Paluu Klaanon-keskustelu

Make ja sen Klaanon onkelmat

Make ja sen Klaanon onkelmat

ViestiKirjoittaja MaKe@nurkka|_.) » 19 Elo 2015, 04:35

Tuotanoin... Mieleni päällä on liikkunut vähän kaikenlaista ikävää jo hyvän aikaa ja ajattelin vihdoin yrittää vähän avata mielisolmuani vähän täälläkin päin.

Kuten jotkut ovat saattaneet huomata, viimeiseen vuoteen en ole ollut ehkä ihan aina henkisesti mitenkään parhaimmillani, mikä on ehkä melkein kokonaan johtunut lähinnä viime vuoden lopulla käydyn työkokeilujakson jälkeen seuranneesta yleisestä elämänsuuntakriisistä ja siitä seuranneesta henkisestä uupumuksesta. Vaikka kahteen muuhun asiaan olen saanut Klaanipuolelta todella arvostettavaa tukea mistä olen myös hyvin kiitollinen, jälkimmäinen oire on tuntunut vähän kytevän mielessäni tähän päivään asti, ja sitä on tullut vähän purettua sinne tänne, mutta ensisijaisesti juuri yhteen ainoaan asiaan mikä aktiivisesti on mielen päällä ollut, nimittäin Klaanoniin. Viime kuukausina melko useasti Klaanonin tullessa puheeksi skypessä ja muualla olen varmasti suurimmilta osin vain päivitellyt muille sitä miten oma kirjoitteluni tuntuu jääneen aika ikävästi paitsioon viime aikoina, ja kaikessa väsymyksessäni ja turhautuvuudessani olen onnistunut luomaan kerta toisensa perään että Klaanon itsessään olisi yksi syyllisistä viimekuukausien henkiseen uupumukseeni, ja vaikka olenkin viime aikoina päässyt ajatuksesta eroon, on itselläni kuitenkin herännyt aina öisin asiaa ajatellessa pintaan vähän kyseenalaisia tajuamisia omasta suhtautumisestani tähän projektiin jotka koen ehkä nyt voivani pukea kunnolla vähän konkreettisempaan muotoon...

Yksi aika selkeä esilletullut ongelmani Klaanonin kanssa on varmaan viime aikoina selvästi ollut se, miten melko lailla jokaisen tämän vuoden viestini, niiden muutaman mitä niitä nyt on, kirjoittaminen on tuntunut aika ajoin lievältä henkiseltä helvetiltä, etenkin ottaen huomioon aiemmin mainitun pitkäaikaisen väsymyksen mikä päätäni on vaivannut. Vaikka jälkikäteen niin omasta mielestäni kuin palautteenkin perustella tämän vuoden materiaali on ollut ehkä mainiointa tekstiäni sitten viime vuoden postiryppääni (helvetti kun siitäkin on pitkä aika...), tuntuu kuitenkin myös sitä että itse kirjoitusprosessit eivät olisi ehkä olleet ihan niin antoisia ja kivamielisiä kuin olisivat voineet, ottaen huomioon millainen mielentila päässäni on vallinnut viime aikoina, ja olen tuntenut saavani suunnalta jos toiselta satikutia siitä miten kirjoitustahtini hitaus on tuntunut aiheuttavan hallaa muiden suunnitelmille, minkä olen kai ottanut turhan henkilökohtaisesti ja tuntenut asiasta aika ikävää syyllisyyttä mikä puolestaan on aiheuttanut vielä isompaa stressiä.

Pitkin vuotta 2015 olen seurannut niin iloisin kuin ikävän epävarmoin ajatuksin sitä miten tämä projekti on onnistunut huimasti edistymään. Viesien määrä sekä pituus on vaikuttanut kasvaneen huomattavasti ja kuinka ihmiset ovat panostaneet teksteihinsä aivan uudella tasolla. Kaiken aikaa olen kuitenkin tuntenut syvällä pääkopassani jotain ikävää siitä asti kun ensimmäiset UV-pommit tipahtivat, mutten ole osannut sanoa mitä. Olen aina miettinyt asiaa äänee ties missä, mutta olen yrittänyt ottaa vaarin muiden kannustavista sanoista, mutten ole kertaakaan tuntunut saavan negatiivisilta ajatuksiltani rauhaa. Kyseinen ikävä ajatuspyörä tuntui alkaneen melko pian loppuvuodesta 2014 kun Klaanonhypejunahaippi tuntui hetkessä valtaavan lähes kaikki muut. Vaikka olin muiden tapaan hyvin iloinen ja ylpeä muiden puolesta Klaanonin kokemasta tösäyksestä eteenpäin, mieleeni porautui hiljalleen oudolla tavalla shokeeraava ajatus;

Klaanonkin pitäisi saada joskus valmiiksi...

Koko vuonna en ole oikein kyennyt välttymään suoranaisesta syyllisyydentunteesta sen suhteen kuinka itse olen rehkinyt henkihieverissä pienen resiinan yksinäisenä kuskina katsomassa kuinka Klaanonhypejuna vain kiitää horisonttiin. Vaikka olen jotenkuten saanut avauduttua asiasta, en ole onnistunut noudattamaan muiden aktiivistempien tekstittelijöiden "no sen kus kirjoitat"- ohjeita ja päätynyt vain entistä syvempään negatiivisuuden ahjoon epäonnistuttuani saamasta mitään aikaan yhtä tehokkaasti kuin muut. Mairehdittuani asiaa itsekseni joku aika sitten havahduin miettimään kuinka minulla on oikeastaan tuntunut olevan sama ongelma jo pitkään...

Kun Klaanin alkuaikoina astuin mukaan kirjoitushommiin, koko juttu tuntui lähinnä kivalta kontrastilta kakkosvöörymin aiempiin hömppäkirjoitusprojekteihin olemappa astetta totisempi. Viestit olivat melko kompakteja ja lyhhyitä ilman minkäänlaista tarvetta etukäteissuunnittelulle pientä juonisuunnittelua lukuunottamatta, mutta silloinkin se oli kokonaan muiden homma ja itse vain menin mukana muiden vanavedessä. Myöhemmin uuden hahmoni Amazuan tultua kuvioihin ja juttujen mennessä koordinoidumpaan (en keksinyt parempaa sanaa) suuntaan tuntui jälkikäteen ajateltuna alkavan näkyä merkkejä siitä että oma otteeni tuntui alkavan lipsua, ja kirjoitteluni sekä lukemiseni tuntui alkavan mennä hieman hutiloidumpaan suuntaan, enkä tuntunut osaavan pysyä muiden tahdissa Klaanoniin panostamisessa. Muistan yhä miten jo noihin aikoihin tunsin puineeni ääneen hieman sitä miten tunsin jääväni ikävästi jälkeen muiden tekemisistä vain siksi etten saanut kirjoitettua. Mutta silloin olin vielä valmis kuittaamaan asian sillä, että Klaanonin kanssa ei kuitenkaan olisi minkäänlainen kiire. Siitä ei sitten näyttänyt seuraavan väistämättä muuta kuin se että päädyin vain kirjoittamaan omia juttujani muiden kirjoittajien jutuista erossa, mikä johti siihen että kuvioni vain etenivät saumattoman hitaasti. Vaikka asia vielä Wordpress- sivusiirtymisen alussa joka tapauksessa tuntui vaivaavan päätäni, ainoa asia mikä sai minut sivuttamaan ajatuksen ja jatkamaan omaan tahtiini parhaani tuntui olevan se miten Klaanon vaikutti mainiolta projektilta yrittää hioa kirjoitustaitojani vähän kerrallaan. Tuntui siltä, että tämä yksi ja sama tarinaprojekti voisi vain jatkua ikuisesti...

