväkodissa.

En ole nähnyt elokuvaa sen jälkeen. Pitäisi.

[Guardian]

Päivä 06 - Suosikkiscifielokuvasi

Tätä sai kyllä jo hetken miettiä. Scifi kun nyt genrenä sattuu olemaan se, jota on tullut kulutettua luultavasti eniten. Ja vaikka viime vuosina omiin suosikkeihin on livahtanut jos jonkinmoista kulkijaa, kyllä parhaat fiilikset tulevat edelleen ensimmäisestä Matrixista.

Siinä ei ole ainoastaan yksi siisteimmistä soundtrackeista ikinä, tai aikojen parhaiten koreografioiduista taistelukohtauksista koskaan. Se on myös ehkä hyytävin maailma elokuvien historiassa. Ja sen mukana tulevat myös ahdistavimmat ajatukset todellisuuden luonteesta. Ja aivan kuin se ei olisi vielä riittänyt, niin Hugo Weaving. Elokuvalla oli rakennuspalaset maailman siisteimpään asiaan ja se onnistui ylittämään nekin odotukset. Ensimmäinen Wachowski-elokuva omalla listallani, eikä varmasti viimeinen.

[Killjoy]

Päivä 05 - Suosikkikauhuelokuvasi

Tämä on nyt taas vähän näitä. Minä en ole koskaan törmännyt kauhuelokuvaan, joka olisi pelottava, ahdistava tai muita negatiivisia tunteita aiheuttava (muuta kuin myötähäpeää). Niillä meriiteillä en siis pätkääni voinut valita. Onneksi maailma on kuitenkin täynnä kauhuelokuvia, joiden ansiot perustuvat johonkin muuhunkin, kuin pelotteluun. Ja näistä kovin on minulle aina ollut Ridley Scottin Alien, suomalaisittain "Kahdeksas Matkustaja".

Tämä elokuva lähentelee mielestäni jo täydellisyyttä. Hidastempoinen, mutta koko ajan kasvava ilmapiiri, yhä tänäkin päivänä henkeäsalpaavat lavasteet ja animatroniikat, hyytävät designit ja kysymyksiä herättävät mysteerit ja miltei mytologisia sväärejä lähentelevät teemat. Mikään ei kutkuttanut minua kakarana enemmän, kuin Space Jockey valtavassa tuolissaan. Ja onhan pätkä iästäänkin huolimatta yhä audiovisuaalisesti todella vaikuttava.

Ridley Scottin onnistuneiden elokuvien vahvuus on aina ollut niiden kerrontatyylissä. Ekspositiota ei yksinkertaisesti ole. Tapahtumat koetaan hahmojen mukana, eikä kaikkeen välttämättä saada aina vastauksia. Tämä jättää elokuvakokemuksen päälle myös katsojalle valtavaa spekulaationvaraa. Se on minun kirjoissani aina plussaa.

03 Ensimmäinen elokuva jonka näin elokuvissa on joko Ötökän elämää tai Peppi Pitkätossu animaatio-elokuva, mutta en muista kumman näistä näin enismmäisenä. Tiedän että nämä näin kyllä ensimmäisinä mutta lapsuuden ensimmäisten vuosien asiat tuppaavat puuroutumaan.

[Matoro TBS]

Päivä 07 - Suosikkifantasiaelokuvasi

Se 11,5 -tuntinen Taru Sormusten Herrasta -trilogia. THAT's what fantasy is supposed to be!

Myönnän, etten ole mikään fantasian suurkuluttaja - ainakaan elokuvamuodossa - mutta en silti keksi kovin äkkiä sen hienompaa fantasiaelokuvatarinaa kuin TSH. Joo, niillä elokuvilla on omat ongelmansa - suuretkin, aina välillä - mutta niissä on niin paljon niin siistejä ja niin kauniita asioita. Valtaosa näyttelijäsuorituksista, maisemista ja miljöistä, puvustuksesta ja aseistuksesta ja etenkin soundtrackista ovat ihan upeasti Tolkienin alkuperäistekstin fiiliksissä. Niistä elokuvista näkee, että ne on tehty rakkaudella. Lisäksi, Kuninkaan Paluu on omalla kohdallani niitä harvoja elokuvia joiden loput ovat ihan oikeita kyyneltenvuodattajia.