Paluu Yleinen keskustelu

10 satunnaista kappaletta

10 satunnaista kappaletta

ViestiKirjoittaja Keetongu » 15 Joulu 2016, 01:21

Uusi foorumipeli. Tepsii kyynpuremaan. Ja koti-ikävään. Kokeile pois.

Tämä on napattu jostain urheilufoorumilta jolle päädyin hakusanalla "Humppalaan ep" pari päivää sitten. Tarkoituksena on musiikkisoittimen, ämpeekolmosen, iPodin, matkapuhelimen yms. äänidatajärjestelmän avulla arpoa* kymmenen (10) biisiä tai laulua tai kappaletta ja kirjoittaa niistä lyhyt esittely, selitys, alustus tai vaikka arvio. Biisien linkkaaminen esim. Youtubesta on toivottavaa, jopa hyväksyttyä, jos löytyy (aina ei).

*jos omistaa vain äänilevyjä, voi esim. merkata paperilapuille joka levyn ja arpoa niitä hatusta ja sitten sama uudestaan biisinumeroilla. Ihan näin iltahupina.

lisään oman myöhemmin
Avatar
Keetongu
Viestit: 198
Paikkakunta: Loputtoman kuiskeen kanjoni Hervanta-Metrussa
Offline

Re: 10 satunnaista kappaletta

ViestiKirjoittaja Matoro TBS » 15 Joulu 2016, 13:38

Kännykän 351 biisistä, tässä kymmenen satunnaista niistä.

Sabaton - Angels Calling
En ole kovin yllättynyt, että kymmeneen kappaleeseen osui ainakin yksi Sabaton. Tämä kappale on hyytävä kuvaus Ensimmäisen maailmansodan juoksuhaudoista. Kuten yhtyeelle on tavallista, sanoitukseen on tehty hyvä pohjatyö, ja se on kyllä yksi niistä syistä miksi pidän Sabatonin taistelukuvauksiata niin paljon. Ja tietty se, että ne onnistuvat luomaan tässäkin kappaleessa tosi lohduttoman fiiliksen sähkökitara-rumpu-kokoonpanolla.

Homestuck: Eternity Served Cold
Yksi suosikkikappaleitani Homestuckista! Kokonaisuus on ihanan monikerroksinen ja melodia vaihteleva. Kuten pitkän instrumentaalikappaleen pitäisikin, tämän kahdeksan minuuttia tuntuvat matkalta erilaisine vaiheineen. 4:32 "tauko" ja siitä lähtevä uusi alku on kikka, jota ei kovin usein näe. Ja luoja, nuo rumpujen sydämeniskut läpi kaiken muun ovat vaikuttavia.

Turisas - The Great Escape
Hei, lisää pohjoismaista historiametallia! Kuuntelen sitä vissiin aika paljon! Kappale kertoo Bysantissa varangikaartissa palvelleesta viikinkiaatelisesta, Harald Hardradasta, ja siitä, miten Harald pakeni Konstantinopolista vailla keisarin lupaa saatuaan tietää perineensä Norjan kruunun. Kapaaleen rakenne on mielenkiintoinen - alku on Haraldin ja tanskalaisen lähettilään dialogia, sitten tulee keisari Konstatinuksen ja Haraldin dialogi, sitten miehistö ja Harald. Nautin aivan liikaa tällaisista mahtavan tarkoista historiabiiseistä!

Within Temptation - Faster
Toinen, mistä tykkään paljon, on metallin soitinkokoonpanon ja naissolistin kontrasti. Within Temptation on jostakin syystä aina inspiroinut minua kirjoittamaan Matorolla asioita. Sanoitukset yleensä kertovat siihen sopivista asioista - "And I can't live in a fairy tale of lies", kuten tässäkin lauletaan.

CMX - Linnunrata
!!!
Millä todennäköisyydellä saan tähän listaan JUURI Linnunradan!!!
Linnunrata on yksi all-time-suosikeitani. Se on niin kaunis, se on niin surullinen! Saan tästä niin voimakkaat mielikuvat.
Talvi on ja yö kuin lauluissa
rakastavaiset makaa lumessa
kuvittelee enkeleitä näkevänsä kylmyydessä
tuijottavat tähtitaivaan kaariholvin valoharsoon
käsi käteen pujotettu,
kylki kylkeen kii

Oli melko varmaa, että ainakin yksi CMX pomppaisi tähän listaan. Kuuntelen sitä kuitenkin melkoisen paljon.

President Romana - I am a Dalek
President Romana on tämän vuoden tuttavuus. Hän laulaa Tohtorista, ja etenkin classicin puolelta. Tämä kappale kertoo siitä viime kauden Davros-tarinasta ja totally adorable Dalek-Clarasta. Hauskaa äänellä leikkimistä. Se on mahtavaa, kun jonkun fanitavara menee hyvin yksiin omien mielikuviesi kanssa asioista, ja Romanan kanssa on kyllä melkein kaikessa Tohtori-sälässä niin. Ihanaa, että on artisteja, jotka tekevät 70-luvulla ilmestyneistä tarinoista kappaleita!

Et Cetera - Sama Taivas Yllä Tämän Maan
Kuuntelen melko paljon gospelia ja muuta hengellistä musiikkia. Tämä on juuri niitä riparinostalgiabiisejä, jotka tuovat paljon kivoja muistoja pintaan. Lisäksi onhan sanoitus kaunis ja rohkaiseva.

Juha Tapio - Ohikiitävää
Juha Tapio! Miehen sanoitukset suorastaan tihkuvat melankoliaa! Vaatimaton taustasoitanto, paljas ääni, so beautiful. Tämä kappale osuu johonkin tosi olennaiseen osaan sielussani.

Chaos All Stars - Iron Sky
Löysin tämän Iron Sky-inspiroiman biisin joskus sen elokuvan ensi-illan aikoihin (onko tämä virallinen osa promomatskua? En tiedä), ja tämä kappale teki paljon, paljon suuremman vaikutuksen kuin elokuva tai Laibachin biisit.
We serve,
we live,
we die and times go by
We sing,
they call,
and paint the iron sky.

Tämä sanoitus on vähintäänkin mystinen, ja sen tulkitsemisesta tekee entistä vaikeampaa se, että harhaudun aina kuuntelemaan tuota mahtavaa marssibiittiä. Tämä on niitä kappaleita, joiden alkaessa soimaan kiristää kävelytahtia sopimaan mahdollisimman hyvin rumpuihin.

Olen oikeastaan yllättynyt, miten hyvin nämä kymmenen kuvaavat musiikkimakuani. Kerrankin todennäköisyydet olivat puolellani.
"We've always defined ourselves by the ability to overcome the impossible. "
Avatar
Matoro TBS
Historiahirnahdus Historiahirnahdus
Viestit: 368
Paikkakunta: Vorsa

Re: 10 satunnaista kappaletta

ViestiKirjoittaja Killjoy » 15 Joulu 2016, 15:21

Ottaen huomioon, että musiikkikirjastoni vajaasta tuhannesta albumista varmaan puolet ovat erilaisia soundtrack-julkaisuja, sisältyi tähän listaan miellyttävän paljon ihan perinteisten artistien luomuksia. Löytyipä muutama sellainenkin biisi, joihin en ole tietoisesti törmännyt aika pirun moneen vuoteen. Tästä tulee näemmä melko nostalgista.

1. Vangie Gunn - Lament of the Highborne
Joskin soundtrackilla näemmä aloitetaan ja melko maukkaalla vieläpä. World of Warcraftin musiikit ovat laadultaan melko vaihtelevaisia, mutta Sylvanas Windrunnerin laulu, Lament of the Highborne, edustaa kyllä sen ylivoimaista parhaimmistoa. Tähän lauluun tiivistyy samaan aikaan yksi tarinan sydäntäraastavimmista hetkistä, että ehdottomasti sarjan parhaan hahmon, eli Sylvanaksen sisäinen kamppailu. Osa pelaajakunnasta tulkitsee, että tämä haltijoiden karusta kohtalosta kertova kappale olisi itse Sylvanaksen laulama ja väitän yhtyväni tähän mielipiteeseen. Ehdottomasti yksi sarjan kauneimmista hetkistä.

2. Parov Stelar - Milla's Dream
Electro Swing on minulle outo hyvän mielen genre, johon en koskaan tutustunut ihan hirveän syvällisesti. Parov Stelarin tuotanto palaa kuitenkin aina tasaisin väliajoin levylautaselle ja vaikkei Milla's Dream ole The Princess -albumin energisimpiin kuuluvia kappaleita, on sen takaama tunnelma silti verraton etenkin pimeisiin ja kylmiin talvi-iltoihin.

3. Lordi - Haunted Town
No tulihan sieltä yksi Lordinkin viisu. Haunted Town on vahva 7/10. Ikänsä perusteella varmaan jo klassikkokin. Siellähän se levyllä muiden mukana mollottaa...

4. The Prodigy - Omen
Joskus kymmenisen vuotta sitten olin henkeen ja vereen teknon omistama mies. Tavallaan olen tietenkin vieläkin. Elektronisen musiikin villitykseni viimeiset suuret löydöt tapahtuivat joskus opiskeluaikojeni alussa ja The Prodigy saapui täyttämään kiusallista koloa jossain E-Typen ja Depeche Moden välissä. Ja tiedän... ei kovin looginen jatkumo.
Omen-biisiä en koskaan lukenut varsinaisiin suosikkeihini, mutta sen melodia on niin pirun tarttuva, että se aika-ajoin vain ilmestyy takaisin päähäni. Ja kuten yleensä, on tämäkin yhtyeen musiikkivideo katsomisen arvoinen. Invaders Must Die -albumin tarjonta oli visuaalisesti todella hillitöntä.

5. Children of Bodom - Towards Dead End
Voi luoja... yläastejöggen vihaiset vuodet paljastuvat jälleen!
Children of Bodom on bändi, jota muutaman vuoden ajan luukutin käytännössä tauotta. Se on myös varmaan ainoa yhtye, jonka musiikki oikeasti huononi ajan kanssa.
Ehkä se oli teinivuosien ylitsevuotava angsti, joka loi viehätyksen yltiömonimutkaisiin kitarariffeihin ja laulaja laihon örinään, mutta tänä päivänä musiikista on vaikea enää saada paljoa irti. Vaikka Hate Crew Deathroll on levy, jota voisin vieläkin kuunnella synämelodioidensa puolesta, tulee erityisesti tämä bändin vanhempi tuotanto vähän jo korvista. Musiikkikirjastostani yhtyeen tuotantoa löytyy puhtaasti nostalgiasyistä. Vaikka kuuntelun aikaiset mielikuvat ovatkin pääosin negatiivisia.

6. Capsule - Odekake GO!GO!
No voihan perse...
Okei. Capsule on ihan hiton hyvä orkesteri. Tai oikeastaan Duo.
Vaikka käsitykseni japanilaisesta musiikkiskenestä on korkeintaan hatara, ovat tuottajalegenda Yasutaka Nakatan (Capsule, Perfume, Kyary Pamyu Pamyu) tuhannet projektit minulle jo suorastaan ällöttävän tuttuja. Miehen showtaju, tarttuvat melodiat ja psykedeeliset tuotantotavat ovat aivan next level -kiehtovia.
Tämä kyseinen biisi ei oikeastaan Capsulea ihan hirveän hyvin kuvaa. Cutie Cinema Replay on levynä ainoastaan hämmentävä. Tosin kiehtovalla tavalla sellainen. Tämän enempää en osaisi aiheesta kertoa...

7. Daft Punk - Beyond
No tämä on helppo. Daft Punk on loistava kokoonpano. Random Access Memories on miltei täydellinen albumi. Beyond on yksi sen parhaista biiseistä. 'Nuff said!

8. Russell Brower - Leah
Listan toinen Blizzard Entertainmentin talon säveltämä kappale ja samalla Diablo 3 scoren ylivoimaisesti paras viisu. Hahmosta, jonka tunnus tämä on, en voi kertoa oikeastaan sanaakaan ilman kammottavia spoilereita, mutta tämä menee kategoriaan biiseistä, jotka ovat vaikuttaneet ja inspiroineet minua suunnattomasti. Niin paljon, että tulette kuulemaan tämän vielä Klaanonissa temaattisesti äärimmäisen sopivan hahmon tunnarina.

9. Thomas Bergersen - Promise
Bergersen-sedän viisut ovat olleet Two Steps from Hellin sävellyksistä keskimäärin niitä parhaimpia. Illusions on miehen biisikokoelmista varmaan se paras, joskaan tämä biisi ei ole koskaan mieltäni liiemmin hetkauttanut. Siellähän se on muiden keskivertotasokkaiden päräytysten joukossa.

10. Shiro Sagisu - La Distancia Para Un Duelo
Ah! Shiro Sagisu, Japanin Hans Zimmer. Tämä mies on yksin vastuussa varmaan puolesta Nipponian valtion isojen elokuva -ja tv-studioiden sävellyksistä. Näihin lukeutuu tietenkin myös Bleach, jonka kolmosarkki oli kaikin tavoin vain sekavaa shaibaa. Parhaiten käteen jäi juurikin Sagisun hassunhauska soundtrack, jonka teemana oli hieman yllättäen espanjalainen kansanmusiikki.
Valkaisuaineen animoitu versio pysyi loppua kohti siedettävänä oikeastaan täysin Sagisun tasaisin väliajoin vaihtuevien teemojen ansiosta. Villisti genrejä sekoitteleva mies sai eloa jo kuolleeksi tuomittuun sarjaan.
get fucked
Avatar
Killjoy
Technodiktator Technodiktator
Viestit: 219
Paikkakunta: МОЯГОЯ
Offline

Re: 10 satunnaista kappaletta

ViestiKirjoittaja Manfred » 16 Joulu 2016, 18:47

Minulla, kuten Jögälläkin, on määrän puolesta melko soundtrack-valtainen musiikkikirjasto (jo ihan siitä yksinkertaisesta syystä, että soundtrack-julkaisuilla on usein paljon enemmän kappaleita kuin yhtyeiden tai artistien julkaisuilla). Siksi koostumus on hyvinkin yllättävä! En tosin tiedä, onko tämä ihan rehellinen random; nimittäin näpäytin Google Play Musicin hassua "kokeile onneasi" -nappulaa.

1. Lordi - White Lightning Moonshine
Voi sitä ironian määrää. Kun Lordi pääsee tälle listalle, niin tällä ihan hirveällä biisillä. Viisuhan on levyltä, jota ei loppujen lopuksi ikinä julkaistu, koska... noh, jos kuuntelee, niin tietää, miksei. Loppujen lopuksi albumi näki kuitenkin päivänvalon Lordin kymmenenvuotisjuhlasäläjulkaisussa. Mukana tuli myös live-DVD ensimmäisestä keikasta ikinä.

Okei, onhan tuo alun riffi ihan kiva.

2. Teräsbetoni - Vaadimme metallia
Teräsbetoni - yhtye, jota kovin moni ei ota vakavasti. Ja miksi tarvitsisikaan! Minua kiinnostaa vain se, että tekevät hyvää musiikkia. Yhtyeen kakkoslevyn aloitusraita, ei mitenkään erikoinen. Sellainen ihan ok.
3. 2 Times Terror - Vaatteet
Turmion Kätilöiden hassunhauskan pikku lisäosan, taikka toisin sanottuna Kätilö-pomon MC Raaka Peen sivuprojekti, jonka tarkoitus oli saada vaimolle esiteltyä musiikkibisnestä. Tämä oli joku cover, ei millään muotoa Equals One Sudden Death -levyn paras biisi - oikeastaan huonoimpien joukossa. Mutta ei silti huono. Melkoisen random kyllä.

4. Nightwish - Beauty of the Beast
Taitaapi olla Nightwishin ensimmäinen proge-eepos, kymmenminuuttinen repäisy. Ei sinänsä mitenkään ihmeellinen kappale. Vasta seuraavan levyn Ghost Love Score on loistava. Oli kai tämä kuitenkin tärkeä vaihe progressiivisemman metallin tiellä.

5. Kuha. - Intervallit
Rakastan tuota bassoriffiä. Tämä biisi on viihdyttävä ja ehkä jopa opettavainen. Jos en osaisi jo intervalleja, saattaisin oppia ne tästä biisistä. Tieteen puolesta, fiktiota vastaan on mitä mainioin levy. Suosittelen kaikille enemmän tai vähemmänkin Kuha.:n ystäville.

6. Turmion Kätilöt - Hanska
Tässä biisissä on ihan älyttömän hyvä kitarariffi, mutta se ei sääli kyllä ole se, mitä haluan Turmion Kätilöiltä kuulla. :DD Muilta osin biisi on keskinkertainen, joten aika 6,5/10.

7. Teräsbetoni - Vihollisille
Jo toinen Teräsbetonin biisi??? Google mitä miksi. Noh, tämä on yhtyeen kolmannelta (siltä euroviisuajan) albumilta. Mukava rallatus, kunnon sotapropagandabiisi. Ja pakko antaa tietysti hyväksynnän hylje lopun kirkkouruille. Mitä ne eivät tekisi paremmaksi?

8. Frank Klepacki - The Streets
Frank Klepacki on yksi lempisäveltäjistäni - ja ehdottomasti monipuolisin kuuntelemani. Genrerajat kirkuvat tuskasta, kun Klepa-setä pistää menemään. Minulla ei ole mitään hajua, miksi tätä biisiä kutsuisin. Jotain elektronista varmaan. Ei suosikkejani, ihan ok.

9. Kuha. - Fiktiota vastaan I
Ja toinen Kuha.:nkin kappale. Onpas tämä merkillistä! Fiktiota vastaan I on edellä mainitun tiedealbumin mainio aloitusraita. Tosi progea. Pidän. Sanoitukset ovat aavistuksen irrallisia kaikesta ja säkeistöt toisistaan, mutta ei se mitään. Alkaa saksan kielen prepositioilla, uskoisin. Välissä suomea ja latinaa ja ties mitä.

10. Mikko Tarmia - Library (Alternative Version)
Mikko Tarmia on erityisesti Frictional Gamesille (Amnesian luojalle) musiikkia säveltänyt säveltäjät. Tämä on Penumbra-pelien soundtrackiltä, kauhumusiikkia kerrassaan. Tunnelmallinen lyhyt pätkä. Olisi ihan kiva, jos saisin ne Penumbrat vielä kaiken lisäksi toimimaan koneellani!
Kuva
Avatar
Manfred
Technodiktator Technodiktator
Viestit: 160
Paikkakunta: Ei enää Lappi eikä pohjoinen
Offline

Re: 10 satunnaista kappaletta

ViestiKirjoittaja Keetongu » 18 Joulu 2016, 11:42

1. Tekramütisch - TM3/2015 - Kantarelli

Arvelin, että terkamuusiikkia listalle päätyy, sillä kappaleiden määrä on melkoisen suuri niiden pituuteen nähden (reilun kahden vuoden aikana yli sata biisiä plus livevedot). Tämä Jukka Hyrkäksen laatima ja laulama biisi on ehkäpä tekragrafian juhlavin. Tekramütisch julistaa tekevänsä lauluja "arjesta ja juhlan puutteesta", mutta tarina metsän keltaisesta herkusta on kyllä hyvin lähellä sitä juhlaa. Toki mukaan mahtuu myös konfliktia ("joskus sitä vartioi vihainen kyy"). Musiikkivideo on muuten hillitön, kannattaa katsoa.

Tähän kappaleeseen liittyy myös melkoinen repeäminen, maailman ensimmäiseltä tekrakeikalta Joensuun tunnelmallisesta Sointula-pubista alkuvuodelta 2015. Vetäisivät siellä kaksi ensimmäistä äänitettään kokonaan ja encoreina muutaman biisin seuraavalta. Tämä oli keikan päättävä biisi, ja jotenkin vain se alun viaton yksinkertaisuus iski päin: Kantarelli vain! Joissain hyvin marginaalisissa Joensuun piireissä biisillä on kai kulttimaine, sillä tiettävästi tämän viestin kirjoittamishetkellä tuoreimmalla keikalla biisiä oli vaadittu pitkin keikkaa ja se oli lopulta esitetty yleisön tarjottua yhtyeelle viskit.

Voisin tässä lopussa siteerata biisintekijää Tekramütisch-blogista:

Syyskuun satoa. The Guns of Brixton. Namnati nam.


2. Tekramütisch - TM11/2014 - Liian pieni ego

Linkki on musiikkivideo-liveversioon.

Arvaus tekra-edustuksesta osui siis oikeaan. Tämä on ensimmäiseltä TM-äänitteeltä, mm. Kumikamelin, Kantri-Anteron ja Eläkeläisten taiteellisena johtajana toimivan Toppo Koposen kynästä (ja kurkusta). Kappale on alun perin juuri Kantri-Anteron tekemättömäski jäänyt kappale Liian pieni rekka. Sanoista voi päätellä, mitä on muutettu... Mutta teksti on simppeliydessään mielestäni aika oivaltava, ihan epäironisestkin; tällaisia ihmisiä on.

Sävellyksessä ja sovituksessa on jonkun verran blues-kaavamaista taukoilua. Mutta vasta viuluosuus nostaa kappaleen korkealle tasolle tehden siitä livetilanteissa odotetun biisin. Moderni liveversio onkin sovitukseltaa kehittynyt tässä kappaleessa jonkun verran.

Vielä tähän sanavaltaa artistille, taas Tekrablogista lainaten:

Tämä ralli juontaa juurensa Rahtarien viimeisiltä ajoilta ja sitä taidettiin soittaakin jossain - tuolloin nimellä Liian pieni rekka. Se kertoi meikäläisen aaltopeltisestä Citroen AZU -ajokista, jolle sekä rekkakuskit että karavaanarit moikkaili.

Liian pieni ego -kappale nykymuodossaan on ensimmäinen kappale ikinä, jonka olen tehnyt ihan itteäni varten. Aiemmat rallit oli aina tiettyyn tarkoitukseen ja tiettyyn muottiin sidottuja esim. Kumikamelille, Rahtareille, Rättäristeille, Vegaaneille, Ammeessa pierijöille jne. Liian pieni ego oli ensimmäinen itsenäinen kappale, jonka ympärille voisi rakennelle jotain ihan muuta, tai jättää rakentamattakin. Onneksi ei jäänyt rakentamatta, tämä Tekramütisch on ihan v-i-t-u-n siisti.

Kovasti olen ylpeä siitä, että sain tuosta viulusta noinkin monta oikeaa ääntä ja vielä peräkkäin. Toivottavasti ei menny ihan kaikki oikeat ja jääny jälelle vaan ne väärät, niitä tuntuu olevan siinä jo muutenkin ihan liikaa.


3. Aavikko - Multi Muysic - Omavastuualue

Ei löydy Youtubesta.

Multi Muysic on Aavikon viidestä kokopitkästä levystä ehkä se heikoin (vaikka uusinta delfiiniambient-levyä Okeanosta onkin vaikea verrata) mutta hyvä levy se silti on! Tämä kappale on hämyisä ja uskottava. Kolmikon lisäksi mukana on ilmeisesti saksofoniin tööttäilevä Petri Kivimäki, joskin levyn kannessa se on merkattu toiselle kappaleelle (jossa saksofonia ei kuulu).

Hirveästi tekstiä tästä en keksi, mutta mieleen muistuu tapaus, jossa ystäväni kanssa menimme perheen Corollalla Joensuun Kerubiin jollekin keikalle (mahdollisesti juuri Aavikon ja Kumikamelin) ja pysähdyimme tankkaamaan erittäin tuulisella talvikelillä hyvin pimeälle ja autiolle nesteelle, ja tämän kappaleen enteilevän selkäpiissä raapiva soundi loi todella sopivan taustan tapahtumalle.

4. Eläkeläiset - (Werbung, Baby!/Huipputähtien Ykköshitit) Paratiisihumppa

Minulla ei ole hirveän paljon Eläkeläsiä iPodillani, koska muistan kappaleet tarpeeksi hyvin ulkoa. Tämä kappale löytyy listalta aika lailla siksi, että se oli mukana mysteerisellä Huipputähtien Ykköshitit -pikkulevyllä, jossa oli kaksi Eläkeläisten biisiä Werbung, Baby! -levyltä (toinen on Kent-coveri Humppamedia) sekä kaksi Kumikamelin biisiä mainiolta mutta harvinaiselta La Serenada -levyltä sekä piiloraitana ihmeellinen Eläkeläisten ilmeisesti ensimmäisen Saksan kiertueen liveveto, ns. "Soramonttu-epähumppa + Pätä pätä". Mutta ei siitä sen enempää.

Itse Paratiisihumppa ei kuulu suosikkeihini. Kappale on cover Stevie Wonderin kappaleesta Pastime Paradise (tai Coolion Gangsta's Paradisesta, mutta Stevien version on ilmeisesti ensimmäinen), eikä nyt ilmeisesti erityisen nokkela. Sanoituksissa on jonkun verran ihan toivottavaa provokaatiotakin, ja kyllähän ne hanurivallin mukavasti soljuu, mutta no. Tämä on tämmöinen.

5. Keinuva Lahna - (Runosielu-EP) - Aurinko lattian alla

Linkissä on yhtyeen alkuperäiset EP:t, se on se eka biisi - huomaatte kyllä vaihdon.

Keinuva Lahna on loistava yhtye, joka on tehnyt vain kahden pikkulevyn verran musiikkia; Yhdeksänhenkistä Savonlinnan taidelukiossa syntynyttä yhtyettä oli liian hankala operoida jäsenten hajaannuttua ympäri maata. Onneksi viime vuonna yhtye teki pikaisen paluun Ilosaarirockiin (olin paikalla) ja uudelleenjulkaisi superharvinaiset levynsä uudestaan, nyt yhtenä vinyyli-älpeenä (omistan).
Tämä on avausraita. Teksti on täysin järjetön ja sarjakuvataitelija-muusikko Ville Pirisen kynästä. Jotain siellä lauletaan vyötiäisistä, lohikäärmeistä, pähkinöistä ja auringonlaskuista. Sävellys on kitaristi Jussi Ollilan. Alun perkussiot jää tästä aina mieleen, torvisovitus on monipuolinen. Varhainen arvostelu "YUP-Martikainen lausuu jonkun taidelukioilaisen (esikois)runokirjaa ja bändi soittaa jotain vitun sambaa" kuvaa tätä aika hyvin. Hieno tekele. Ehkä tosin vähän eksynyt näin yksittäiskuunteluna.
Asiaan liittyvänä muistona pidin tätä autoilulevynä paljon sivarin viimeisinä kuukausina. Vähän hullunkurisesti aina ensimmäisen rautatieylityksen jälkeen tuli kohta ”sanoo lohikäärme: en tänään töihin mee”, vaikka työmatkalla oltiin. Jos sitä nyt työksi pystyi sanomaan.

6. YUP - Helppoa Katseltavaa - Oikeusjuttu (live)

Tätäkään ei ole Youtubessa minään versiona. Ihme juttu!

Ottaen huomioon YUP:n määrän soittimessani, on näin vähäinen edustus listalla pieni ihme. Kappale itsessään on kafkamainen kuvaus oikeusjärjestelmästä toimessaan. Tyyli on fanien ylistämää Homo Sapiens -vaihetta vuodelta 1994, meininki on rajua ja soundi rujoa, ihmisiä kuolee kappaleissa oikealla ja vasemmalla. Rakenteellisesti tämä on Homon vähemmän äkkivääriä kappaleita, osia on ihan ymmärrettävä määrä ja kestokin kohtuullinen reilu kolme minuuttia. YUP-tuotantona tämä osuu jonnekin keskivaiheen paremmalle puolelle, ei tuon ajan levyillä juuri huonoja vetoja ole. Maalailevat välisoitto-osuudet sopivat kyllä hyvin väleihinsä, liveversiolla ehkä vielä alkuperäistä paremmin.


7. Kantri-Antero ja Rahtarit - Nuppi ei tutise - Lännen räkäisin räkälä

Jo tekramusiikista puhuttaessa mainittu Kantri-Antero western-tunnelmissa (puolet biiseistä kertovat rahtaamisesta, puolet villistä lännestä). Kappale maalaa autenttisen kuvan juottolasta jossain lännessä. Poljento on mainio, Kantri-Anteron (taas yksi Topon pseudonyymeistä) Aarne Tenkainen -imitaatio on kultaa. Nämä on taas näitä ettei tiedä, miten huumorimielessä biisit on tehty. Pidän kyllä kyseisestä levystä huomattavasti, tämä lyhyehkö veto on biisinä keskitasoa.


8. Circle - Manner - Blue King

Otos porilaisen superyhtye Circlen mittavasta tuotannosta on soittimeni uudempaa lisäystä. Ruotsalainen Dagens Nyheter julisti Circlen olevan maailman paras yhtye jokaisessa kategoriassa pari vuotta sitten Roskilden keikan jälkeen, ja se on aika osuvasti sanottu.
Manner-levy jatkaa mestariteos Rautatien linjaa, jossa rumpali, basisti, kosketinsoittaja ja kolme kitaristia soittavat pitkiä ja usein toistoon perustuvia pirun tiukkoja rock-vetoja. Tämä biisin on tosin aika poikkeuksellinen. Sininen kuningas voisi olla helposti perinteisemmänkin heviyhtyeen tuotantoa, on rakenne sen verran normaali ja lyriikatkin (sen perusteella mitä niistä saa selvää) perinteisiä. Laulaja on Janne Westerlund, joka luotsaa myös mainiota Plain Ride -yhtyettä ja tehtailee soolotuotantoa. Pidän kyllä Westerlundin suomenkielisistä tulkinnoista enemmän, mutta kyllähän tuo englantikin multakurkulta ihan kelvollisesti menee – trial by fire, trial by siren song!
Toki kokonaisuudessa parasta on Circlen kyky soittaa yhteen: Kolmella kitaristilla äänimaailma menee usein tukkoiseksi, mutta tämän biisin laajaa välisoittoa kuunnellessa tuntuu, ettei kukaan soita toisen päälle, ja kokonaisuus on ääneltään rikas. Yksittäisten jäsenten taitoa tämä ei ehkä niinkään korosta, Aavikonkin ihmisrumpukone Tomi ”Leppästick” Leppänenkin soittaa melko tavanomaista hevikomppia.

9. Aavikko - Novo Atlantis – Computopia

Nyt päästiin asiaan! Tämä kappale on ehdottomasti Aavikon kovimpia. Novo Atlantis on yleensäkin todella hieno levy: Äänimaailma liikkuu diskokuvioissa ja soitto on hiottu todella kovaksi. Biisin rakenne on moninainen, ja jos Blue Kingissä Leppäsen rooli jäi tavanomaiseksi, niin tässä miehen nerokkuus tulee todella hyvin esille – kuunnelkaa nanosekunnintarkkoja lyöntejä!
Yhden sanan ”lyriikat” laulaa muuten legendaarisen torniolaisen hardcore-bändi Terveiden Käsien solisti Läjä Äijälä. Bändi pitää tätä suurena saavutuksena, mitä se toki onkin.

10. Kantri-Antero ja Rahtarit - Nuppi ei tutise - Rekka

Hassusti kymmenen biisin listalle pääsi Kantri-Anteron ainoalta kokopitkältä CD-julkaisulta myös toinen biisi. Tämä nasevasti nimetty ”Rekka” on toisaalta edellistä vitsikkäämpi kokonaisuus, toisaalta vakavampi. Hämyisä alku luottaa fallos-vertaukseen, ja yllättäen loppuosa tuo ihan hienosti esille taas yhden karhean jalon ammattikunnan, joka usein unohdetaan: Kuka teidän lähikauppaanne tuo ne maidot ja ne leivät? Myös keski-ikäisten äijäköriläiden yksinäisyys on asia, joka saattaa usein jäädä syrjään julkisesta keskustelusta. Mutta ei tämä ehkä musiikkikappaleena suurin mestariteos ole.
Avatar
Keetongu
Viestit: 198
Paikkakunta: Loputtoman kuiskeen kanjoni Hervanta-Metrussa
Offline


Paluu Yleinen keskustelu

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 2 vierailijaa

cron