Viime viikkoina olen turhautuneisuuksissani kuluttanut vain liian paljon aikaa vain miettineeksi, olenko oikeastaan ikinä oikeasti sisäistänyt Klaanonia missään vaiheessa täysin yhteisellä panostuksella tehtäväksi kirjoitusprojektiksi vaiko vain joksikin mihin olen vain mennyt mukaan kylkeen siipeilemään tietoisena siitä etten olisi jaksanut rakentaa itse mitään muuta tarinaa siihen kylkeen... En ole tullut olleeksi mukana juuri missään isommassa itse päätarinaan vaikuttavassa tapahtumaketjussa (ainoana esimerkkinä ehkä joku Lisko Pommi) enkä ole tuntenut juuri missään vaiheessa erityistä syytä osallistua maailmanrakennukseen. Olen lukenut koko tähänastisen ropemateriaalin vain unohtaakseni melko perusteellisesti melkein kaiken mitä on tapahtunut... Ja viimepäivinä olen alkanut kyselemään itseltäni;

"Mikä on muuttunut...?"

Minulle on kenties väistämättömästi muovautunut Klaanin sisäpiirissä pieni piirre tyyppinä joka harvemmin saa mitään asioita juuri koskaan valmiiksi. Olen vain leikkimielisesti yrittänyt hyväksyä itseni sellaisena ihmisenä ja heittänyt asiasta vitsiä, mutta viimeaikaisten ikävien masentavien mielivirtojen johdosta kyseinen seikka on jotain minkä johdosta olen vähän löytänyt syytä pitää itseäni huonona ihmisenä. Siinä missä kuitenkin Klaanon on kokonaan yhteisprojekti, kaikki muu minkä olen jännänyt kesken on ollut kokonaan vain jotain omaani (Bio-Klaani Adventures, Tappajahai, Viljami- kaanon (joo, se oli yhdessä vaiheessa melkein oikea asia...), Gmod- sarjakuva...). Vaikka jokaisen edellämainitun projektin aloittaminen ja/tai loppuunsaattaminen onkin kukin omalta osaltaan tuntunut hyvin ihanalta ajatukselta, olen kuitenkin saanut ikäväkseni huomata ettei minulla lopulta ole riittänyt henkistä jaksamista niiden loppuunsaattamiseen. En ole sen koommin jaksanut soimata itseäni niiden keskeyttämisestä verukkeilla että siitä ei koidu mitään hallaa kenellekään muulle eikä maailma siinä mitään menetä ja kaikki mitä olen suunnitellut on kuitenkin aina valmiina tallessa päässäni ilman mitään erityistä tarvetta jakaa sitä muiden kanssa. Mutta viimeaikoina nämä asiat ovat alkaneet lähinnä jälleen kummitella mieltäni ja aiheuttaa ikäviä omantunnontuskia ("rojekti" on kenties ollut ainoa asia aikoihin minkä olen saanut kunnolla valmiiksi, vaikka myös sillä oli loppuvaiheessa ikävä uhka valua omaan ikuiseen wip- laariini)...

Ja ahdistuspäissäni olen vain viimepäivinä pelännyt ajatusta että lopulta Klaanonille kävisi omalta osaltani lopulta aivan samoin. Vaikka Köysi itsessään ei ole itselleni niin iso prioriteetti kuin monille muille, on se toki muodostunut itselleni niin isoksi ja henkilökohtaiseksi luovuudelliseksi asiaksi jonka loppuunsaattamiseen olen tuntenut olevani valmis näkemään enemmän intoa ja vaivaa kuin mihinkään muuhun mitä olen koskaan tehnyt, koko edeltävän tekstin esilletuomien seikkojen johdosta olen alkanut vain kyseenalaistamaan sitä riittääkö minulla kuitenkaan henkistä intoa roikkua tässä mukana. Olen avoimesti tuonut esille ajatusta siitä miten lopettaisin kirjoittamisen omalta osaltani ykkösropen päätyttyä, mutten enää tiedä selviänkö enää edes ensimmäisen loppuun asti. Pääsyy nykyisiin mietteisiin lienee pääpiirteissään (henkisen uupumuksen lisäksi) ikävä tunne siitä miten koko muu ensimmäinen köysi etenisi paljon nopeammin kuin mitä itse saisin aikaan, ja jo pelkkä ajatus siitä miten koko köysi olisi kuulemma aikomus saada purkkiin jo seuraavassa kahdessa - kolmessa vuodessa tuntuu jotenkin henkisesti tosi epämukavalta ja toivottomalta ajatukselta, ottaen huomioon kuinka joku "viesti max. kahden kuukauden välein" tuntuisi vain olevan se mitä olen itse henkisesti valmis tai halukas antamaan tälle projektille, ja deadlinejen asettaminen saati muut millä yrittäisin saada itseni kirjoittamaan enemmän kuin mihin henkilökohtaisesti pystyn ei ole onnistunut aiheuttamaan tähän mennessä kuin lisää paskaa mieltä...

Mutten ole yhtään varma siitä olenko valmis pysymään mukana erittäin epävarmana siitä onko koko muu kirjoittajakunta aikuisten oikeasti valmis tarvittaessa hiljentämään saati vetämään jarrusta vain siksi etten itse pysyisi muiden tahdissa.
Toki olen aktiivisesti yrittänyt viedä omaa ajatusmaailmaani positiivisempaan suuntaan ja ajatella että koko hommaa tehtäisiin viesti kerrallaan ja yrittänyt inspiroitua uudelleen kirjoittamaan vain että koko edellisissä kappaleissa kuvailtu stressisolmu pääsisi taas riehumaan päässäni ja alkaisi unettomuus ja ahdistus ja itku ja hammasten kiristys, puhumaattakaan täydellisestä aivokuolemasta kaiken luovuuden suhteen, johtaen siihen kuinka ajatus koko Klaanonin hautaamisesta omalta osaltani vaikuttaisi kaikkein helpottavimmalta vaihtoehdolta...

Toki, jäljellä olevat Kehvelit, Myyräjahti, sekä kaikki muut kivat pienet Klaanonideat ovat toden totta jotain minkä ehdottomasti haluaisin tehdä, sekä kaikki omat hahmoni joilla haluaisin kirjoittaa ja joiden tarinoita viedä eteenpäin aina päätökseen asti jotta voisin kokea itseni onnistuneemmaksi koskaan ennen ja jälkikäteen ihastella sitä miten olisin saanut aikaan jotain itselleni ennennäkemätöntä.

Mutta en vain enää tiedä...
Avatar
MaKe@nurkka|_.)
Nakke Nakuttaja Nakke Nakuttaja
Viestit: 210
Paikkakunta: Sonicinlammikko

Re: Make ja sen Klaanon onkelmat

ViestiKirjoittaja Keetongu » 19 Elo 2015, 10:23

Kirjoittajan seinä ei liene mitenkään harvinainen homma kirjailijoilla noin yleensäkään, joten ei ihme, että jollakin tulee se vastaan.

Tämä nyt on kuitenkin yhä muovisoturifanfiktio (vaikkakin toki laadukas sellainen), joten ei ole ehkä hirveästi mieltä tehdä henkisestä elämästään helvettiä pelkästään sen takia.

Mitä sitten konkreettisimpaan asioihin tulee, niin viestin ei kyllä tarvitse olla aina niin pitkiä kuin joillain heppuleillä. Minunkin keskimääräinen viestin pituus on ollut ehkä jotain kuusi sivua, ja ei se tahtikaan tuosta kahdesta kuukaudesta ole hirveästi poikennut. Aina parhaita tarinoita eivät ole ne kaikista pisimmät.
Avatar
Keetongu
Viestit: 210
Paikkakunta: Loputtoman kuiskeen kanjoni Hervanta-Metrussa
Offline

Re: Make ja sen Klaanon onkelmat

ViestiKirjoittaja Matoro TBS » 19 Elo 2015, 14:32

Se oli aika hienoa tekstiä.

Joo, jotain tällaista siellä taustalla on, olen laskeskellut kaikkien niiden skypejutteloiden pohjalta. Ymmärrän kyllä, miksi Klaanon voi tuntua nykyään ahdistavalta. Joo, olen osittain varmaan myötäaiheuttamassa sitä tekstiklaustrofobiaa, mutta tästä juuri näkee miten erilaisia ihmiset ovat.

Jos Klaanonin kirjoittamisesta ei nauti, suosittelen suoraan asian muuttamista. Joko kirjoittaa jotain ihan muuta, lakkaa kirjoittamasta tai jotain. Ei ole mitään mieltä harrastaa jotain, josta ei lähtökohtaisesti nauti. Kukaan tuskin painostaisi sinua pysymään, jos päättäisit, että Rope ei ole enää sinun juttusi.
"We've always defined ourselves by the ability to overcome the impossible. "
Avatar
Matoro TBS
Historiahirnahdus Historiahirnahdus
Viestit: 385
Paikkakunta: Vorsa

Re: Make ja sen Klaanon onkelmat

ViestiKirjoittaja Guardian » 19 Elo 2015, 17:13

Hyvä että sait tämän vihdoin ulos. Minulle itselleni Klaanon on vain äärimmäisen hauskaa ajanvietettä, joten minua harmittaa aina suunnattomasti se että joku kokee sen tuottamisesta stressiä tai ahdistusta. Ihmisillä on erilaisia luomisfilosofioita, ja vaikka niin luulisit, sinun omasi ei edes ole hidas! Tuotat tekstiä yhteissessioissamme aika mukavaa tahtia, mutta hullu aikataulutus johon Metru Nui -poppoo on tänä vuonna meidät totuttanut ei todellakaan sovi kaikille. Silloin kun kokee stressiä, unettomuutta ja ahdistusta tästä yksinomaan omaksi iloksi tehdystä projektista, kannattaa suosiolla vetää jarrua.

En edelleenkään sano, että lopeta kokonaan, sillä tiedän että niistä kaikista kauniista ideoista luopuminen vain ja ainoastaan harmittaisi sinua. Pidä suosiolla taukoa äläkä ajattele sitä pidemmälle tai lopullisemmin. Klaanon voi odottaa aina. Itseasiassa sanon tässä vaiheessa jo suoraan: Sori, ihmiset jotka tietävät UV-julkaisun luonteen (vinkki, hevosen kyljessä on numero 11): Olen melko varma ettemme pääse sinne asti siihen mennessä, eikä syy ole todellakaan Maken. Sitä episodia ennen pitäisi omien pääpäsmärikäsitysteni perusteella saada lopetettua ainakin kolme sivujuonta, joista kahta ei ole edes aloitettu! Ja väitän että me emme halua kiirehtiä sinne asti. Olen jo melko varma, mikä juttu on korvaava UV-julkaisuni, ja on sekin aika pommi.

Hitaampien kirjoittajien ehdoilla pitäisi toimia eikä ajatella että hitaammat ovat se ongelma. Uskon että vauhtihirnuilta löytyy kaikilta sen verran solidaarisuutta että kykenevät huomioimaan hitaammin lämpiävät kirjoittajat ja juonet eikä vain hukuttaa koko köyttä omaan kamaansa. Ja aina voi tarjota apuaan, jos haluaa toisen juonen etenevän vikkelämmin. Ja aina asiat ovat sumplittavissa.

Klaanon on yhteistyötä, ei kilpailu!
Avatar
Guardian
hevosia hevosia
Viestit: 369
Paikkakunta: En Voi Vastata Tuohon Kysymykseen

Re: Make ja sen Klaanon onkelmat

ViestiKirjoittaja Visokki » 20 Elo 2015, 20:46

Make, et ole yksin tuntemuksiesi kanssa. Keltään ei varmaan jäänyt huomaamatta minun Klaanonahdistus mökkimiitissä. Se alkoi kyllä oikeasti jo aikaisemmin, koska en myöskään osannut hypettää Rastasta. Mökkimiitissä Klaanonia tuli joka paikasta ja kai minulle tuli joku alemmuuskompleksi ja ulkopuoliseksi jäämisen tunne. Klaanon on vain mennyt niin monimutkaiseksi, että siinä kärryilä pysyminen on vaikeaa. Suurin ongelmani on se, että unohdan valtaosan lukemistani asioista Klaanonissa. En ymmärrä, mihin se Klaanon-motivaationi on hävinnyt (kirjoitin ensimmäisen viestini 2012 YKSIN, sen jälkeen en ole kirjoittanut viestejä yksin). Klaanonin monimutkaisuus (tai syömäni masennuslääkkeet, olen menettänyt kiinnostusta asioihin, joista ennen olin kiinnostunut) voi olla syynä. Lisäksi, olen aina ollut mielestäni huono kirjoittaja (en ole koskaan tykännyt lukemisesta enkä kirjoittamisesta), ja tason koko ajan kovetessa kirjoittaminen ahdistaa entistä enemmän. Tulee paineita. Eikä se auta, jos joku sanoo, että ei siitä tarvitse ottaa paineita.

Minä olen kuitenkin yrittänyt pysyä kärryillä Klaanonissa vähintään lukemalla, koska Klaanon ainakin oli joskus hieno asia. Minä nykyään otan nimittäin jo sen lukemisestakin stresiä ja paineita. Tosin voi olla, että Klaanonin lukeminen taas seisahtuu, kun yliopiston lukuvuosi alkaa. Ja Klaani pyörii nykyään niin paljon Klaanonin ympärillä, että tulee outsider-olo, jos ei ole kärryillä Klaanonissa (mökkimiitti). En ole silti luopumassa kirjoittamisesta. Pitäisi ehkä yrittää ottaa vähemmän paineita Klaanonista... Noh, joka tapauksessa pointtini on, että ei tämä kaikille niin helppoa ja paineetonta ole.
Hurr durr purr <3 Miau :3
Avatar
Visokki
Admin Admin
Viestit: 65
Paikkakunta: Suomenlinnan tunnelit, Helsinki
Offline

Re: Make ja sen Klaanon onkelmat

ViestiKirjoittaja Don » 20 Elo 2015, 23:55

Klaanon on pelkkä hassu kaveriporukan yhteisprojekti jonka loppujen lopuksi ainoa oikea tehtävä on hauskanpito. Jos kirjoittaminen ei tunnu kivalta, ei kannata kirjoittaa. Porukasta tietysti löytyy vauhtipettereitä joiden on vaikea samaistua rauhallisempien kirjoittajien kirjoitusblokkiin, mutta se ei ole mikään syy töniä hitaampia väkisin eteenpäin. Välillä kuulee puhuttavan jo alustavista arvioista ropen valmistumisen suhteen, ja se on minusta sinänsä aika hurjaa. Tai siis meinaan vaan, että aika harva meistä voi oikeasti edes arvailla kuinka kiireinen tulee olemaan vaikkapa vuoden päästä. Osa opiskelee, osa tekee töitä, osa opiskelee ja tekee töitä. Köysi etenee sitä mukaa kun ihmisillä on muulta elämältään aikaa. Jos jollain sitä aikaa ei ole, siitä ei tarvitse ottaa stressiä. Jos joku haluaa jättää hahmonsa muiden kirjoitettavaksi, sitten hän tekee niin. Ketään ei voi minusta myöskään pakottaa jättämään luomuksiaan muiden kirjoittajien käsiin.

Tahdon vielä painottaa sitä, että mielestäni ei pidä missään nimessä tuntea syyllisyyttä siitä, että ei kirjoita klaanonia vaikka aikaa periaatteessa olisi. Ainakin itse käytän vapaa-aikani ihan hyvällä omallatunnolla rentoutumiseen. Joskus se tarkoittaa piirtämistä, joskus peukaloiden pyörittelyä, joskus myös kirjoittelua. Mutta silloin kun hassun scififantasian kanssa ahertaminen ei tunnu mielekkäältä tavalta tappaa aikaa, en sitä myöskään tee. Enkä koe olevani asiasta kellekään vastuussa, kuten ei tule kenenkään muunkaan olla.

Ihan lopuksi vielä aiheesta klaanon ja ulkopuolisuuden tunne. Minä en ole koskaan ymmärtänyt puoliakaan mitä klaanonissa tapahtuu. Nykyään olen oikeasti perillä lähinnä omien hahmojeni kuvioista, ja nekin tahtovat vähän karata käsistä. Tämän porukan kanssa on silti mukavaa. Ei hassu roolipeli meitä kaveriporukkana määrittele, vaikka siitä onkin syntynyt paljon kaikkea sisäpiiriläppää sun muuta. Meidät määrittelee porukkana mainiot ihmiset ja hyvä meininki.
~~~~~~~[]=¤ԅ( ◔益◔ )ᕗ
Avatar
Don
uncle rubber uncle rubber
Viestit: 190
Paikkakunta: Kumi, Uganda
Offline

Re: Make ja sen Klaanon onkelmat

ViestiKirjoittaja Killjoy » 21 Elo 2015, 00:34

Vaikka aiheesta ollaan pienellä porukalla jutskailtu Skypen puolella loputtomia kertoja, niin heitetään nyt samoja pointteja vielä vähän pysyvämmin nähtävään muotoon.

Kuten tässä ketjussa on usein todettu, Klaanon on hauskanpitoa. Kenenkään ei pitäisi kirjoittaa, eikä kyllä lukeakaan väkisin. Tätä tehdään sen takia, että se on hauskaa. Jos asia ei näin ole, kannattaa ihan suosiolla ottaa taukoa. Saan sanoa tämän, koska tein niin itse. Muistatteko sen vuoden mittaisen pätkän, jolloin en kirjoittanut tähän sanaakaan? Maailma ei kaatunut. Sitten kun vapaa-aikaa taas koulujen päätyttyä oli, luin kiinni ja jatkoin siitä mihin jäin.

Mitä tulee Geen mainitsemaan "Metru Nui -poppoon tahtiin" niin muistutan tuhannetta kertaa, etteivät sadan sivun kuukausiköntit ole tavoite. Kukaan ei vaadi tai pyydä ketään tekemään sellaisia. Meiltä niitä on tullut, koska ryhmässä on ollut aina neljästä kuuteen aktiivista kirjoittajaa, jotka kasaavat ison köntin kuukausittaisesta vapaa-ajastaan yhteen koriin. Ja arvatkaa vain, onko meillä ollut hauskaa niitä tehdessä? No piru vie on. Siksi me näitä teimme. Sehän tämän homman pointti oli. Mutta kirjoitustyylejä ja tapoja kertoa tarinaa on yhtä monta, kuin kirjoittajiakin. Minulla on paljon vapaa-aikaa ja tahdon käyttää sen Klaanoniin. Postien pituus yllättäen venyy, mutta kuten juuri totesin, se on minun tyylini. Kaikilla muilla on omansa. Ja jos fiilis on se, ettei kirjoituta niin sitten ei kirjoita. Sama pätee myös tarinan aktiiviseen seuraamiseen.

Mitä hitaampien kirjoittajien ruoskimiseen tulee, niin en ole koskaan nähnyt eriäviä kirjoitustahteja ongelmiksi. Hyvin vähällä solidaarisuudella asiat voidaan järjestää niin, että jokainen saa kirjoittaa juuri sen verran, kuin haluaa. Minä muutin omia suunnitelmia yhden tällaisen tilanteen takia ihan vasta. Se prosessi kesti viisi minuuttia, koska pitää muistaa, että kyseessä on edelleen panostuksestaan huolimatta projekti, jonka ykköstarkoitus on pitää hauskaa. Se, etteivät asiat kulje sataprosenttisen optimaalisella tai visioidulla tavalla ei ole rikos ihmiskuntaa vastaan. Viittaan aiempaan esimerkkiini omasta vuoden tauostani. Eihän se paras tapa ollut, mutta minä sain loman, jota kaipasin, enkä tainnut rikkoa sillä mitään(?)

Joten niinkin huono ohje, kuin "älä stressaa" onkin, niin se on ainoa asia jonka osaan tähän sanoa. Olen ihan satavarma, ettei täällä kukaan suutu, jos joku pistää itsensä tauolle. Itseään toteuttamista ytimessään olevaan prosessiin osallistuminen ja panos on ainoastaan itsestään kiinni. Muiden jumittamistakaan ei tarvitse pelätä. En ole eläessäni törmännyt tilanteeseen, jossa parin minuutin neuvottelulla ei oltaisi päästy tilanteeseen, johon kaikki ovat tyytyväisiä.

Moni meistä leikkii, että olemme jonkin suuren ja valtavan puikoissa ja tavallaan olemmekin. Nimittäin itsellemme. Jokainen kuitenkin saa päättää, että kuinka ison asiasta haluaa itselleen tehdä. Kaiken hypenkin jälkeen pitää muistaa, että me kirjoitamme romaanisarjaa lapsuutemme muovisotureista.
Avatar
Killjoy
Technodiktator Technodiktator
Viestit: 228
Paikkakunta: МОЯГОЯ
Offline

Re: Make ja sen Klaanon onkelmat

ViestiKirjoittaja Manfred » 21 Elo 2015, 22:30

Näin alkuun totean, että olen ehdottomasti samaa mieltä kuin muutkin siitä, että ei tästä hommasta mitään stressiä kannata repiä ja että kenenkään ei tarvitse kirjoittaa enempää kuin tahtoo. Jos olen itse ollut aiheuttamassa paineita edistymisestä, niin pahoittelen. Ihan ymmärrettävää, että vauhdikkaimpien vauhti voi tuntua hirveältä.

Sitten sitä toista näkökulmaa. Ymmärrän hyvin myös, jos joku nopeampi saattaa vähän jopa turhautua siihen, että jokin jumittaa. Kuten mainittua, näistä pääsee eroon puhumalla, muuttamalla suunnitelmia, kiertelemällä – hemmetti, jos ei muuten, niin rikkomalla kronologiaa ja kirjoittelemalla takaumia sitten joskus. Mikä minua itseäni on harmittanut, on lähinnä tilanne, jossa minä ja toinen osapuoli (myönnetään, että Kepe) olemme halunneet kirjoittaa jotain, mikä vaatii ensin muutaman muun viestin. Sitten, kun näitä muutamia muita viestejä ei ilmesty useisiin kuukausiin, vaikka niiden alun perin piti jo "ensi viikolla", niin vähän rupeaa turhauttamaan, koska oikeasti haluaa kirjoittaa niitä asioita ennen jotain muuta, mitä sen jälkeen tulee. Mutta se ei kyllä silti oikeuta painostusta tai asiasta jatkuvaa muistuttelua, mitä olen välillä harrastanut ja pyydän nyt (Kepeltä) anteeksi.

Noin. Olikohan muuta. Noh, jos tulee mieleen, niin palataan.
Kuva
Avatar
Manfred
Technodiktator Technodiktator
Viestit: 168
Paikkakunta: Ei enää Lappi eikä pohjoinen
Offline

Re: Make ja sen Klaanon onkelmat

ViestiKirjoittaja MaKe@nurkka|_.) » 22 Elo 2015, 04:01

...wau. Kun yksi (aamu)yö päädyin kirjoittamaan tämän aloituspostia en ihan odottanut sitä kannanottojen määrää tai pituutta mitä tänne on ehtinyt kertymään.

Tahdon myös esittää anteeksipyynnön jos tällaisen asian jatkuva päivittely on meinannut käydä jonkun hermoille. Ikävä myöntää että kuitenkin minä taidan edelleen olla se sama wanha heikkohermoinen ja helposti asioista isoa loputonta stressiä ottava Make jolle saa olla heittelemässä samoja argumentteja kerta toisensa perään. Lähinnä olen viimeaikoina yrittänyt vain paeta asiaa solveltamalla vähän kaikkeen ja purkanut agressiotani lähinnä mättämällä entistä ankarammin PC-pelejä (TF2 ja HoTS). Tämä on ehkä myös syy sille miten minua ei nykyään lähtökohtaisesti juuri oteta ihmisenä kovin vakavasti, vaikka voin syyttää vain itseäni.

Ennen kaikkea kuitenkin suurkiitos niille jotka asiaani ovat jaksaneet kuunnella ongelmiani kerta toisensa perään ja yrittäneet avittaa, vaikka olenkin voinut vaikuttaa jatkuvineni ongelmineni aika toivottomalta tapaukselta, enkä halua että tämän jälkeen kukaan joutuu enää jankkaamaan minulle täällä ilmaistuja pointtejaan tämän enempää. Se mitä täällä olen päässyt lukemaan on todella saanut mieleni paljon positiivisemmaksi. Ahdistuspäissäni kuitenkin olen useimmiten tullut sekoittamaan ihmisten kirjoituskannustusyritykset lähinnä eräänlaiseksi ruoskimiseksi, enkä missään nimessä halua että kukaan tuntisi huonoa omaatuntoa moisesta ja tahdon kiittää niitä jotka ovat jaksaneet yrittää kannustaa allekirjoittanutta kerta toisensa perään. Tosin viimeksi kun tämä porukka sai minua taas pinnistelemään yhden viestin viimeistelyssä, saitte Grandirakkin.

Hauskuusargumentit tämän koko kirjoittamisen suhteen ovat myös avanneet silmiäni ja tajunnut miten paljon ikävät ajatukset ovat päässeet peittämään aivoissani kaiken positiivisen. Olen keskittynyt liikaa siihen miten esim. Kehveli Kakkosen kirjoittamiseen kului loputtoman tuntuisesti henkistä raskuutta ja epämukavia öitä, etten ole yhtään ottanut huomioon miten hirveän hauskaa kyseisen postin kanssa lopulta oli silloin kun kirjoittamisesta sai kiinni (tuntui siltä kuin olisin taas kaikkien vuosien ollut tekemässä Bio-Klaani Adventuresia...), ja miten samanlaista minulla on ollut aina ennenkin Klaanonin kanssa tähän asti. Kirjoittaminen on ollut aina tosi hienoa ja useimmiten erittäin hauskaa silloin kun se on ylipäätään sujunut. Tämä lienee pääsyy sille miksi kaikilla vanhemmillakin viesteilläni on minulle yhtä iso tunnearvo kuin uudemmillakin, vaikka olisinkin kehittynyt ajan kuluessa, sillä loppujen lopuksi jokainen vähääkin syvempi ja tunteikkaampi viestini on ollut minulle jotain ennennäkemätöntä ja sellaista mitä en olisi uskonut koskaan tekeväni. Jo peruskoulun esseekirjoituksista asti on tullut aika selväksi että minulla ei ole ollut juuri kirjailijaksi (tai sen enempää lukemaan kirjoja), ja tällaiset täydelliset Klaanonaivokuolemajaksot ovat olleet aina vähän ikävä muistutus siitä miksi näin on. Ehkä juuri siksi minä en ole tykännyt mieltää Klaanonia päässäni niinkään romaanisarjaksi, sillä kyseinen muutos on tainnut tuntua henkilökohtaisesti jotenkin paineita aiheuttavalla tavalla epämiellyttävältä.

Myös yksi pääasiassa huonoa omaatuntoa herättänyt seikka liittyy varmasti viimeaikaiseen kehnoon Klaanonin lukutahtiin, ja eritoten siihen etten ole saanut esille mitään konkreettisia mielipiteitä ja siten antamaan jokaiselle viestille sitä arvostusta minkä ne totisesti ansaitsevat.

Koko viimeaikaisen rumban toinen pääpointti on varmaankin se miten yksi asia mistä olen ottanut niin paljon pulttia on ollut juurikin se miten päätäni on vaivannut saatanasti se miten olen pelännyt miten pahasti tulen sotkemaan muiden kanssa suunniteltuja asioita entistä pahemmin joka päivä kun olen jättänyt kirjoittamisen sikseen, mikä ei ole yhtään auttanut kirjoittamisen kannalta ja siitä on muodostunut sitten perkeleellinen noidankehä. Pointtina juurikin se miten minulla on ollut alun perin tämän vuoden sisään paljon muitakin suunniteltuja juttuja Keffelien ja Myyräjahdin lisäksi, mutta kaikki loputonta potentiaalia sisällään pitävät ideat piti lopulta heittää pellolle vain siksi että minusta ei ollut kiristämään omaa tahtiani, mikä aiheutti yhä isompia paineita.

Vaikka asiaa onkin helpottanut suunnattomasti se miten helposti asiat saatiin korjattua, tämän jälkeen en vain enää yhtään tiedä uskallanko enää loppujen lopuksi lähteä suunnittelemaan enää kauheammin mitään enää juuri kenenkään (paitsi tuttuun tapaan Geen) kanssa tai lähteä erityisemmin mukaan mihinkään muuhun juoneen mitenkään isosti vain aiheuttaakseni muille päänvaivaa sillä että kirjoitusintoni sammuu taas joksikin aikaa. Ainakin tällä hetkellä juuri Kehveleistä ja Myyräjahdista on onnistuttu kursimaan pois kaikki relevanttius muiden osapuolten viesteihin jotta minun ei tarvitse stressata asiaa sen enempää (mikä kannustaa siihen että joku Myyräjahti taitaisi jäädä suosiolla sitten ensi vuodelle...)

Loppujen lopuksi, vaikka Kehvelit ja Myyräjahti ovat asioita mitkä olen halukas yrittämään saada tehtyä riisuttuja asioita lukuunottamatta juuri sellaisina kuin mitä olen jo pitkään miettinyt, ja ne totisesti ovat jotain mitä haluan yrittää saada tehtyä. Mutta siitä huolimatta olen myös makustellut ajatusta siitä että lopulta hyppäisin jollain pysäkillä poisKlaanonjunasta, eikä kyseinen ajatus enää edes tunnu siltä että koko maailmani kaatuisi. Mutta tästä huolimatta haluan hoitaa lähitulevaisuuden jutut pois alta, koska vähintään silloin voisin tuntevani jättää tämän projektin rauhallisin mielin. Mutta yritän ainakin nyt suosiolla keskittyä seuraavat viikot täysin muihin asioihin ja yrittää sitten uudestaan.

Suurkiitokset vielä kaikille jotka ovat jaksaneet menoani ja meininkiäni tähän asti ja toivon ettei kenenkään enää tarvitse ruveta ottamaan tällaiseen asiaan kantaa tämän enempää. Toivottavasti joudutte kestämään Klaanonjuttujani viimeistään seuraavan kerran sitten kun Kehveli Kolmonen on ulkona...
Viimeksi muokannut MaKe@nurkka|_.) päivämäärä 23 Elo 2015, 15:39, muokattu yhteensä 1 kerran
Avatar
MaKe@nurkka|_.)
Nakke Nakuttaja Nakke Nakuttaja
Viestit: 210
Paikkakunta: Sonicinlammikko

Re: Make ja sen Klaanon onkelmat

ViestiKirjoittaja Dr.U » 22 Elo 2015, 06:41

Älä huoli Klaanonista. Minullakin on asioita, mitkä olisi pitänyt kirjoittaa aikapäiviä sitten ja pari juonta joihin ei vain ole tullut fiilistä tai inspiraatiota kirjoittaa. Toisaalta saan syyttää vain itseäni kun Umbrat,Warren, Flygel, Halawe, Sheelika, Nurukan ja Deleva ovat liian hyviä hahmoja. Oma Klaanon-taukoni oli 2011-2012 kun en lukenut tai postannut juuri mitään. Sen jälkeen koin itse ulkopuolisuutta ja ehkä koin velvollisuudekseni lukea koko tarinan kiinnija sen teinkin sitten vihdoin. On itselläkin vähän resihuolia siitä miten saan asiat tehtyä kun kunnolle, opiskelulle, ihmisille ja töille pitäisi jakaa sitä aikaa. Olen myös kritisoinut nykyisin sitä pommitulvaa. Niitä voisi olla vähemmän ja erikoisina hetkinä eikä kuukausittaisina romaaneina. Lyhyemmät viestit tulee luettua nopeammin ja niistä voi keskustella jo postausajankohdasta riippuen samana päivänä skypessä eivätkä ne välttämättä jää roikkumaan kuukausiksi lukemattomiksi. Itse myönnän etten ole paria ennen reissua tullutta postia ja mitään sen aikana tai jälkeen tullutta saanut luettua. Yritän kyllä löytää aikaa niillekin. Joten et Make ole yksin näiden juttujesi kanssa. Älä luovuta sillä fanikuntamme mukaan Amazua on tarinan paras hahmo.
"Come on Ace! We have a work to do!"
Avatar
Dr.U
Viestit: 216
Paikkakunta: Feterra-Asema

Re: Make ja sen Klaanon onkelmat

ViestiKirjoittaja Visokki » 22 Elo 2015, 16:54

MaKe@nurkka|_.) kirjoitti:Myös yksi pääasiassa huonoa omaatuntoa herättänyt seikka liittyy varmasti viimeaikaiseen kehnoon Klaanonin lukutahtiin, ja eritoten siihen etten ole saanut esille mitään konkreettisia mielipiteitä ja siten antamaan jokaiselle viestille sitä arvostusta minkä ne totisesti ansaitsevat.


Voisin sanoa mielipiteiden antamisesta sen, että ne eivät ole mitenkään pakollisia. Toki se on varmaan kivaa antaa palautetta ja samalla se voi jäsentää vähän omiakin näkemyksiä, mutta siitä nyt ei kannata ainakaan ottaa stressiä. Minä olen aina ollut tosi huono antamaan palautetta kirjoittajille, johtuen siitä, että en oikeasti osaa, koska minäkään en ole mitään kirjailijatyyyppiä. En ole kuitenkaan tästä asiasta ottanut koskaan stressiä, koska viestien kirjoittajat saavat palautetta muutenkin paljon ja luen Klaanonia omalla tyylilläni. Lisäksi en osaa teorisoida ja pohtia Klaanonia, että mitäköhän seuraavaksi tulee tapahtumaan ja mihin tuo liittyy jne., mikä on osa myös monien ihmisten kommentteja viesteihin.

Että joo. Ehkä minäkin pidän ihan suosiolla Klaanonista taukoa hyvillä mielin. Kokeilemisen arvoinen idea.
Hurr durr purr <3 Miau :3
Avatar
Visokki
Admin Admin
Viestit: 65
Paikkakunta: Suomenlinnan tunnelit, Helsinki
Offline

Re: Make ja sen Klaanon onkelmat

ViestiKirjoittaja Killjoy » 22 Elo 2015, 18:25

Visokki kirjoitti:
MaKe@nurkka|_.) kirjoitti:Myös yksi pääasiassa huonoa omaatuntoa herättänyt seikka liittyy varmasti viimeaikaiseen kehnoon Klaanonin lukutahtiin, ja eritoten siihen etten ole saanut esille mitään konkreettisia mielipiteitä ja siten antamaan jokaiselle viestille sitä arvostusta minkä ne totisesti ansaitsevat.


Voisin sanoa mielipiteiden antamisesta sen, että ne eivät ole mitenkään pakollisia. Toki se on varmaan kivaa antaa palautetta ja samalla se voi jäsentää vähän omiakin näkemyksiä, mutta siitä nyt ei kannata ainakaan ottaa stressiä. Minä olen aina ollut tosi huono antamaan palautetta kirjoittajille, johtuen siitä, että en oikeasti osaa, koska minäkään en ole mitään kirjailijatyyyppiä. En ole kuitenkaan tästä asiasta ottanut koskaan stressiä, koska viestien kirjoittajat saavat palautetta muutenkin paljon ja luen Klaanonia omalla tyylilläni. Lisäksi en osaa teorisoida ja pohtia Klaanonia, että mitäköhän seuraavaksi tulee tapahtumaan ja mihin tuo liittyy jne., mikä on osa myös monien ihmisten kommentteja viesteihin.

Että joo. Ehkä minäkin pidän ihan suosiolla Klaanonista taukoa hyvillä mielin. Kokeilemisen arvoinen idea.


Komppaan täysin. Kaikki kiitos ja kunnia niille ihmisille, jotka löytävät kommentoitavaa jokaiseen julkaistuun pätkään, mutta itsekin jätän ihan suosiolla kommentoimatta, jos ei mitään sanottavaa luontaisesti päähän pälkähdä. Tekstin taso on nykyään niin kovaa, että kaikista viesteistä pitää käytännössä automaattisesti. Toki sinne voisi aina puoliväkisin kehuja kirjoitella, mutta olen aika varma, että kirjoittajat itse kyllä tietävät, että jokaisen viestin lukeminen on yleisöstä aina mukavaa. Muutenkin asioita tulee jauhettua paljon miellyttävämmin ihan oikeissa keskusteluissa.
Avatar
Killjoy
Technodiktator Technodiktator
Viestit: 228
Paikkakunta: МОЯГОЯ
Offline

Re: Make ja sen Klaanon onkelmat

ViestiKirjoittaja MaKe@nurkka|_.) » 26 Loka 2015, 01:06

Hömm. Lienee taas aika vähän kirjoittaa tännekin... Minulla oli viestin aloitushetkellä vielä lisää purettavia ajatuksia, mutta varmaan editoin tätä myöhemmin jos keksin sanottavaa.

En mene ottamaan itseeni jos joidenkin sivustakatsojien mielestä tämä alkaa jo mennä tympeäksi jankkaamiseksi, ja jos kukaan ei enää jaksa yrittää heittää tähän enää mitään asiaa, sekin on ymmärrettävää.

Olen saanut jo viime viikot otettua paljon rennommin, työkokeilu ja muut sujuu hyvin eikä ole enää ollut pienten elämäpaineiden lisäksi muuta stressin aihetta - paitsi Klaanon...

Tiedän, minun pitäisi pitää taukoa ja yrittää myöhemmin uudelleen ja olla ottamasta tästä yhteisestä harrastusprojektista mitään paineita. Olen toki päässyt vähän yli joistain negatiivisista ajatuksistani mitä olen tänne saanut vuodettua, mutta nyt kun olen saanut analysoitua omaa suhtautumistani koko juttuun ja käytyäni vähän ajatuksen kanssa aloituspostissa esittämiäni aatoksia läpi, olen alkanut kyseenalaistamaan vähän enemmän rttä onko Klaanon oikeastaan enää ihan minun juttuni...

Ja ei, tämä ei ole mitään väsymysuupumusangstipurkauksia, vaan olen pyöritellyt asiaa päässäni viimeisten kuukausien rauhallisinakin hetkinä...

Kuten todettu, viimeisen vuoden aikana kaikki kirjoitus on ollut kaikesta onnistumisen tunteestaan huolimatta ollut henkisesti aika kuluttavaa ja jokaisen postin luomisprosessi on tuntunut pitävän sisällään turhan paljon päänvaivaa ja henkistä turtuneisuutta. Eritoten ottaen huomioon hahmokaartin mitä olen joutunut kehittämään viesti viestiltä. Ja nyt viime viikkoina olen alkanut tajuamaan, kuinka paljon tekstiä tämän jutun loppuunsaattamiseen pitäisi vielä saada aikaan. En rehellisesti sanottuna osaa sanoa onko ajatus melkein enemmän epämiellyttävän kuin kutkuttava... Eritoten kun pui juuri sitä miten minulla on ollut pitkähköjäkin Klaanonajatuskuolemia menneisyydessäkin, ja tämä uusin on kieltämättä sitkeimpiä miesmuistiin.

"Klaanon voi aina odottaa, pidä rauhassa pidempikin tauko." Niin auliilta ja reilulta kuin tuo kuulostaakin, ajatus siitä että itse alkaisin pitämään tarkoituksellisia taukoja tässävaiheessa tuntuu aika ikävälle, kun kuitenkin ei voi välttyä siltä tunteelta että hyvällä tuurilla tod.näk. jäisi vain toisista turhan paljon jälkeen - Klaanojuonet (ilmeisesti) ovat jo purskuttamassa etiäppäin, ja ajatus siitä että joku seuraava Kehveli ilmestyisi aikaisintaan joskus vuoden päästä risoo vähän liikaa.

"Pyydä muita auttamaan juoniesi kanssa." Yhteistö on aina hieno asia ja yksi tämän projektin kantavia voimia, mutta vaikka olisin nytkin saanut vaikka koko hiton muun Klaanonkirjoitustiimin avukseni vaikka Kehvelijuoneen, se tuskin olisi kiihdyttänyt asiaa juurikaan. Oma pääongelmani ei niinkään tunnu olevan siinä että kirjoitettavaa olisi tosi paljon, vaan siinä että tekstiä ei yksinkertaisesti synny. Viime viikot olen käyttänyt lähinnä pienten yksittäisten ideoiden viljelyyn, mutta heti kun on yrittänyt hahmottaa päässä syvempää kerrontaa, on vain iskenyt outo mieliumpisolmu ja ikävä mentaalinen päänsärky. Puhumattakaan paskesta fiiliksestä.

"Kokeile leikata juonistasi välttämättömyyksiä pois ja lyhennä niitä." Jos nyt menisin nyppimään mitään harvoja ideoita mitä minulla olisi tulevaisuuden varalle, minulle ei simppelisti jäisi mitään käteen. Yksi paineenaiheuttajista lienee juuri ideoiden puute, ja vaikka yrittäisin vain suhtautua asenteella "yksi viesti kerrallaan, tulevaa voi miettiä sitten silloin", yleinen ajatus siitä että yrittää jatkaa koko hommaa epävarmana/tietämättömänä tulevaisuudesta ei ole kauhean houkutteleva ajatus. Vaikka saisinkin joitain tukemaan suunnitelmiani ja jopa osallistumaan niihin, uuden kirjoitusblokin iskiessä jutut tuskin etenisivät ilman että kaikki muut kirjoittajat vain saisivat kaikki ajatukseni jollain magialla tekstimuotoon...

Kaiken kukkuraksi olen viimeisen parin-kolmen kuukauden aikana onnistunut vain pirun tehokkaasti unohtamaan 90% kaikesta siitä mistä minulla on päässäni ollut harvinaisen selvästi mietittynä. Kehveli kolmosen kirjoittaminen olisi vielä ennen sit ollut varmasti vain itse dogelle kirjoittamisesta kiinni, mutta nyt päässäni lyö vain tyhjää, niin viestin yksittäisiä tapahtumia kuin ylipäätään koko hahmokerrontaa/hahmotuskykyä kohden, ja asioiden miettiminen ei tuota juuri nyt muuta kuin loputonta minimigreeniä.

Tämän myötä sitten suuret paineet omien hahmojen kerronnasta ja yleisestä hahmojen käsittelyn ylläpitämisestä aiheutuva epävarmuus. Kehvelien pääongelma on kuitenkin kaiken kaikkiaan tuntuneen johtaneen itsensä siihen miten joukkion käsitteleminen on tuntunut vaativan vähän liian paljon tarkkaa ja koko prosessin miellyttävyyden kyseenalaistavaa ajatustyötä, puhumattakaan siitä miten mm. Amazuan hahmo on ollut passiivisena kekkuloimassa jo muutaman vuoden ilman juuri mitään vaikutusta mihinkään. Ja tätä hahmokaartia pitäisi saada yrittää pidettyä pystyssä köyden loppuun asti, mikä tuottaa isoa epävarmuutta. Tämä heijastuu mm. siitä, että vaikka Makeaa pelleilyä olikin ehkä hienoimpia viestejäni siltä vuodelta, siinä missä joidenkin mielestä se varmaan tarjosi loputtomia mahdollisuuksia Maken ja Paacon hahmojen välisille pelleilylle, henkilökohtaisesti tuntuu enemmänkin siltä että käytin oman Make x Paaco- varastoni jo kertaheitolla yhdessä ainoassa viestissä, ja melko lailla kaikki sen jälkeen mitä hahmojen välillä on ollut on näin kirjoittajan vinkkelistä tuntunut melko teennäiseltä ja pakotetulta. Tämä on sitten alkanut heijastumaan siihen että huonon rytmittelyn takia saattaisin epähuomiossa vetää tulevaisuudessa muutkin hahmoni turhan nopeasti loppuun liian aikaisin tai jumaamaan paikalleen liian pitkäksi aikaa ja jäisin joka tapauksessa nuolemaan näppejäni. Tämä puolestaan syö entisestään halua ylipäätään jatkaa hahmojen kehittämistä ja eteenpäinvientiä ja koko kirjoittamisen intohimoa itsessään.

Vaikka moni onkin yrittänyt kannustaa jatkamaan ja jaksanut antaa hyvää palautetta edistymisestäni, olen kuitenkin suhtautunut itse kirjoittajana jo pitkään hahmokirjoittelemisiini ehkä kyseenalaisella varovaisuudella, ja siksi en ole itse ollut ehkä kovin tyytyväinen kaikkeen aikaansaamaani. Varmaan kuitenkin luovuuden isoin pääasia on se että tekijä itse pitää siitä mitä tekee? Ja jos intohimoa ei tahdo löytyä, niin what's the point...? Tämän mietteen tiimoilta päädyin muistelemaan erästä Pasilan jaksoa "Pöysti protaistina", joka käsitteli aika osuvasti kirjallisuuden lisäksi yleistä suhtautumista luovuuteen ja luovuudenhaluun, minkä sanoma myötä ryhdyin myös hieman enemmän kyseenalaistamaan itseäni...

Ja yhtenä asiana myös, vaikka kuinka haluaisinkin yrittää kehittyä ja saada edes ykkösköyden loppuun ja kehittyä sen myötä, olen herännyt miettimään että alitajunnassani en ehkä edes halua... Kuten olen tainnut monesti todeta, useimmissa elokuvissa/sarjoissa olen usein päivitellyt sitä miten itse en haluaisi niiden tarinoiden loppuvan, olen kieltämättä sitäkin mieltä että en joltain osin haluaisi myöskään Klaanonin tarinan loppuvan ikinä, varmaan siksi koska olen kasvanut pitämään tästä tarinasta ja kaikesta mitä siinä on, enkä haluaisi sen menevän mihinkään. Mutta minä taidan olla tässä porukassa ainoa joka niin ajattelee...

Kaiken kukkuraksi olen myös alkanut pohtimaan saamiani neuvoja siitä miten kaikessa luovuudessa on kyse omasta itsestä ja siitä miltä asioiden toteuttaminen itselle tuntuu. Mutta olen alkanut miettiä että ehkä suurin syy sille miksi olen jaksanut tätä näinkin pitkälle lienee se että kuitenkin omat juttuni ilmeisesti ovat purreet muihin sen verran että keskeyttäminen olisi ilmeisesti aika pippeliliike, mutta en tunne enää olevani halukas tekemään tätä välttämättömästi jos kyse on siitä että teen sitä enemmän muiden kuin itseni tähden...

Että näin lopuksi, olen edelleen sillä kannalla että aion pitää taukoani koko projektista, mutta sen sijaan että menisin sanomaan että jatkan sitten tauon jälkeen, sanoisin mieluummin että katson tulenko enää olemaan tässä projektissa enää mukana. Kaiken viimeaikaisen varjolla olen jo alkanut ottamaan asianomaisten (moi gee) kanssa mahdollisuutta ennalta tehtyjen suunnitelmien retconnaamisesta (snögän tuskin kannattaa kantaa huolta). "Kaikki on aina sumplittavissa", kuitenkin.

Niinkin pottumaiselta kuin se varmaan kuulostaakin, toivoisin kuitenkin että mikäli katson parkaaksi jättää tämän projektin taakseni, toivoisin että rakkaat kanssaköyttäjät voisivat kunnioittaa päätöstäni ja olla painostamatta minua jatkamaan jos tunnen itseni kykenemättömäksi siihen.

Kiitos.

Ja anteeksi...
Viimeksi muokannut MaKe@nurkka|_.) päivämäärä 26 Loka 2015, 12:14, muokattu yhteensä 1 kerran
Avatar
MaKe@nurkka|_.)
Nakke Nakuttaja Nakke Nakuttaja
Viestit: 210
Paikkakunta: Sonicinlammikko

Re: Make ja sen Klaanon onkelmat

ViestiKirjoittaja Matoro TBS » 26 Loka 2015, 09:02

Me kelailimme juuri eilen aihetta sivutessamme, että vähän niinkuin rakensit oman umpikujasi. Kuten itse sanoit, Kehvelien kirjoittaminen tuntuu uuvuttavalta jne. En tiedä, pystyisinkö/haluaisinko itse kirjoittaa Kehveli-konseptia: kahdeksan täysin uutta hahmoa päälisin puolin samankaltaisessa elämäntilanteessa. Siinä tulee juuri se ongelma, että miten ne kaikki erottaa, miten antaa kaikille aikaa kehittyä - ja se vaatisi pirusti tekstiä. Luulenpa, että Kehvelit olisivat olleet huomattavasti kevyempiä kirjoittaa, jos amaatteja olisi ollut vaikka vain neljä.

No, parempi että teit tämän päätöksen kuin että olisit jättänyt sen roikkumaan epävarmuuden limboon. Klaanon on kasvanut ihan jäätävästi ja ymmärrän, miksi se ei välttämättä inspiroi enää samalla tavalla. Etenkään, jos on hitaampi kirjoittaja.

Jaksan silti vain ihailla miten hyvin jäsennettyjä nuo sinun itseanalyysiviestisi ovat. Voisipa jossain psykologiassa käyttää samanlaista kielellistä värikkyyttä millä sinä onnistut kuvailemaan ajatuksiasi.
"We've always defined ourselves by the ability to overcome the impossible. "
Avatar
Matoro TBS
Historiahirnahdus Historiahirnahdus
Viestit: 385
Paikkakunta: Vorsa

Re: Make ja sen Klaanon onkelmat

ViestiKirjoittaja MaKe@nurkka|_.) » 27 Loka 2015, 00:32

Matoro TBS kirjoitti:Me kelailimme juuri eilen aihetta sivutessamme, että vähän niinkuin rakensit oman umpikujasi. Kuten itse sanoit, Kehvelien kirjoittaminen tuntuu uuvuttavalta jne. En tiedä, pystyisinkö/haluaisinko itse kirjoittaa Kehveli-konseptia: kahdeksan täysin uutta hahmoa päälisin puolin samankaltaisessa elämäntilanteessa. Siinä tulee juuri se ongelma, että miten ne kaikki erottaa, miten antaa kaikille aikaa kehittyä - ja se vaatisi pirusti tekstiä. Luulenpa, että Kehvelit olisivat olleet huomattavasti kevyempiä kirjoittaa, jos amaatteja olisi ollut vaikka vain neljä.


Kieltämättä tuo on niitä asioita mikä on myös ahdistanut viime aikoina juuri siksi että se on perin totta... Asia vituttaa eritoten sen takia että vielä viime vuoden puolella suhtauduin koko Kehveliepistolaan varovaisella innokkuudella, mutta nyt kun homma osoittautuikin odotettua raskaammaksi, tuntee olonsa jotenkin tosi epäonnistuneeksi, eritoten kun kaikki ideat mitä tulevaisuudelle on tähän asti miettinyt tuntuvat vain joltain saavuttamattomalta...

Yksi syy sille miksi Klaanonin lopettamisen miettiminen on tuntunut meinaavan ajaa mielen lievän masennuksen partaalle on aina ollut se etten ole varma mitä Amazualle ja Amaateille tekisin, koska eräänlaisista (ehkä mahdollisesti ymmärrettävistä) tunnearvollisista syistä en ole koskaan oikein lämmennyt ajatukselle antaa niitä kenenkään muun kirjoitettavaksi, osittain siksi että olen ainakin jollain tasolla ylpeä siitä mitä olen niillä tähän mennessä saanut aikaan ja siten ne ovat kasvaneet allekirjoittajalle hyvin henkilökohtaisiksi hahmoiksi, joten se että joku täysin muu veisi kyseisten hahmojen kaaret päätökseen on jostain syystä omalla kohdalla aika ehdoton ei, mutta koko topicissa esitettyjen seikkojen johdosta se että yrittäisin puristaa niillä loppuun saakka on omalla tavallaan turhan haastava ajatus. Tästä syystä olen aina välillä harkinnut totaalista hahmojen poispyyhintää tarinasta tympeällä viestiretconnaamisella, mutta joidenkin asianomaisten mielestä sekään ei kuulemma ole hyväksyttävää. Näistä syistä olenkin miettinyt että kaikesta huolimatta Kehvelien loppuunsaattaminen voisi olla asia mitä voisi yrittää, mutta nykyään en osaa enää sanoa tuleeko Myyräjahti olemaan enää asia. Minä kun en kuitenkaan yhtään tiedä milloin oikein tulisin saamaan sen valmiiksi. Ehkä jo ensi vuonna, ehkä vasta parin vuoden päästä. Ja kuka tietää miten pitkälle Klaanon on tarinaltaan ehtinyt mennä siihen mennessä...

Mutta jos kuitenkin koko Kehvelisaaga kliimaksiaan myöten jonkin määrittämättömän ajan päästä oikeasti toteutuu, tuntuu että kyseinen epistola voisi ihan hyvin mielin toimia omana Klaanontaipaleeni päättävänä magnum opuksena, jonka lopuksi voisin vain hyvillä mielin hyvästellä Amazuan piraatteineen ja antaa niille mainion avoimen neutraalin lopun. Mutta saa nähdä...

Makesta en niinkään osaa kantaa huolta, sillä jotkut kanssakirjoittajat ovat tuntuneet osaavan käyttää tätä ihan mainiosti, siinä missä itsestäni on tuntunut että minulla ei ole ollut hahmolla mitään annettavaa sen koommin kun tämän pään sisälle ei ole ollut tarpeellista sukeltaa...
Avatar
MaKe@nurkka|_.)
Nakke Nakuttaja Nakke Nakuttaja
Viestit: 210
Paikkakunta: Sonicinlammikko

Re: Make ja sen Klaanon onkelmat

ViestiKirjoittaja MaKe@nurkka|_.) » 19 Joulu 2015, 04:44

henkinen elämäni melkein viimeiseltä parilta kuukaudelta:
Kuva
ahistaa
Avatar
MaKe@nurkka|_.)
Nakke Nakuttaja Nakke Nakuttaja
Viestit: 210
Paikkakunta: Sonicinlammikko

Seuraava

Paluu Klaanon-keskustelu

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa