Paluu Klaanon-keskustelu

Make ja sen Klaanon onkelmat

Re: Make ja sen Klaanon onkelmat

ViestiKirjoittaja Dr.U » 19 Joulu 2015, 11:05

Ehkä teet tästä itsellesi ongelmaa? Tekstiä kyllä osaat tuottaa ja osaat käyttää mielikuvitustasi joten ongelma tuntuu olevan lähinnä omassa asenteessasi. Mitä nuo muut ovat sanoneet on se, että kirjoittaa kannattaa, vaikka teksti ei kauhean hyvää olisi, koska tyhjää tiedostoa on turha editoida. Itsekin yritän opetella tuota ohjenuoraa.
"Come on Ace! We have a work to do!"
Avatar
Dr.U
Viestit: 213
Paikkakunta: Feterra-Asema

Re: Make ja sen Klaanon onkelmat

ViestiKirjoittaja Matoro TBS » 19 Joulu 2015, 13:36

fix'd it for you

Kuva
"We've always defined ourselves by the ability to overcome the impossible. "
Avatar
Matoro TBS
Historiahirnahdus Historiahirnahdus
Viestit: 376
Paikkakunta: Vorsa

Re: Make ja sen Klaanon onkelmat

ViestiKirjoittaja MaKe@nurkka|_.) » 21 Joulu 2015, 04:54

Dr.U kirjoitti:Ehkä teet tästä itsellesi ongelmaa? Tekstiä kyllä osaat tuottaa ja osaat käyttää mielikuvitustasi joten ongelma tuntuu olevan lähinnä omassa asenteessasi. Mitä nuo muut ovat sanoneet on se, että kirjoittaa kannattaa, vaikka teksti ei kauhean hyvää olisi, koska tyhjää tiedostoa on turha editoida. Itsekin yritän opetella tuota ohjenuoraa.


Kieltämättä yksi asennepohjainen ongelmani jatkamattomuuden suhteen onkin kaiketi kokoaan eri asioista johtuvan henkisen kyvyttömyyden ja uupumuksen lisäksi lienee se miten minulla tuntuu olevan muista aika eriävä asenne kirjoittamiseen ja tähän koko projektiin, koska kuten taisin aiemmin todeta, minulla toisin kuin muilla ei edes ole pohjimmiltani niin isoa hinkua, saati ehkä edes halua saada Köyttä valmiiksi; Klaanon voitaisiin ehkä jopa hyllyttää jossain oudossa vaihtoehtoisessa todellisuudessa kokonaan ja asia voisi olla minulle täysin okei. Eritoten siksi että olen itse kiintynyt koko tarinaan niin etten oikeastaan tahtoisi nähdä sen loppuvan. Joo, kyseenlainen asenne ei varmaan ole mikään paras, muttenpä minä sen suhteen itselleni mitään voi.

Mutta se ei toki estä minua muutoin tekemästä parastani kirjoittajana enkä missään nimessä sano että ollenkaan tahallani jarruttaisin koko tarinaa. Isoin pääsyy sille miksen kirjoita yhtään aktiivisemmin on se että kun en kirjoita, tekstiä ei vaan tule tai synny (eritoten kuten aiemmassa kuvaformaatissa esitettiin, kirjoittamisen uudelleenaloittaminen tuntuu hankalalta puoliksi siksi että olen mennyt täällä jo löytämään itselleni ehkä kaikki mahdolliset syyt luopua leikistä, ja kyseiset mietteet tuppaavat palaavan rytinällä pääkoppaan heti kun meinaan innostua liikaa). Siksi tekee aina välillä henkisesti ikävää katsella vierestä miten kaikilta tulee kirjoittelupuheita vähän väliä, vaikka ei tämä kenekään muun syytä ole vaan lähinnä tunnen itseni vähän ala-arvoiseksi.

Kaikkein isoin stressitekijä on tosiaan sitten se wanha pelko siitä että lopulta omalla hitaammalla kirjoitustahdilla tulee varmaan eittämättä jäätyä jälkeen koko touhussa siten että pahimmassa tapauksessa koko projekti saattaisi jäädä jäystämään paikalleen ihan vain minun takiani ja sitten tulisi vain paha mieli kaikille. Vaikka olenkin irtisanonut itseni kaikesta tulevasta suunnitellusta kirjoittamisesta mikä juuri mitenkään liittyisi akuutisti mitenkään mihinkään muuhun meneillään olevaan juoneen, jo pelkkä ajatus siitä että joku Myyris voisi viivästymiseltään heittää lontaa jonkin toisen juonen tullettimeen pistää miettimään että minulle itselleni(kään) olisi mikään maailmanloppu jos koko loppu Muuräsaaga (Kehvelit+Myyräjahti) voitaisiin hyvin lakaista maton alle, mutta jotkut muut ovat olleet aika vahvasti eri mieltä astiasta (jos minulla olisi yhtään vapaammat kädet, joku "kehveleitä ei koskaan tapahtunutkaan" voisi olla asia jonka voisin varmaan tulevaisuuden asioiden helpottamiseksi jopa tehdä).

Joo tiedän, yleinen pelkoni tulevaisuuden juttujen (joita ennen kaikkea ei pitäisi etukäteen miettiä...) kauhisteleminen etukäteen jos mikä on varma keino syödä into ihan kaikesta, mutta enpä minä oikein voi itselleni mitään.

Pääasia miksi itse olen ylipäätään nauttinut kaikesta taiterojekteista mitä olen yksinäni tehnyt on ollut juurikin se miten olen saanut tehdä niitä aina omalla mallillani ja omaa tahtia enkä ole joutunut vastaamaan siitä muulle kuin itselleni, eikä se ole vaikuttanut kehenkään muuhun mitenkään jos olen päättänyt jättää leikin sikseen. Tuntuu että se että olen soveltanut tätä menneinä vuosina Klaanoniinkin tuntuu nyt siltä että olisin tehnyt jotain väärin, sillä yhteisprojektista kuitenkin on kyse.

Simppelisti ilmaistuna se miten minulla saattaa melko todennäköisesti tulla tulevaisuudessa (etenkin nyt kun ajatus siitä että Köysi olisi siinä ja siinä kohti päättymistään) olemaan eittämättä omia ongelmiani kirjoittamisen suhteen, kuten tässä viimeisen vuoden aikana on voinut huomata, enkä ole juuri valmis/halukas kiristämään tahtiani muiden takia, mutta olisi myös yhtä kohtuutonta että muut joutuisivat aina milloin milloinkin jarrutelemaan vain minun takiani. Näin ollen tuntuu että lähitulevaisuudessa olisi ehkä paras päättää mitä itse tahdon projektin jatkon suhteen tehdä (etenkin nyt kun vaatimattoman muutaman viestin jälkeen ei ole mitään suunnitelmia enkä ole ehtinyt nykyisten juttujenkikaan kanssa ehtinyt vielä edetä mihinkään mikä olisi peruuttamatonta), mutta leikistä luopuminenkaan ei tunnu oikealta niin kauan ennen kuin saisin itselleni rakkaimmille asioille (lähinnä Amazua ja Amaatit) jonkinlaisen closuren. Ja ottaen huomioon miten tämä tarina muutenkin vilisee ties mitä asioita kauhun, draaman ja totaalikomiikan välillä, ei tunnu siltä että koko tarina tuskin kärsisi paljoa pätkääkään jos yksi kirjoittaja katoaisi muutamine juttuineen jaloista hidastamasta/rikkomasta mitään.
Avatar
MaKe@nurkka|_.)
Nakke Nakuttaja Nakke Nakuttaja
Viestit: 209
Paikkakunta: Tawan ikkunan alla

Re: Make ja sen Klaanon onkelmat

ViestiKirjoittaja Manfred » 21 Joulu 2015, 14:49

MaKe@nurkka|_.) kirjoitti:Joo, kyseenlainen asenne ei varmaan ole mikään paras, muttenpä minä sen suhteen itselleni mitään voi.

MaKe@nurkka|_.) kirjoitti:Joo tiedän, yleinen pelkoni tulevaisuuden juttujen (joita ennen kaikkea ei pitäisi etukäteen miettiä...) kauhisteleminen etukäteen jos mikä on varma keino syödä into ihan kaikesta, mutta enpä minä oikein voi itselleni mitään.


Niin kauan et voi itsellesi mitään, kuin ajattelet, ettet voi.


MaKe@nurkka|_.) kirjoitti:Ja ottaen huomioon miten tämä tarina muutenkin vilisee ties mitä asioita kauhun, draaman ja totaalikomiikan välillä, ei tunnu siltä että koko tarina tuskin kärsisi paljoa pätkääkään jos yksi kirjoittaja katoaisi muutamine juttuineen jaloista hidastamasta/rikkomasta mitään.

Siinä olet varmaan oikeassa, että kauheasti tarina ei varmaan kokonaisuudessaan kärsisis, jos Kehveleitä ei olisi koskaan ollutkaan. Mutta koska ne ovat (ja niin ison jutun retconnaaminen ei ole hyvä ratkaisu), niin kyllä – kaiken täysin auki jättäminen olisi tarinan kannalta huono ratkaisu. Joten jos aiot oikeasti lopettaa, niin kyllä minä ainakin olen ehdottomasti sen kannalla, että kirjoitat jotain lopetusta näille Amaatti-jutuille.
Kuva
Avatar
Manfred
Technodiktator Technodiktator
Viestit: 164
Paikkakunta: Ei enää Lappi eikä pohjoinen
Offline

Re: Make ja sen Klaanon onkelmat

ViestiKirjoittaja MaKe@nurkka|_.) » 28 Joulu 2015, 04:15

Asian suhteen olen miettinyt enimmäkseen sitä miten Kehvelisaagan pyyhkiminen aiheuttaisi tarinan rakenteelle aika minimalistista vahinkoa. Jo jonkin aikaa on tuntunut että en tiedä uskaltaako koko juonta jatkaa vain että kirjoittaminen menisi myöhemmin taas hankalaksi, juuri siksi koska tuntuu että sen sisällä ei ole tapahtunut vielä mitään mikä vaikuttaisi tarinan rakenteeseen millään tapaa vaikka sanoisi että sitä ei koskaan tapahtunutkaan, ja siksi usein painin sen kanssa olisiko tuollainen retconnaaminen jollain astraalisella tasollaa mahdollinen, vai pitäisikö toisessa tapauksessa vain kirjoittaa joku kökkö klosure koko jutulle...

Uskallan jo aika isolla todennäköisyydellä, että tuskin olen jatkamassa tätä projektia loppuun asti, osaltaan aiemmin mainitusta syystä etten kenties sisimmässäni edes halua, myös siksi että joka kerta kun skypessä yms. puhutaan siitä miten Klaanon saattaa muuttua tulevaisuudessa veilä intensiivisemmäksi niin sisällön määrältä kuin nopeudeltakin, muiden perässä pysyminen tulisi eittämättä varmasti tuottamaan vaikeuksia, eritoten siksi että jos pakolla yrittäisin roikkua mukana ja itse kiristää tahtiani, sen sijaan että saisin käyttää tähän projektiin vapaasti niin kauan aikaa ja ajatusta kuin tarvitsen ja siten saada kirjoittamisesta oikeasti kivaa nautintoa, tuntuu että tekisin sitä siksi että muut haluavat/tarvitsevat. ( ._.)
Avatar
MaKe@nurkka|_.)
Nakke Nakuttaja Nakke Nakuttaja
Viestit: 209
Paikkakunta: Tawan ikkunan alla

Re: Make ja sen Klaanon onkelmat

ViestiKirjoittaja MaKe@nurkka|_.) » 17 Maalis 2016, 05:04

Duudaduu, käytin tähän neljä tuntia...

Näiden viimeisten muutaman kuukauden aikana taas päässyt vähän punnitsemaan ajatuksiani sekä Klaanonin että muiden asioiden suhteen, ja tämä topic on toiminut ihan mainiona tapana vähän purkaa juttuja pääkopan ulkopuolelle. Vaikka kaikki mieltäni painaneet Klaanonjutut tässä kasassa ovatkin ihan kivasti tullut ilmaistua, tämä ketju on pitänyt sisällään aika paljon asiaa enkä ole kovin tietoinen ketkä kaikki tätä ovat edes viimeisten kuukausien aikana lukeneet, mutta ajattelin kuitenkin heittää vielä tänne kaiken mitä tässä viimeaikoina on tullut puitua (saattaa sisältää vanhojen itsestäänselvyyksien uudelleenkaivelua) jotta voisin sen jälkeen antaa koko asian omalta osaltani olla.

Kaikki jotka ovat pyörineet kanssani vähääkään samoissa Skypehupeluissa varmasti tietävät (ja ne jotka eivät ole ja täten eivät tiedä; tietoisku), en ole tullut lukeneeksi Klaanonia enää noin puoleen vuoteen, enkä edes juuri harkinneeksi kirjoittamista sitäkään pidempään aikaan. Lukemisen estymisen pääsyy lienee varmasti eittämättä jo pidempään jatkuneesta henkisen sekä fyysisen väsymyksen, ahdistuneisuuden sekä elämänhallinnan puutteen tunteesta, jonka lisäksi tekstiä on tullut tulemistaan (joo vaikka siinä nyt on taukoa ollutkin) ja kiinniluettavan tekstin määrä on vain kasvanut entistä luotaantyöntävämmäksi, ja tulee eittämättä kasvamaan jatkossakin, olen huomannut miten oma ongelmani nykyklaanonin suhteen piilee ehkä muuallakin kuin henkilökohtaisissa lukuongelmissani, eli siinä miten isoksi projektiksi Klaanon on päässyt eskaloitumaan. Vaikka aika lailla kaikki muut ovat varmasti olleet tästä tosi innoissaan, mistä olenkin iloinen heidän puolestaan, olen alkanut huomaamaan entistä enemmän miten kaikki lisääntynyt tekstimäärä on ensimmäisistä pommeista asti tuntunut olevan allekirjoittaneelle entistä kovempi pala. Joku voisi ehkä kutsua tätä lähinnä laiskuudeksi, mutta olen tuntenut huomaavani että koko asiaan saattaa ehkä liittyä vieläkin enemmän puhtaasti omaan viihdemakuuni.

Minä katsoin tässä jokunen viikko takaperin Gravity Falls- animaatiosarjan viimeisen jakson (en nyt mene tässä mitään sarjaluentoa pitämään, käytän tätä vain ohimennen esimerkkinä). Vaikka sarjan tarinan kasvaminen ja eskaloituminen loppua kohden, sekä finaali loppuineen kaikkineen olikin komea ja nätti, jäi minulle itselleni kuitenkin loppujen lopuksia aika haikea fiilis, tosin ehkä muusta syystä kuin siitä että sarja itsessään loppui, vaan huomasin saman haikeuden kaivelleen mieltäni jo ennen kuin sarjan loppupuoli oli edes lähellä. Kävin koko sarjaa läpi mielessäni ja tajusin, miten sarjan myöhempi loppupuolisko kehittyvine juonineen ja kasvamisineen ei ehkä yleisistä mielipiteistä poiketen ei ollut minulle yhtä hieno asia kuin sarjan alkupään yksinkertaiset ja simppeleitä kaavoja seuraavat jaksot.

Asiaa puntaroituani aloin miettimään ja huomasin miten kaikenlaiset mukavan yksinkertaiset elokuvat, tv-sarjat ynnä muut ovat aina olleet itselleni sydäntä lähempänä kuin mitä muut Klaanilaiset ovat omaan silmääni aina pitäneet enemmän asioista joissa on enemmän syvällisempää ja moniulotteisempaa kerrontaa, ja kanssaklaanonittajat ovat usein Skypeissä kertoneet miten ihmisten nauttima viihde toimii eittämättä isona vaikutteena omalle kirjoitustyölle, ja tämän olen päässyt itsekin todistamaan tässä vuosien mittaa.

Mutta valitettava tosiasia lienee se miten tämä on varmaan osaltaan vaikuttanut omaan miellikuvaani siitä miten Klaanon ei ehkä enää pohjimmiltaan oikein ole minun; niin vaikuttava kuin Klaanon nykyään onkin, on se muuttunut omaan makuuni ihan, ihan liian isoksi ja monimutkaiseksi... Olen unohtanut koko tarinasta melko suuren osan varmaankin juuri siksi että kaikenlaisia asioita on tapahtunut siellä sun täällä, eikä lähtökohtainen heikkomuistisuuteni ole auttanut asiaa (jälkikäteen mietittynä en taida edes muistaa suurinta osaa yksittäisistä ei-niin-pitkistä viesteistä...). Kaiken lisäksi jotkut isoimmista "pommijulkaisuista", joita on varmaan monesti kuvailtu kirjoittajiensa parhaimmiksi töiksi, joita ne varmasti eittämätt ansaitsevat olla, konkreettisimpina esimerkkeinä ehkä Profeetan Valtakunta, Aft-Amana, Valkoinen Käsi III, ehkä suuri osa koko Geen taikajuonesta ja ehkä tuoreimpana muttei niin äärimmäisenä esimerkkinä Pelon Enkeli, ovat aika selkeästi olleet omaan makuuni liian "diippiä shittiä" joista on jäänyt enemmän vaikeaselkoinen ja hämmentynyt olo kuin sellainen että olisin lukenut vaikuttavaa kirjallisuutta. Tätä ei siis yhtään kenekään pidä ottaa minkäänlaisena haukkuna, sen enempää kuin en halua haukkua elokuvia tai sarjoja joita muut Klaanilaiset gettaavat paremmin kuin minä itse, mutta joita ei vain ole luotu minun omaan kokonaan henkilökohtaiseen makuuni.

Niin hienoa ja syvästi kunnioitettavaa kuin se onkin miten moni kirjoittaja on tuntunut suunnittelevan entistäkin enemmän kaikkea hienoa, en tunne itseäni enää kovin kykeneväksi yrittämään roikkua mukana Klaanonin etenemisessä nimen omaan siksi, että projekti tuntuu ylittäneen henkilökohtaisen kapasiteettini aktiivisesti ja nautittavasti seurattavana tarinana. Ja vaikka seruaamanani Klaanon kasvaisikin tarinaltaan kuinka isoksi ja eeppiseksi, tuntuu minusta siltä että kaikesta huolimatta tulisin varmaan itse muistelemaan suurimmalla lämmöllä niitä aikoja kun Klaanon oli tarinana paljon pienempi ja yksinkertaisempi ja tuntui yksinkertaisemmalta ilman isoja sivujuonteita. LOTRistakin olisin varmasti pitänyt enemmän jos se olisi ollut vain tarina siitä miten sekalainen joukko fantasiaotuksia vie kimpassa sen sormuksen sinne tulivuoreen ilman niitä kaikkia sivujuonteita...

Ja näin ollen, kaikkien yllämainittujen tekstikappaleiden esilletuomat ongemat ovat tuoneet myös omalta osaltaan entistä isomman osansa niinkin vanhaan henkilökohtaiseen viimeaikaiseen vaivaan kuin "Klaanonin kirjoittomuus". Ja niin vattumaiselta kuin se saattaakin tuntua, kaikki aiemmin luetellut ajatukset jotkaa päässäni ovat pyörineet ja jotka olen saanut kasattua ovat lähinnä ruokkineet enemmän sitä mitä olen pohtinut jo pitkään; Klaanon tulee olemaan minun osaltani ohi.

Päälimmäinen syy kyseisen päätöksen lopullistamiselle on toiminut kaikimmilti kaikki se mitä tässä viimeisimmässä pökäleessä esille tulleet ajatukseni ja se miten ne ovat vaikuttaneet omaan mielikuvaani itsestäni kirjoittajana. Vaikka jollain yleisellä tasolla voisi ehkä jotenkin toimia sekin että jatkaisin omia juttujani jonkinlaisena sivujuoniasiana koko muun tarinan ulkopuolella voisi ehkä saada aikaan pidemmän päälle tosi ikävää ulkopuolisuuden tunnetta, kun taas se että yrittäisin kaikesta huolimatta liittää kirjoituksiani asioihin joista en tietäisi lukemattomuudeltani mitään, saati sitten yrittää suunnitella tai kirjoittaa mitään kimpassa muiden kanssa...

Tästä päätöksestä ei seuraisi muun Klaanonin osalta juuri muuta konkreettista kuin se että Amazua ja Amaatit aikomusteni mukaisesti vain poistuisivat tarinasta (sori Gladiatus...), koska paitsi syvistä tunnearvollisista syistä, tuntuisi lähinnä vähän turhan isolta jutulta dumpata tuollainen hahmokaarti jonkun yksittäisen kirjoittajan niskoille, ja ajatus siitä että vain Amaatit lähtisivät ja Amazua joko jäisi minulle tai edes jollekin muulle tuntuu vain siltä että se ei toimisi. Everstillä tuskin olisi mitään hätää siellä Snögän kainalossa.

Olen jo pidempään oman kirjoituspatoni aikana ajatellut että Make olisi ehkä ihan pätevää heittää moderaattorien sekaan jonkinlaiseksi free for all- yleiskäyttöhahmoksi, koska tarinallisesti lienisi varmaan turhan outoa että tuollaisessa hierarkisessa asemassa oleva hahmo olisi vain jostain kumman syystä non-present siksi etten itse ole ollut kirjoittamassa, tietenkin sen ohessa jos saan neuvoteltua joidenkin kanssa (moi Gee) kaiken tarkemman ja isomman mitä hahmolle ehkä keksisi loppuköyden ajaksi.

Äärimmillään tämä myös tarkoittaisi näillä näkymin sitä että Myyräjahti (tai ehkä enemmän sen jälkipuinti) toimisi myös Kehvelien lisäksi myös henkilökohtaisena finaalinani. Se, tuleeko kyseinen asia olemaan jonkinlainen henkilökohtainen magnum opukseni vaiko jonkinlainen simppelin tehokas wrap up jutuilleni riippuu tässä vaiheessa jonkinlaisesta konsultoinnista, mutta lopullinen pyrkimykseni ainakin Amazuan ja Amaattien suhteen on vain se että kyseinen porukka tarinasta poistuttuaankin kuitenkin jäisi olemaan tuohon maailmaan jotta voisin aina joskus Klaanonin ulkopuolella palailla niiden pariin jos siltä tuntuu.

Kaikella tällä varauksella millä olen ollut valmis harkitsemaan jo ennen tätä suht. vakavasti Klaanonista luopumista on myös johtanut miettimään suoraan sitä että jättäisin isomman tarinankerronna kokonaan vähemmälle. Olen tullut useaan otteeseen mm. Skypeillessä aina pohtineeksi kaikkea mahdollista mikä on tehnyt tarinankerronnasta ja kirjoittamisesta Klaanonin kautta itselleni hankalaa etenkin viime kuukausina, isoimpina ongelmina ehkä se, miten Klaanon on loppujen lopuksi ollut yhteisprojekti jossa itse olen ollut vastuussa vain murto-osasta sen kokonaisuutta ja kuinka koko projekti on syntynyt siitä miten monta tällaista murto-osaa on eri ihmisten toimesta yhdistetty isommaksi kokonaisuudeksi, mutta aina kun olen itse yrittänyt miettiä yhtään isommin tarinankerrontaan liittyviä elementtejä, kuten uskottavaa ja tehokasta worldbuildingiä (johon olen Klaanonissakaan hädin tuskin osallistunut) tai ylipäätään isomman hahmokaartin hahmokehittämistä ja ylläpitämistä (vaikka Amaateilla onkin ollut ilo kirjoittaa tähän asti). Moni joille kirjoittaminen tuntuu olevan paljon luonnollisempi ja helpompi prosessi ovat usein yrittäneet kannustaa kasvamaan näistä ongelmista pois yksinkertaisesti tarinankerrontaa opettelemalla.

Mutta vaikka kaikesta kannustuksesta mitä olen saanut olenkin syvästi kiitollinen, olen huomannut miten tarinankerronta ja/tai kirjoittaminen eivät kuitenkaan ole olleet allekirjoittaneelle mitenkään ensisijainen asia mihin käyttää taiteellista luovuutta, etenkään viime aikoina erilaisten asioiden mylliessä mielessä. Siitä johtuen on aina tuntunut jotenkin henkilökohtaisemmin oikeammalta käyttää henkinen luovuudenkasvuenergia sellaisilla osa-alueilla (kuten paskartelu) jotka ovat olleet omaa sydäntä lähempänä kuin kirjoittaminen. Aina välillä on tuntunut siltä että Klaanonissa olisi päässyt näinkin pitkälle sen ansiosta miten ennen tätä elämässä on voinut porskuttaa eteenpäin sen suurempia miettimättä, luovaa energiaa on riittänyt paljon enemmän, siinä missä viime aikoina luovuus ei ole ollut huipussaan erinäisten syiden takia. Tämän myötä on alkanut tuntua siltä että erilaisten asioiden nostaessa päätään elämässä eteenpäin mennessä, se että kaiken ohessa yirttoisi roikkua mukana Klaanonin tapaisessa tarinaprojektissa saattaisi muuttua vaivalloiseksi jos siihen ei ole valmis tai halukas kohdistamaan niin paljoa keskittymistä kuin muuhun luovuuteen (ottaen huomioon miten suuri osa mistään tarina-asioista mitä olen yksin suunnitellut ei ole juuri koskaan edennyt ainakaan kovin pitkälle...).

Mutta kaikesta huolimatta, voin loppujen lopuksi surutta todeta miten ylpeä ainakin tunnen olevani itsestäni siitä miten olen päässyt tällaisessa projektissa tähänkin asti, ottaen huomioon miten vielä yli kuusi vuotta sitten en olisi voinut kuvitella olevani missään tällaisessa mukana, ja vaikka jotkut olisivat varmaan sitä mieltä että veisin mukanani pois paljon henkilökohtaista potentiaalia, mutta itse tahtoisin keskittyä enemmän katselemaan tähänastisia hienoimpia viestejäni ja tuntea itseni ylpeäksi siitä mitä olen tähän mennessä parhaimmillani saanut aikaan, ja sitten jossain vaiheessa viimeisen viestini jälkeen voisin suhtautua asiaan asenteella "Hienoa kokeiluahan tämä kaikki on ollut, mutta ehkä jätän tämmöiset tekemisten niille joilla riittää enemmän luovaa puhtia tällaisiin asioihin".

Vaikka tämä topicki onkin ehkä ollut suurimmalti osin vähän raskassoutuista ja surullista luettavaa, olen loppujen lopuksi melko huojentunut tuntiessani saaneeni vihdoinkin kaiken tähän subjektiin liittyvän pois rinnaltani. Ja vaikka muut ovatkin jaksaneet kuunnella ongelmiani ja jaksaneet yrittää löytää ratkaisuja ja neuvoja, on tuntunut että jokaista lievennettyä ikävää ajatustani kohden on löytynyt aina vähän lisää täytteeksi vanhojen päälle, mutta tämän jälkeen tuntuu jo siltä että uskon sanoneeni kaiken sanottavani tästä asiasta, ja loppujen lopuksi minusta itsestäni tuntuu että tämä tällainen olisi varmaankin itseni kannalta armollisin ratkaisu.

Siitäkin huolimatta toivon hartaasti että koko muu Klaanonporukka onnistuu jatkamaan tätä projektia eteenpäin ja antamaan sille ansaitsemansa lopetuksen, vaikken itse siihen enää pystyisikään.
Avatar
MaKe@nurkka|_.)
Nakke Nakuttaja Nakke Nakuttaja
Viestit: 209
Paikkakunta: Tawan ikkunan alla

Re: Make ja sen Klaanon onkelmat

ViestiKirjoittaja Keetongu » 17 Maalis 2016, 12:00

Onnittelut että sait päätöksen aikaan tässä asiassa, eihän näiden vatvominen aivolohkojen syövereissä mitenkään ihana olotila ole.

Haluan kuitenkin huomauttaa, että kirjoitustaitosi on kehittynyt huomattavasti klaanonin aikana, eli siltäkään kantilta mukanaolo ei ole ollut turhaa!

Aiotko siis kirjoittaa vielä myyräjahdin? En ihan saanut täyttä selvyyttä tästä. Meinaan vaan, että jätänkö Telakalla häärivät amaatit täysin huomiotta vai en.
Avatar
Keetongu
Viestit: 201
Paikkakunta: Loputtoman kuiskeen kanjoni Hervanta-Metrussa
Offline

Re: Make ja sen Klaanon onkelmat

ViestiKirjoittaja MaKe@nurkka|_.) » 17 Maalis 2016, 23:46

Katsoo nyt.
Avatar
MaKe@nurkka|_.)
Nakke Nakuttaja Nakke Nakuttaja
Viestit: 209
Paikkakunta: Tawan ikkunan alla

Re: Make ja sen Klaanon onkelmat

ViestiKirjoittaja MaKe@nurkka|_.) » 15 Huhti 2017, 04:08

Ehkä olisi ihan jees heittää tänne näin vuoen jälkeen vielä finaalipäivitys kun tunnen tänä aikana saaneeni ajatuksiani apljon tiiviimmin kasaan, mukaanlukien asiat mitä lielessäni ovat heränneet käytyäni muihin asioihin liittyvissä neurologiatestikokeissa viimeisen parin viikon aikana.

Vaikka mielialani Klaanonin jatkamisen saati loppuunviemisen suhteen ei ole ollut koko tämän viestiketjun aikana mitenkään positiivisella kannalla, olen kaikesta huolimatta yrittänyt jaksaa pitää yllä omaa henkistä kannustetta että saisin ainakin vietyä hahmojeni (niinno kaikkien muiden paitsi Maken, Gee ei anna... Everstiä en katso enää kauheammin omaksi hahmokseni tässä vaiheessa) keskeneräiset jutut (eli tässä vaiheessa lähinnä Kehvelien ja sen keskeisten hahmojen) kirjoitettua loppuun. Mutta ottaen huomioon miten olen henkisen energiani säästämiseksi keskittynyt viimeaikoina toisiin asioihin ja päättänyt antaa Klaanonin olla jotta voisin ehkä myöhemmin palata kirjoittamisen pariin virkein mielin, sen sijaan on tuntunut että juuri koska tämä aika on ollut omalta osaltaan hieman rauhallisempaa kuin pitkään aikaan, tuntuu enemmän siltä että päästäisin vain ison taakan putoamaan harteiltani jos minun, noh, ei tarvitsisi koskea Klaanoniin enää ikinä...

Kaiken aikaa olen ollut valmis uskomaan että juu, varmaan Klaanonkirjoittamiseni alkaa taas sujumaan kunhan annan vain aikaa itselleni ja keskityn muihin asioihin. Mutta saatuani neuropsykologiadiagnoosintapaisen itsestäni viime torstaina, aloin miettiä omia henkisiä mutta itsestäni lähtökohtaisesti johtumattomia rajoitteitani ja siitä miten ne ovat vaikuttaneet omaan itseeni vuosien varrella. Tällä viikolla saamani palautteen mukaan "kielellinen erityisvaikeus" on ilmeinen aiheuttaja omille rajoittuvuuksilleni joita olen havainnut itsessäni jo pitkään mutta ilman itse löytämääni selitystä; itseilmaiseminen on vaikeaa ja hidasta, pitkien asiaoiden yms. mieleen rekisteröiminen on vaikeaa ja kuormittavaa, syvää ajatusta vaativa työ muuttuu herkästi stressaavaksi ja jos itseään yrittää pakottaa, seuraa siitä väkisinkin pelkkä nopea loppuunpalaminen.

että haistakaa kakka kaikki jotka ovat pitäneet mahdottomuuttani vain laiskuutena, tuntuu tarpeeksi ankaralta vamiiksi >:(

Olen varmastikin ilmaissut mielipiteeni siitä miten itse pidin Klaanonista enemmän silloin kun asia oli vielä yleisesti luokiteltu kevytmieliseksi foorumiroolipeliksi kimppanettijatkoromaanin sijaan; tuntuu että juuri se mitä Klaanon ennen oli oli sitä mikä minulle sopi parhaiten. Vaikka itse olen aina pyrkinyt pitämään tekstini kevytmielisenä ja yksinkertaisena, myöhempinä aikoina Klaanoniin syntynyt enemmän romaani/novellikirjallinen yleisilme on tuntunut muuttavan kirjoitukseen tarvittavaa ajatustyötä vaativammaksi jotta tekstikokonaisuus toimisi enemmän toimivana narratiivina kiinteällä konstruktiollaan ja vanhan vuororoolipeliajan tapainen piiperrys tuntui kömpelömmältä. Ja kaikkien näiden asioiden miettiminen ja huomioonottaminen on tuntunut siltä mikä on osittain tietämättäni kuormittanut kykyäni miettiä saati tuottaa tekstiä enää yhtä aktiivisesti. Toki voisi sanoa että kymmenen hahmon lauman adoptoiminen ei ehkä ollut loppujen lopuski kovin fiksu veto, mutta silloin luojan vuonna 201vittuenedesmuista kakkosfoorumin aikoinin menin inspiroitumaan luomaan itselleni nivaskan eri puolilta populaarikulttuuria inspiroituneita hahmoja kevein mielin luultavasti koska vielä noihin aikoihin en tullut ajatelleeksi mihin sväreihin Klaanonin laatu, yleisilme saati omat kirjoitukseni olisivat menossa, ja tunnuin silloin tuntevani voida jatkaa kevytmielistä roolipelimäistä pikkuseikkailua siellä täällä miettimättä yhtään mitään sen syvemmin.

Henkilökohtaisena konkreettisena esimerkkinä pitäisin omasta puolestani viimeisintä asiaa missä olin yhään mukana, "Neuvonpitoa Zakasilaiseen tapaan IV". Vaikka Snowien imput helpotti kirjoitusprosessia huomattavasti, tekstin tuottaminen viestiä varten omalta osaltani tuntui kuormittavalta ja hiltaalta ja jätti lopputuloksen omassa silmässä keskeneräisen oloiseksi. Puhumattakaan siitä että viestillä oli vajaa pari viikkoa aikaa valmistua mökkimiittiin. Toki ihmiset näyttivät pitävän siitä, vaikka en itse ikinä ymmärtänyt viestin viehätysvoimaa (paitsi ainakin Snowien Zyglakmaailmanrakennuksen osalta) nousta vuoden luetuimmaksi vietsiksi ennen pommeja. Vaikka lopputulos näyttikin ulkopuolisten mielestä moitteettomalta, jäi itseäni joksikin aikaa silti piinaamaan ajatus siitä oliko koko henkinen prosessi vaivan arvoinen omalle itselleni...

Kaiken ammatti-ihmisiltäni saaman palautteen ja oman itsetutkiskeluni myötä tunnen voineeni pistää palaisa yhteen edellämainittujen ajatusteni mukaisesti, on alkanut tuntumaan johdonmukaiselta ja ymmärrettävältä miten omalla tavallaan isoskaalainen ja tiiviissä yhteisporukassa kirjoitettava laaja yhteisprojekti mikä Klaanon tuntuu nykyään olevan ei vain taida olla enää se minun juttuni. Niin paljon kuin kuka tahansa on koittanut keventää mieltäni sillä miten Klaanonjutuillani ei ole mikään kiire vielä aikoihin, ajatus siitä että lopulta jossain vaiheessa mitä tahansa asoilleni on suunniteltukaan pitäisi tulla ulos jumittamasta isoa nivaskaa muiden asioita on kaikesta huolimatta painostava ja epämiellyttävä.

Vaikka Klaanonin kanssa viettämäni vuodet ovat olleet jotain mikä on ainakin itselleni jotain badassia puhtaasti siinä mielessä että ennen vuotta 2010 en olisi ikinä uskonut kirjoittavani tarinoita millään tapaa sitten peruskoulun muutaman pikkuvihkosivun miniäikäntehtävien jälkeen, kaikessa masentuneisuudessaan tuntuu että ehkä loppujen lopuksi tarinankirjoittaminen on ollut vaihe elämääni joka oli tosi kivaa aktiivista tekemistä jonkin aikaa mutta joka lopulta menetti miellyttävyytensä ja työskentelyintonsa. Ja niin paljon kuin mietinkin ehdinkö antaa Klaanonille jotain uniikkia ja jotain mikä herätti ihmisissä tunteita, olen saattanut jonkinlaisena puolusutusmekanismina uskotella itselleni että aikaansaannokseni ei loppujen lopuksi olisi juuri koskaan ollut mitään erityistä mitä joku muu ei voisi tehdä paremmin. Varmaan juuri siksi että vaikka Klaanon kaiken jälkeen olisikin enää vaihe elämässäni joka loppui aiemmin kuin oletin, oli kuitenkin vielä aika jolloin kirjoittaminen tuntui asialta mistä saatoin olla ylpeä ja nautin siitä mitä sain aikaan, ja asian kesken jättäminen on ollut joka tapauksessa sydäntäriipaiseva tunne.

Vielä vähän ennen tämän sanakasan kirjoittamista menin erehtymään aukaisemaan Kehveli kolmosen pari vuotta seisseen Docs-tiedoston ja erehtymään kirjoittamaan pari lausetta, mutta jälkikäteen tuntuu melkein kuin vain kadottaakseni kirjoitusintoni jälleen kerran mitä johtuneen turhautuneisuuden seurauksena tunsin vain haluavani saada tälle asialle oman henkisen pisteen jotta en puisi koko tämän viestiketjun taltioimaa rumbaa päässäni enää yhtään enempää.

Mitä asioideni jatkumiseen tulee; ottaen huomioon miten viimeisin (tietämäni) syvällisempi Maken Klaanonesiintyminen kirjoitettiin by Gee ilman minkäänlaista omaa inputtiani kirjoitusprosessin keskellä ja tuntui silti luontevalta tekstiltä hahmolle, uskoisin hahmon olevan hyvissä käsissä. Lisäksi puolet NZT IV:n Amazuatavarasta taisi olla kuitenkin Snowien puolelta tullutta ja mies on ehkä isoin Amaattifani ikinä, uskoisin etten varmaankaan katuisi jos antaisin kuralammikon pohjalle katuojaan viskautun soihtuni miehen kituutettavaksi jos mies on yhtä halukas siihen kuin väittää.

Uskoisin tämän olevan kaiken mitä voisin enää tähän ketjuun sanoa. Toivottavasti tämän jälkeen en tule viittaamaan omaan Klaanonkirjoittamiseeni enää ikinä. Mutta niin paljon kuin jotkut ihmiset (vissiin ainakin Gee ja Snöge juuri) uskoisivat minun vielä palaavan Klaanonin pariin, tunnen joutuvani tuottamaan pettymyksen jonkinaseisen hahmoinputin possulkien... Kiitän uskosta kuitenkin.
Avatar
MaKe@nurkka|_.)
Nakke Nakuttaja Nakke Nakuttaja
Viestit: 209
Paikkakunta: Tawan ikkunan alla

Re: Make ja sen Klaanon onkelmat

ViestiKirjoittaja Matoro TBS » 15 Huhti 2017, 11:13

Minusta teit oikein, kun päätit jättää Klaanonin. Osaan kuvitella, miten paljon ne pari tulevaa juonta saattoi stressata, kun ei ollut lainkaan varmuutta, tuletko niitä toteuttamaan. Sen myöntäminen, ettei kirjoittaminen ole enää samanlaista ja että siitä on tullut henkisesti kuluttavaa, on ihailtavan rehellistä: meillä on Klaanonissa kuitenkin melkoinen ryhmäpaine niin hyvässä kuin pahassa. Se, että päätit oikeasti ottaa askeleen ja todeta, että kirjoittaminen on osaltasi ohi, on varmasti aika paljon rauhoittavampaa kuin se epävarmuus, mikä aiemmin on ollut päällä.

On vähän ironista, että puhut Klaanonin romaanimmaksi ja pidemmäksi menneestä tasosta, vaikka toisaalta oma visiosi oli kai se syy, miksi Kehveleistä tuli niin pitkiä. Muistaakseni sanoin joskus, ettei viestien pituuteen kannata tarttua, ja että lyhyt proosa on myös okei. Vähän niinkuin itsekin totesit amaattiadoption kanssa, omat tavoitteesi olivat melko kunnianhimoiset. Ja saivatkin olla! Se, että päätät antaa periksi niiden kanssa, on täysin ymmärrettävää.
Itse ainakin jään klaanonissa ikuiseen kiitollisuudenvelkaan, koska käytännössä loit Gaggulabion nykymuodossaan sillä yhdellä prätkähiiri-muokkauksellasi. Etenkin yksittäisten ideoiden heittelyssä olit Klaanonin kanssa mahtava - enkä kyllä usko, että aiot sitä lopettaa. Saamme sinut aika usein yödiscordeissa huijattua puhumaan Klaanonista, häh häh!

Tässähän alkaa kohta tuntua siltä, että tämä olisi lähtötopic tai jotain. Hei, jaksamisia, ja hyvää pääsiäistä!
"We've always defined ourselves by the ability to overcome the impossible. "
Avatar
Matoro TBS
Historiahirnahdus Historiahirnahdus
Viestit: 376
Paikkakunta: Vorsa

Edellinen

Paluu Klaanon-keskustelu

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron