Paluu Klaanon-keskustelu

Hahmotopic II: miinus kissabion neliöjuuri

Hahmotopic II: miinus kissabion neliöjuuri

ViestiKirjoittaja Kapura » 15 Maalis 2015, 19:25

Ropeviestien kommenttijärjestelmä on hieno asia! Saa välittömästi palautetta viesteistään ja motivoituu, kun huomaa, että niitä luetaan.

Kuitenkin näin laajassa projektissa HYVÄ VIESTI/HUONO VIESTI ei välttämättä ole se mittari, jolla saa oikeasti kuvan siitä, miten kivasti sotkunsa menevät. Mutta tuntuisihan aivan pilkunviilaamiselta purkaa kommenttilootaan mielipiteitään viestin ulkopuolelta. Siksi keksittiin Hahmotopic, jossa saapi kommentoida (ja pyytää kommentointia) yksittäisiä hahmoja ja niiden hahmokaaria. En myöskään näe järkevänä miljoonan muun topicin luomista, joten kaipa voidaan hyväksyä myös "hei arvostelkaa bro-koro reissua!!!"-tyyliset keskustelut.

Hyvään hahmotopicetikettiin kuuluu edellisten postaajien hahmojen arvostelu, mutta muutkin huomiot tietenkin sallitaan. Käynnistetään homma pienellä matobro-kommentilla:

Matoro
Matorossa onnistuneinta on ehdottomasti hahmonkehitys. Hahmoa on seurattu miltei koko ajan ihan ropen alusta alkaen, ja sitä hyödynnetään hienosti. Matoron hahmonkehitys miltei peilaa koko ropen yleiskuvaa nakkekammoineen ja yleisesti reagoidessaan esimerkiksi petturikuvioon. Pidän siitä, että hahmo onnistuu samaan aikaan olemaan klassinen Bionicle-toimintasankari että rekonstruktio siitä.

Metru Nui-reissun aikana olen pitänyt siitä, että hahmoa haastetaan paitsi nakettamalla myös tuomalla ilmi sitä, että se on saattanut olla jopa liian luottavainen paria muuta hahmoa (Joy, Kapura) kohtaan. Kuinka kauan Matoron optimismi voi jatkua, kun esimerkiksi petturikuviolle ei ole luvassa minkäänlaista kivaa päätöstä? Matoron psykologinen haavoittuvuus on tehoavaa ehkäpä juuri siksi, että hahmoa on seurattu niin kauan ja se on saanut kehittyä rauhassa.

naket
aaaaaaaaaaaaah
ei lisättyä fosfaattia

sari
kuka vittu on sari
tumblr | twitter | ??????
moi oon alexandar stubbp
äänestä edus kunta valleisa pls
Avatar
Kapura
Viestit: 193
Paikkakunta: Kanila

Re: Hahmotopic II: miinus kissabion neliöjuuri

ViestiKirjoittaja Dr.U » 15 Maalis 2015, 19:34

Otanpa käsittelyyni Zairyhin ja Kapuran, mitä nyt olen niistä saanut selville ropen ykköstopicin lähes kokonaan lukeneena ja kaikki Metru Nuin Kapura-jutut lukeneena.

Zairyh on minusta ollut aika siisti hahmo. Outo kasviotus, joka on selvä homage Karzahni-kasville ja Morbuzakhille. Pidän siitä miten se on sotkeutunut juonittelemaan Zorakin ja Zumon kanssa asioita. Zairyh pelaa omaa peliään isolla shakkilaudalla ja hyötyy melkein kaikista laudan siirroista, koska se osaa sopeutua. Zairyhin jutuissa tuntuu vain olevan se irrallisuus muista jutuista ja se etten itse ainakaan ole vielä löytänyt hirveästi linkkejä niissä jutuissa muiden kirjoittajien hahmoihin.

Kapura on vähän hämärä. Klaanonin alussa se oli aika stereotyyppinen tulen toa-seppä. Sitten se alkoi ottamaan Teoriointimies-roolin, josta Metru Nuilla tuli sen hallitseva persoonallisuus. Yksi hullu lisää tähän soppaan siis. Pidän kyllä siitä miten Klaanonin ykköstopicisissa implikoitiin sitä, että Kapura on testi, ja se liittyy jotenkin Zorakiin. Petturikuvio tuo Kapuran hahmoon oman mausteensa josta pidän.

Olen kyllä alkanut pitämään enemmän näistä jutuistasi mitä olen näitä lukenut alusta asti, mutta ne eivät vain tunnu tekevän järkeä. Zairyh-Diereu-Jouera-jutuissa saisi olla jotain Musta Käsi II tai Verstaan valtakunta tyyppisiä "finaaleja" koska niissä voisi kerrata asioita ja avata niitä.
"Come on Ace! We have a work to do!"
Avatar
Dr.U
Viestit: 214
Paikkakunta: Feterra-Asema

Re: Hahmotopic II: miinus kissabion neliöjuuri

ViestiKirjoittaja Matoro TBS » 16 Maalis 2015, 20:12

Kapura muuttui tosi salakavalasti tyhjästä ja geneerisestä toa-hahmosta batshit crazyksi jossain päin ropea. Ilmeisesti suurinpiirtein samoilla kohdilla, kun Zairyh tuli kuvioihin. Ennen sitä minulla on suoraan sanottuna vaikeuksia luetella ainuttakaan Kapuran luonnetta määrittävää piirrettä - se oli jonkinlainen luotettava ja vakaa stock-sidekick, joka pysyi tiukasti valokeilan reunalla eikä ollut oikein aktiivinen toimija. Sitten se sekosi (tai pikemminkin Kap otti sen syvän tarkentumisen kohteeksi). Tavallaan minua kiinnostaisi suuresti nähdä flashbackeja Kapuran ropen alkuajoista kirjoitettuna nykyhetken näkökulmasta, niin näkisi kuinka paljon on kyse Kapuran omasta hahmokehityksestä ja kuinka paljon on kiinni kirjoittajan itsensä kehityksestä ja ajatuksista hahmon suhteen.

Umbralla on ollut aika pitkään päämoden asemastaan samankaltainen sidekick-asema kuin Kapuralla. Se on tavallaan aika erikoista, kun ottaa huomioon että äijä on suoraan sanottuna Klaanin kovimpia turpaanvetäjiä. Luulen, että se osittain johtuu ihan siitä, että Matoro pölli kaiken valo(heh)keilan sillä, että spämmäsin naurettavasti viestejä. Toisaalta U on ollut aika pitkään henkisesti aika vakaa ja tietyllä tapaa vähään tyytyväinen hahmo, joka ei ole pistänyt pystyyn showta tai henkilökohtaista draamaa. Tai oikeastaan on, mutta se on kaikki ropessa off-screen: Avra Nuin tapahtumat jne. U:lla on MN:llä vähän sama juttu käynnissä kuin Kapulla ja Matolla: menneisyyden uudelleenkatselu ja sellainen soft retcon. Hahmon menneisyyden uudelleentulkitseminen ja -avaaminen.

Väitän, että jos aletaan pistää Klaanin jäseniä listaan TAISTELUTEHON perusteella, U on siellä aika kärjessä. Emme ole juuri nähneet sitä täysissä voimissa (okei, veti turpaan ninjoja ja Metorakkia), mutta se pystyi puolikuolleenakin vetämään turpaan Svarlea.

Delevasta on muuten tulossa pikavauhtia suosikkini toa-hahmoista. Kuten Gee sitä joskus luonnehti, se on sellainen tosi tylyllä tavalla rehti kaveri, joka sanoo asiat suoraan ja niin miten ne ovat. Yleisesti ottaen hahmo tuntuu vähän nihilistiseltä ja deterministiseltä - okei, melkein kaikki U:n hahmot menevät meidän kohtalo-vapaus -dualismillamme punaisen puolelle. Ja Deleva on siellä tosi punaisen puolella, siitäkin huolimatta että se on täysi ateisti (tai ehkä juuri siksi?). Dellulla on ollut myös aika vakava sidekick-syndrooma sekä Nurukanille että Umbralle. Se on hauskaa, koska se hahmo tiedostaa sen itsekin, ja yrittää aktiivisesti päästä irti siitä. Aika pelottavaa, että se on näillä näkymin Metru Nuin klaanilaisten selväjärkisin henkilö.

Nurukan on noin niinkuin ideologisesta näkökulmasta ehdottomasti niitä tyyppejä, joiden kanssa olen asioista samaa mieltä ja joiden kanssa haluaisin viettää chat-iltani. Se on viisas - ei välttämättä kulttuurillisen pelisilmän tai teknologian suhteen - mutta viisas sellaisella, noh, turagamaisella ELÄMÄM_KOLU -tavalla. Se, miten Nurukan opetti Delevalle kohtalosta Käsi II:ssä on edelleen suosikkikohtauksiani siltä kaksikolta; Nurukanissa palaa sellainen vakaa ja sammumaton usko kivaan tulevaisuuteen siitä kaikesta pahasta huolimatta, minkä läpi se on kulkenut. Siitä näkee edelleen palasen sitä intoa ja optimismia, joka aikanaan johti Mustan Käden perustamiseen. Shame how it turned out. Luulen, että Nurukan olisi juuri nyt aika pirun hyvä pitämään tuon porukan henkisesti kasasta, etenkin kun se pääsi eroon omista henkilökohtaisista sinisiksi käsisksi inkarnoituneista demoneistaan.

Hei, haluaako joku kirjoittaa näkemyksiään noista MN:n uusista veikoista; Radakista, Muodonmuuttajasta ja Angienista? Hahmojen ensiesittely on aina vähän se hetki, jolloin paljon voi mennä pieleen, enkä ole Ropessa oikein tuonut omia isoja hahmoja kehään sitten ihan alun. Arvelutti hieman tuoda tässä vaiheessa ropea mukaan niin paljon uusia muuttujia, mutta olen ainakin itse ihan tyytyväinen siihen että tein sen.
"We've always defined ourselves by the ability to overcome the impossible. "
Avatar
Matoro TBS
Historiahirnahdus Historiahirnahdus
Viestit: 378
Paikkakunta: Vorsa

Re: Hahmotopic II: miinus kissabion neliöjuuri

ViestiKirjoittaja Kapura » 29 Kesä 2015, 22:34

Kapura muuttui tosi salakavalasti tyhjästä ja geneerisestä toa-hahmosta batshit crazyksi jossain päin ropea. Ilmeisesti suurinpiirtein samoilla kohdilla, kun Zairyh tuli kuvioihin. Ennen sitä minulla on suoraan sanottuna vaikeuksia luetella ainuttakaan Kapuran luonnetta määrittävää piirrettä - se oli jonkinlainen luotettava ja vakaa stock-sidekick, joka pysyi tiukasti valokeilan reunalla eikä ollut oikein aktiivinen toimija. Sitten se sekosi (tai pikemminkin Kap otti sen syvän tarkentumisen kohteeksi). Tavallaan minua kiinnostaisi suuresti nähdä flashbackeja Kapuran ropen alkuajoista kirjoitettuna nykyhetken näkökulmasta, niin näkisi kuinka paljon on kyse Kapuran omasta hahmokehityksestä ja kuinka paljon on kiinni kirjoittajan itsensä kehityksestä ja ajatuksista hahmon suhteen.


+1 ironiapiste kaikille

SITTEN HERÄTÄN TÄMÄN AIHEEN JA TÄYTÄN VIIMEIN MATORON IKIVANHAN PYYNNÖN

Kokonaiskuvana Metru Nuin uusien osapuolien tuominen mukaan onnistui aika hyvin. Ainakin minä olin jo nyt postattujen viestien (koska finaali on jo kirjoitettu lol) vaiheessa oppinut riittävän hyvän, keitä vittui on jotku ANGENIT ja RIDAKIT. Niillä oli juuri oikea määrä viestejä, jotta joka hahmosta oppi tarpeeksi ja ne jäivät mieleen, mutta mikään ei tuntunut filleriltä. Siinä varsinkin on niiden hahmojen käytön vahva puoli: Missään vaiheessa ei tuntunut tylsältä lukea niiden viestejä. Uusia hahmoja mukaantuodessa helposti ylikompensoi ja keskittyy niihin liikaa juonirelevanttien asioiden määrään nähden, mutta tässä ei sellaista ongelmaa ollut.

Tässä analyysissä täytyy tietenkin ottaa huomioon, että olen jo lukenut (+ kirjoittanut osan) finaalista, joka sisältää kaikkien kolmen pätkiä, joten ööh en ole ehkä järkevin vaihtoehto tähän? Sanoisin kuitenkin, että Aft-Amanan jälkeen ja ennen finaalia tilanne oli omalta kannaltani aika hyvä. MN:n alkupäässä en väitä olleeni kaikesta niin hyvin perillä, mutta pääasia, että nyt.

Angien on suosikkihahmojani koko MN-arkista. Sillä on tunnistettava ja mieleenjäävä puhetapa. Lisäksi hahmo on ihanan järkevä ja moraalikäsityksensä tasolla konsistenttinen; MN-arkki ei onneksi joutunut kärsimään 9000:sta EVIL OVERLORD OF CHAOS-hahmosta, jotka räjäyttävät kaiken. Näin naurettavan isossa kuviossa kaikilla hahmoilla pitää olla se oma lokeronsa, jonka sisällä ne toimivat, jotta juoni pysyisi yhtään järkevänä. Iloisena sivuhuimona (ja minimaalisena finaalispoilerina) voin mainita, että pidän Angienin ja erään toisen hahmon suhteesta. Hyvän hahmon tunnistaa siitä, että se sopii yllättävästi ja suunnittelemattomasti hyvin yhteen muiden hahmojen kanssa.

Radak on näistä kolmesta hahmosta ehkäpä se, josta mieleeni muodostui kuva nopeiten. Erityisiä plussapisteitä hahmo saa sen ja Angienin välisestä suhteesta ja dialogista. Hirveästi muuta sanottavaa ei minulla hahmosta ole? Se erottuu joukosta ajatusmaailmaltaan (joka muuten tuotiin hyvin esille viesteissä) ja on siitä mielenkiintoinen hahmo, että sen voi kuvitella kehittyvän moneen suuntaan. Kuinka pitkälle Radak menisi Nimdan vuoksi? Pitääkö kiinni moraaleistaan vai ei? Ihan miten vain voisi perustellusti kuvitella käyvän. Hyvä esimerkki hahmosta, joka on sopivalla tavalla potentiaalisesti ailahteleva mutta kuitenkin selkeästi ymmärrettävä.

Muodonmuuttaja vastaavasti on yhä ehkä se etäisin. Hieno konsepti, mutta jostain syystä ei lähtenyt elämään päässäni omaa elämäänsä; en oikein osaa kuvitella sitä vuorovaikuttamassa muiden hahmojen kanssa. Ehkä siitä kerrottiin liian vähän (tai sitten unohdin, mitä siitä kerrottiin)? Jos kaksi ylempänä käsiteltyä hahmoa vaikuttavat yksilöiltä, jotka tekevät päätöksiä eivät vain liittolaisuuksien vaan myös moraalikäsityksien myötä... Muodonmuutta on lähinnä Radakin alainen? Toki sellaisiakin hahmoja saa ja pitää olla, mutta mainitsit sen nimeltä, joten käsittelin sen kohdan nyt näin.

(saate mielutein komen toida gaburaa tai yht best luisteleva kanii)
tumblr | twitter | ??????
moi oon alexandar stubbp
äänestä edus kunta valleisa pls
Avatar
Kapura
Viestit: 193
Paikkakunta: Kanila

Re: Hahmotopic II: miinus kissabion neliöjuuri

ViestiKirjoittaja Guardian » 29 Kesä 2015, 23:01

Vai että itse kapteenia pitäisi kommentoida. En tiedä onko minulla hirveästi sellaista sanottavaa, mitä en olisi jo jollain tapaa tuonut ilmi esim. jonkun 6.6.-julkaisun aikoihin.

Kapura muuttui minusta loputtomasti paremmaksi hahmoksi heti kun se alkoi olla mukana muissakin kuin omissa juonissaan. Joskus luojan vuonna 2012 hahmo kärsi eniten siitä, että se tuntui jopa aika tarkoituksenmukaisesti ohittavan kaikki muut juonet ja hahmot, eikä hahmon edesottamuksista ollut oikein syytä välittää muuten kuin yleisen mielenkiintoisuuden takia. Tunnesidettä ei ollut. Mutta Metru Nui teki Kapuralle sen, mitä tarvittiinkin. Se antoi lopulta sen pohjan rikottavaksi, jonka Aft-Amana tarvitsikin. Maton vedettäväksi Maton alta.

Arupak-twist olisi ollut ehkä vieläkin tehokkaampi, jos Kapura olisi ollut lukijalle samalla tapaa viattoman luotettavalta vaikuttava kaveri kuin ystävilleen Metru Nuilla, mutta tietty se olisi ollut aika vaikeaa tehdä hyvin. Kapuran uusi ja uljas suunta alkoi minusta oikeastaan tämän vuoden ensimmäisessä Kapura-viestissä, ja se kulminoitui Aft-Amanassa todella kauniisti. Minä rakastan sitä kun aiemmin melko kevyet hahmot muuttuvat äkkiarvaamattomasti joko tosi vakaviksi, tosi pelottaviksi tai tosi traagisiksi, ja Kapuran kohdalla tapahtui viimeinen. Se, mistä Aft-Amana lopulta kertoi vaikka sitä ei koskaan ääneen sanottukaan - että Tarip ja Arupak olivat rakastavaisia - teki Kapuran hahmosta minusta juuri oikealla tavalla haikean. Synkeän menneisyyden voi tehdä hyvin tai huonosti. Yleensä tällaisissa tarinaviritelmissä se tehdään huonosti sillä tapaa, että synkeydellä yritetään tehdä hahmosta siistimpi. Kapuran synkkä menneisyys vain tekee siitä tosi surullisen.

Lisäksi, voi jumalauta Arupak on Kapura väärinpäin who would even do that

Ehkä juuri nyt toivon, että nykylinja jatkuisi. Että se, että Aft-Amana on ohi ja Metru Nui on kohta ohi ei tarkoittaisi, että Kapura palaa kokonaan omiin oloihinsa, vaan pysyy sellaisten hahmojen mukana, jotka se totuudella juuri rikkoi.

Minä toivoisin diipimmin analyysiä kahdesta hahmosta, joita tulen tänä kesänä kirjoittamaan enemmän kuin mitään muuta, eli Gurtusta, ja oikeastaan etenkin Kenraali 001:stä. Molemmat ovat sellaisia hahmoja, joista en ole hetkeen ollut varma, saako lukija oikeaa kuvaa tai että pääsevätkö ne täyteen potentiaaliinsa.

Aiheen herättämys successful.
Avatar
Guardian
hevosia hevosia
Viestit: 364
Paikkakunta: En Voi Vastata Tuohon Kysymykseen

Re: Hahmotopic II: miinus kissabion neliöjuuri

ViestiKirjoittaja Dr.U » 30 Kesä 2015, 10:09

Jaa-a. Ai että Guartsusta ja Kessusta pitäisi jotain diipimpää analyysia laittaa. No katsotaanpa.

Guardian on ollut jo ihan alusta asti se kaikkein hahmoin tyyppi Klaanonissa. Sillä hahmolla olet alusta lähtien tiennyt mitä kirjoittaa ja sillä on ollut varsin siisti tarina-arkki. Nimda-tehtävältä Yö kauhuun ja Nynrahille sekä Mäksä-jahtiin, hahmolla on ollut todella paljon siistejä seikkailuja. Mies vailla nimeä maailmassa, joka on hänestä tehnyt aika kyynisen. Guartsussa pidän siitä miten sen historia on suhteellisen selvää. Se on ollut sodassa Warrekin kanssa, ollut metsästäjissä Tuomarina ja aiheuttanut Killjoyn vammautumisen. Anti-Arya-lista on sillä hyvänä mantrana muistuttamassa sen kuolleista tovereista. Ehkä Guartsu nojaa menneisyyteensä liikaa? Jotkin merkit viittaavat vähän siihen että se nostalgisoi menneisyyttään tai ei voi päästää siitä irti. Ainakin tällainen mielikuva on minulle syntynyt. Vähän kuin Kapteeni Amerikka, joka ei voi elää ilman sotaa ja taistelua maailmassa. Sillä ei ole tarkoitusta jos se ei pääse räjäyttämään vihollisensa aivoja pellolle. Klaanonin ykköstopicissa Nynrah-reissu oli ainakin alussa paras tarina ja siinä Gee, Manu ja Tongu toimivat hyvin ragtag-tiiminä Tehmutin ja Ontorin kanssa(vai oliko siellä vielä Ämtur).

Kenraali 001 en osaa kauheasti sanoa. Siitä ei ole jäänyt minulle ihan kauhean selkeää kuvaa, johtuen ehkä siitä, ettei Nazorakien juonikuvio ole se, joka minulla olisi parhaiten mielessä. En ole koskaan erityisemmin pitänyt niistä, vaikka Jäätutkija onkin muuttanut suhtautumistani niihin. Muistinvirkistyksesi selasin hiukan viestejä missä se on esiintynyt ja minulle on tullut siitä mieleen ainakin se, että se on todella älykäs, vanha ja taitava kaveri johtamaan pesää. Tässä tarinassa on vain vähän ongelmana se, että se haarautuu joka suuntaan kuin iso oksapallo. Pitää seurata kaikkia juonia samanaikaisesti, koska ne vaikuttavat toisiinsa jolloin jotkut asiat jäävät pakostakin hiukan pimentoon. Siksi Kenraali on jäänyt minulle vähän etäiseksi, vaikka oletkin kirjoittanut sillä aika paljon. Pidän kyllä tavasta miten se kouluttaa Mäksästä itselleen anti-Guartsua.

Minulla on läjä hahmoja mitä saa kommentoida. On kolme erilaista Umbraa, Flygel(joka esiintyy pian), Sheelika(joka esiintyy taas pian), Warrek(joka esiintyy taas pian), Deleva ja Nurukan(joka kertoo tarinoita taas pian(ehkä)). Niitä saa kommentoida aika vapaasti, jos jollakulla on jotain mielikuvia aiheista.
"Come on Ace! We have a work to do!"
Avatar
Dr.U
Viestit: 214
Paikkakunta: Feterra-Asema

Re: Hahmotopic II: miinus kissabion neliöjuuri

ViestiKirjoittaja MaKe@nurkka|_.) » 15 Heinä 2015, 02:49

Hurr durr, taisin joskus mökillä lupailla vähän että heittäisin joistain Umberton hahmoista vähän kommentööriä. Osaan kommenttieni sisällöstä eittämättä vaikuttaa varmasti se että niin hahmojen kuin muunkin osalta muistini on auttamattomasti pettänyt...

Mutta tosiaan, Umbran hahmo on kyllä kokenut omissa silmissäni hienoimmista muutoksista viimeaikoina. Kuten joskus on taidettu mainita, päämoderaattori on aina vaikuttanut suurimmiltaan sellaiselta mainiolta everyguy- seikkailijalta, joka kulkee paikasta paikkaan ja hoitaa mielellään asiat purkkiin ilman sen suurempaa kunnianhimoa. Pitkällä köysiaikavälillä ehdin jotenkin unohtaa koko hahmon Ritarikuntataustan merkittävyyden kokonaan ja sain jotenkin itseni olettamaan että asia olisi muuttunut nykykäydessä epärelevantiksi backstoryksi, mutta asian tuominen esille taas Kirouksen porteissa oli miellyttävä yllätys ja oli yllättävän heartwrecking nähdä Umppalumppa yhtäkkiä hirveissä tunnontuskissa ja yrittää sen perään hyvittää itseään eritoten sillä hetkellä melkoisissa haaremihöyryissä riehuvan Matoron silmissä, ja kaksikon hetkessä romahtanut esteetön ystävyyssuhde on ollut melko masentavaa kamaa... Yksi asia mitä tosin vähän kummaksun on Umbran pahan kaksoispersoonan materialisoiminen korpiksi, se kun tuntuu vähän syövän linnunpelätiltä uniikkiutta. Tai sitten kyseinen yhteys on jotain paljon syvällisempää mitä en vielä kässää. Metrukuvion yksi hienoimmista twisteistä on myös ollut se fakta että ZMA juurikin vaikuttaa metsästävän valon toia ja ehtinen Umppahan on sellainen voi saakeli... Niinkuin eittämättä tulevaisuuteen paljon vaikuttava petturuus ei riittäisi, hahmon suhtautuminen koko Feterrajuttuun on kyllä jotain aika herkullisen eriskummallista, sillä ainakin pienen välähdyksen perusteella Ullapulla ei tunnut pitävän ajatusta 100% vastenmielisenä, vaikka Korppi on näemmä vahvasti eri mieltä.

Se mistä olen Umbran viesteissä aina pitänyt eniten on eittämättä ollut koko tarinan vanavedessä mainiosti menevä mieliteema. Toan ja matoranin jännänsurrealistinen mieliside on pitkään ollut yksi mielenkiintoisimmista asioista lukea, ja Hirviöt eivät itke oli kovin mukava kirjoituskokemus osiltaan juuri matoran-U:n tähden. Muistan aina lukeneeni Umbran ja pikku-Umbran omia kuin jaettuja mieliseikkailuja aina suurella mielenkiinnolla ja huomannut miten syvällisen inspiroivaa tavaraa ne ovat onnistuneet aina olemaan ja ne ovat kärkisjalla eniten mieleeni painuneiden viestien joukossa. Koko Umbran vanhan tiiminsä kohtalosta kantautuvaa pahaa mieltä kuvastava eeppinen mindbattle jos mikä on ollut jotain mikä nykyasteikollakin tuntuu loistavan vahvasti tekstinlaadultaan. Sitten on vielä Käsi ykkösen iso Umbravengers assemble, joka suurin piirtein räjäytti potin olemalla kyseisen viestin awesomein hetki, mistä kertoo jo viestin yleislaatukin.

Lisäksi hihkaisin äänekkäästi kun tyyppi tajusi vihdoin heittää hengitysnaamarinsa hemmettiiin ja hommamaan itselleen oikean proteesikäden kömpelön tykin tilalle...

Ainoa asia mitä nyt toivoisin olisi se että Umbra hilaisi hehkuvan perseensä takaisin muiden Klaanin vuosien varrella aika hienoiksi muovautuneiden moderaattorien sekaan temmeltämään.

Ja toden totta, koko MN-kuvion kiistaton ensemble darkhorse Deleva on edelleen suosikki toahahmoni koko tässä tarinassa. Se miten se on turhankin suorapuheinen deadpan snacker ja muutenkin aina vakavien tilanteiden ulkopuolella melko kepeämielinen koheltaja, hahmolla on ehkä kaikista isoin moraalintunto toana oloa kohtaan ja on aina valmis syöksymään urheasti vetämään vaaraa turpaan ystäviensä ja velvollisuudentuntonsa tähden. Koko hahmo tuntuu edustavan kaikkea sitä missä kaanoninkin toafilosofiassa on kyse. Deleva on aina auttamassa heikompiaan ja valmuuna uhraamaan oman hyvinvointinsa muiden puolesta. Deleva vs. Ilmanautti on niitä asioita jotka haluan etunenässä nähdä joskus animoituna. Aft-Amanassa toki jäi kenties harmittamaan se etten tuntunut saavani niin paljon awesome Delevaa kuin minulle luvattiin, ehkä siksi että sitä ei voi olla liikaa, saatana.

Yleinen mielipiteeni myös sen suhteen että Deleva-twisti tuntui jäävän vähän paikoilleen Käsi kakkosessa on varmaan myös yleisesti kuultu mielipide, mutta jälkikäteen se miten koko asia on tuotu esille mainioissa takaumissa vasta jälkikäteen kyllä toimii tarinakeinona paljon paremmin kuin se että niitä olisi menty tunkemaan Kakkosesta tilaa viemään, ja kyseiset takaumat lähinnä täyttävät hahmoa erinomaisesti ja tunnen pitäväni hahmosta aina vain enemmän. Allekirjoittaneesta tuntuu vähän jännältä ajatella miten Deleva on käynyt aika lailla samanlaista fyysistä koettelemusta läpi kuin Amazuakin, mutta siinä missä Amazua on nykyään vähän tuommoinen niin Deleva vain porskuttaa menemään.

Huhhuh, tuossa ainakin kaikki mitä itse taisin saada itsestäni tällä kertaa irti. Mutta olen ainakin tyytyväinen siihen että sain itsekin kirjoitettua tännekin jotain rakentavaa sen sijaan että tulin vain mankumaan hahmokommentteja.

Nyt lienee sopiva hetki mankua hahmokommentteja. Juttua otetaan vastaan aika lailla Makesta ja Amazuasta aina joihinkin yksittäisiin Amaatteihin asti, jos niistä vielä kukaan mitään sanottavaa keksii (Everstistä nyt en usko missään kohti saavani kovinkaan analyysiä...).
Avatar
MaKe@nurkka|_.)
Nakke Nakuttaja Nakke Nakuttaja
Viestit: 209
Paikkakunta: Tawan ikkunan alla

Re: Hahmotopic II: miinus kissabion neliöjuuri

ViestiKirjoittaja Pave » 17 Heinä 2015, 16:23

Minulla on pitkään ollut aikomus postata ketjuun, mutten suoraan sanoen ole kovin hyvä syvällisten analyysien kirjoittamisesta hahmoista. Mutta josko kokeilisi.

Makeen hahmona olen päässyt tutustumaan tarinassa vasta vähän aikaa sitten. Make oli juuri kotiutunut pitkältä sairaslomaltaan, jolla se oli ilmeisesti ollut aika pitkään. En ole kamalasti lukenut ykkösropen viestejä, joten pääsin heti seuraamaan uuden tyyppisen, ehkä hieman koskettavan ja traagisen hahmon kuoriutumista lohikäärmefuusiosta. Tai näin olen ainakin päätellyt aiemmissa hahmoanalyyseissä. Make on persoonaltaan sympaattinen ja hieman epävarma itsestään, jonka syy käy hyvin ilmi Hirviöt eivät itke(ssä). Mikä on sinänsä aika jännää, kun Make asuu kuitenkin Klaanissa joka on täynnä toinen toistaan erillaisempia örvelöitä.
Lempiviestejäni Makesta ovat kuitenkin viimeisimmät moderaattoriviestit, joissa Make on hyvin sulautunut osaksi moderaattoritiimiä. Se nelikkö tuntuu olevan paremmin yksiin käyvä tiimi kuin Klaanonin harvat toatiimit. On mukava lukea, miten liskopoju epävarmuudestaan huolimatta pyrkii suorittamaan modevelvollisuutensa ja auttamaan Klaanin pitämiseen kasassa.

Amazua taas on yksi suosikkihahmoistani, joilla on salaperäinen menneisyys. Se, miten tutksi hahmon persoona on käynyt on hauskasti ristiidassa sen kanssa ettemme edes tiedä, mikä olento Amazua edes on. Se, että Ama pakoilee menneisyyttään, joka on kytköksissä Avden kanssa (Syvä mies ilemisesti talutti kädettömän palkkasoturin Herra Kapelimestarin tilkittäväksi), herättää ajatuksia. Arvailen, että Klaanonin lopussa Amazua tulee viimein kohtaamaan menneisyytensä vainoajat, jota varten palkkasoturi on aseistautunut koko elämänsä.
Hauskaa kontrastia Amazuaan tuovat veikeä piraattiryhmä ja pikku kivirapu (Leal x Nöpö otp). Amazuan tunteettomasta ulkokuoresta ja piraatteihin nähden jäykkä johtaja-alaiset -suhteesta huolimatta uskon Kapteenin huomaamattaan kiintyneen matoranpoppoosen ja toisinpäin. Plus se, miten Leal ajattelee Amaa äitinään on niin söpöä.

Amaatit taas ovat alkaneet mukavasti erottua omina persoonallisuuksinaan, viimeistään Kehveli ykkösessä ja kakkosessa. Heille en keksi kamalasti uutta sanottavaa, mitä en sanonut Kehveli II:n kommenteissa. Odotan kuitenkin niiden seuraavia kommelluksia ja ehkä yhteisviestejä klaanilaishahmojen kanssa (Koli ja Kepe olisi aika hauska saada samaan huoneeseen).

Mutta jees. En tiedä, onko minun hahmoistani kamalasti uutta kommentoitavaa, kun 273:n kehitystä on jo moneen kertaan viestejen kommenteissa jo analysoitu. Jos joku keksii uutta sanottavaa siitä, Figasta, Paradoxista ja Juipista, niin sanokoot pois.
This is fine.
Avatar
Pave
Viestit: 146
Paikkakunta: Hell

Re: Hahmotopic II: miinus kissabion neliöjuuri

ViestiKirjoittaja Kapura » 15 Loka 2015, 18:27

topik herärtys voimat go

.{1}äätutkijaa (tuo on säännöllinen lauseke) olen varmaan kommentoinut ainakin jonkin verran kommenteissa, mutta kokoanpa tähän nyt kaiken mieleen tulevan. 273 on juuri sopiva hahmo Klaanonin nykykuvioihin. Nazorakit ovat niin kirjaimellisesti natseja useammalla eri merkityksellä, että vähän sympaattisemman (tai sympaattisempien, koska juippi) torakoiden olemassaolo sekoittaa pakkaa mukavasti. Myös torakkamaailmanrakennussyistä on hyvä olla joku hahmo, joka näkee Imperiumin toimintaa vähän lähempää ja vielä kommentoi sitä hieman analyyttisemmin. Ei varmaan ole sattumaa tai hallituksen salajuonta, että suuri osa hyväkstä nazorakworldbuildingista tulee juuri 273-viesteistä. Lisäksi 273 näyttää uusia piirteitä myös Klaanista... joten se kannattaisi ottaa mukaan kaikille nimdarelevanteille matkoille ja sitten se paljastaisi kaikki mysteerit nakentekijöistä ja työnantajista!!!!!

273: moi ootteko huomanneet että tuo varjo mössö on aina yhdessä torakkatv ohjelmassa
MATORO: ai missä
273: DR: FHIL
MATORO: !!!!!!

ai niin pitikö tämän olla vakava teksti

Toinen hyvä puoli 273:ssa on se, kuinka lähes jokainen keskustelu toisen hahmon kanssa tuo kummastakin esille uusia piirteitä. Hyviä esimerkkejä ovat ainakin Gee setä ja Kepe. Ja Manu, ja Tawa, ja... no, suunnilleen kaikki klaanilaishahmot, joiden kanssa 273:lla on ollut mitään tekemistä.

Ai niin, myös urogjegjejgejget.
urogjjegjejgjejg olivat aika urogejgejgjejgejgj
ei enempää urogjgjejgejgjejgejistä

Kaiken lisäksi 273 on myös itsessään kiinnostava (ja viime käänteiden valossa oikeutetusti juonirelevantti) hahmo. Torakka, joka on samaan aikaan sekä sympaattinen että uskottava lajinsa edustaja on aika hieno saavutus. Toivoisin hahmolta lähinnä sitä, että se kietoutuisi vieläkin tiukemmin kuvioihin Klaanissa, tosin enhän minä suunnitelmista tiedä. Vielä on kuitenkin monia hahmoja, joiden keskustelu 273:n kanssa olisi hienoa luettavaa.

Paradoxista voisi sanoa sen, että siitä on muodostunut pienellä viestimäärällä harvinaisen selkeä kuva. Sama koskee Takalekiä, jota ei edellisen viestin kirjoitusaikaan tainnut oikein olla olemassa. Niissäkin hahmoissa on valtavaa potentiaalia vaikka minkälaisiin juonikuvioihin, joten niitä odotellessa.

saa kommentoida mitä hahmojani haluaakaan, koska varmaan kaikille niile tapahtui viime aikoina vähän asioita heh
(varsinkin kissabio)
tumblr | twitter | ??????
moi oon alexandar stubbp
äänestä edus kunta valleisa pls
Avatar
Kapura
Viestit: 193
Paikkakunta: Kanila

Re: Hahmotopic II: miinus kissabion neliöjuuri

ViestiKirjoittaja Guardian » 21 Elo 2016, 19:36

Tämän ketjun kohtalo tuntuu olevan vajota syvälle foorumiin ainoastaan palatakseen hetkenä jolloin hätä on suurin.

Otan tarkasteluun osaston Zairyh ja Jouera samaan aikaan, koska alkuperältään ne ovat kuitenkin molemmat sirpaleita samasta henkilöstä. Zairyh on kompleksi ja lopulta aika empatiakyvytön pahis, jossa on kuitenkin aina ollut vivahteita jostain traagisemmasta, ja Joueran hyytävän laskelmoituun olemukseen ja ajatusmallin sukellettiin Punasiirtymässä aika penteleen syvälle. Molemmat ovat mielestäni hahmoja, jotka toimivat niille pelatussa tarinallisessa roolissa erinomaisesti, ja laittaisin molemmat tällä hetkellä minua eniten kutkuttavimpien pahisten joukkoon.

Kehitettävää kuitenkin olisi ihan sopivasti. Vasta vähän aikaa sitten sain ajatuksissani kiinni siitä, mikä minua Jouerassa hitusen häiritsee. Hahmo on oudolla tavalla liian ontto. Ajatus kuulostaa ihan järjettömän tyhmältä, kun miettii että itsensä ontoksi kaivertaminen on tärkeä osa hahmon olemusta, eikä tuota nimenomaista hahmoa voisi toteuttaa millään muulla tavalla. Mutta anna kun selitän hieman.

Olet kirjoittajana monin tavoin todella suoraviivainen, suorastaan matemaattinen. Tunnut hakkaavan tekstiä ulos melko vaivattomasti, ja yhteiskirjoitussessioissamme on minusta vaikuttanut siltä, että tekstin ulos kirjoittaminen on sinulle hyvin mekaaninen osa prosessia, etkä pyri siinä vielä välttämättä muuhun kuin tapahtumien saamiseen tapahtumaan. Se on oikein mainio taktiikka, varsinkin koska ei se näy! Ei sinun juonissasi ja hahmoissasi ole mitään kankean matemaattista ja kaavamaista. Kapura on yksi koko tarinamme hienoimmalla tavalla traagisimmista hahmoista, eikä edes sillä tavalla niin kuin traagiset hahmot yleensä ovat: MYSTINEN SYNKKÄ GRITTY MENNEISYYS. Kapuran taustatarina on puhtaasti surullinen, koska ei sillä ole ketään jolle kostaa. Lopulta ne painajaiset, joiden läpi se selviytyi olivat sen itse itselleen aiheuttamia. Se on vain jollain tapaa niin kamalan todellista. Ei kaikelle löydy syypäätä jonka voisi saattaa oikeuden eteen. Joskus elämä on vain perseestä ja siitä voi syyttää ainoastaan itseään.

Joueralta edelleen silti kaikesta huolimatta puuttuu tämä. Punasiirtymä antoi taustan sille, miten se lopulta leikkasi itsensä kappaleiksi - ja älä yhtään huoli, se itsensäleikkelykohtaus on edelleen vain yksinkertaisesti ahdistava! Mutta jotenkin ongelma on, että en minä vielä oikein tiedä, kuka se oli joka itsensä kappaleiksi pisti! Mikä sen ajoi niin ankeaan ja nihilistiseen maailmankuvaan, siis muu kuin Desable? Desablesta sentään edes tiedämme, miksi sen elämä meni päin helvettiä!
Oliko nuoremmalla Joueralla unelmia, joista se joutui luopumaan? Mikä teki siitä niin alttiin hulluja megalomania-ajatuksia sen päähän survovan filosofisedän istuttamalle hulluudelle? Ja minkälaisesta itseinhosta se kertoo, jos Jouera leikkasi itsestään pois lähes kaiken, antoi sille oman kehon ja teki entisestä itsestään mielenvikaisen palkkamurhaajan, jonka se manipuloi murhaamaan, noh, itsensä?

Hahmo on täynnä ihan järjettömän hyytäviä filosofisia kysymyksiä, joihin ei ole oikein otettu kantaa. En usko että siinä olisi tekemistä sen kanssa ettetkö olisi ajatellut näitä asioita. Ne eivät ole vain välittyneet siitä materiaalista mitä meillä jo on.

Seuraava arvostelija saa ottaa kantaa mihin tahansa hahmooni, tai mihin tahansa hahmoon jonka kehityksessä minulla on ollut näppini. Erityisesti toivoisin kuitenkin vielä lisää Gee-analyysiä. Välittyykö hahmon viime esiintymisistä se ristiriita, jossa se elää? Minkä kuvan sen nykyisestä henkisestä tilasta saa, ja mitä se suunnittelee seuraavaksi? Hahmon toiminnan takana on ollut jo pitkään aika paljon enemmän ajatusta kuin kenenkään muun kirjoittamani, mutta haluan tietää, miltä se miten se toimii tällä hetkellä näyttää, ja olisiko asiaan jonkun mielestä parannettavaa.
Avatar
Guardian
hevosia hevosia
Viestit: 364
Paikkakunta: En Voi Vastata Tuohon Kysymykseen

Re: Hahmotopic II: miinus kissabion neliöjuuri

ViestiKirjoittaja Matoro TBS » 22 Elo 2016, 09:53

Mihinköhän niistä ristiriidoista nyt viittaat, sillä mieleen tulee helposti useampi.

Ensinnäkin, kysymys Mäksä. Koko suunnitelma toa-kivien kanssa tuntuu... epätoivoiselta. Gee on ollut aina melko pessimisti, ja ihan syystä. Mikä tahansa keskustelu Tawan kanssa näyttää sen. Mäksän petoksen aikaan Gee oli luonnollisesti musertunut, ja oli valmis tappamaan nasti-toan. Sitten se kuulee näistä toa-kivistä, joilla ehkä mahdollisesti saisi "poistettua" makutan Mäksästä? Gee tarrautui uskoon yllättävän sokeasti niinkin rationaaliseksi mieheksi. Tietty, Bakmein sanojen epäileminen ei ole välttämättä kovin terveellistä, mutta miettikö mies kertaakaan vaihtoehtoa, että mitä jos makuta ei ole syy Mäksän puolenvaihtoon? Ei oikeastaan tule mieleen mitään muuta asiaa, joka on saanut Geen toimimaan näin toiveikkaasti. Mies ei halua myöntää kylmää todellisuutta. Mäksän puolenvaihto on saanut Geessä näkymään palasen optimismia.
Eniten se taitaa kertoa siitä, miten läheisiä ne kaksi ovat, ja miten Gee ei oikeasti haluaisi tappaa Mäksää, ja tarttuisi lähes mihin tahansa vaihtoehtoon, ei väliä miten epätoivoiseen.

Toiseksi, kyseessä on mies, josta väki haluaa itselleen sankaria, suojelijaa, suurta sotilasta, mutta Gee itse ei kykene antamaan noille määreille samaa arvoa, sillä war is hell. Oikeastaan Gee pakeni noita asioita sisällissodan osoitettua ne aika arvottomiksi, ja nyt sen kotipaikka on jälleen sodan jaloissa. Tough luck. Ei sillä, sota ei ole tuntunut olevan Geelle lopulta suuri ongelma. Se on jotakin, mitä se osaa.
Klaanin petoksen verkon mies sen sijaan on ottanut aika rankasti, vaikka se tietää aiheesta ehkä admineista vähiten. Miettii vaikka Kapuran kuulustelua - Gurv oli ihan oikeasti pelottava siinä. Koko petturikuvioon Gee suhtautuu tietyllä voimattomalla katkeruudella- hän on mies, joka tuntee suurta vastuuta Klaanista, ja haluaisi auttaa sitä kaikin tavoin, mutta lopulta ei osaa muuta kuin olla sotilas. Ja ongelmat, joita hän ei voi vain ampua, ovat pahimpia.

Hahmotyyppi, jota Gee edustaa, on itse asiassa tosi yleinen kaikenlaisessa veteraanikirjallisuudessa. Kaikki ne tarinat suomalaisista rintamamiehistä, jotka palasivat sodan loputtua kotiin vain huomatakseen, että eivät enää tienneet muusta kuin sodasta - Gee sopisi mihin tahansa niistä. Katkerat miehet, jotka olivat pettyneitä sotaan, johon he olivat aikanaan syvästi uskoneet... tyypit, jotka halusivat vain asettua aloilleen ja jatkaa elämäänsä, mutta sitten tuli kommunistit ja asuntokriisit ja niin edespäin. Ongelmia, joita he eivät voineet ratkaista. Gee edustaa vielä hahmon nimenomaan suomalaista twistiä - asian pitämistä itsellään, hiljaista kuoren kovettumista. Jossain muualla tällaiset tilanteet puhkesivat aseellisiksi levottomuuksiksi (Saksa 1919) tai Rambo-elokuvien juoniksi.
Gee oli nuori poika. joka oppi sotimaan, eikä oppinut koskaan, miten ei sodita, ja Geen tapauksessa taitaa olla myös liian myöhäistä, vaikka Tawa kovasti yrittääkin.

Taisin mennä hieman ohi osasta kysymyksistäsi, mutta ehkä tässä oli pari näkökulmaa, joita ei ole hirveästi puitu.
Ei erityisiä hahmotoiveita seuraavalle, napatkaa minkä haluatte.
"We've always defined ourselves by the ability to overcome the impossible. "
Avatar
Matoro TBS
Historiahirnahdus Historiahirnahdus
Viestit: 378
Paikkakunta: Vorsa

Re: Hahmotopic II: miinus kissabion neliöjuuri

ViestiKirjoittaja Keetongu » 22 Elo 2016, 22:48

Mato. Mato Mato Mato Mato. Mitä minä sinusta keksin? On Matoro, Gaggu, Metukka ja sen kaverit... Ja Möykyttäjän veljekset. Radak ja Angien Pirulainen, en osaa varmasti nimetä kaikkia hahmojasi, koska viestimääräsi on melkoinen, ja nykyään ropeilu tuntuu niin jaetulta hommalta, ettei viestin kirjoittajista ole aina täyttä selvyyttä. No, yritän!

Matoro oli alussa perushahmo, sitten sillä oli jonkialinen välivaihe, ja nyt, Valkoisen Käden jälkeen, hahmo on saanut uuden, inhimillisemmän suunnan. Matoron hahmo on monin tavoin antiteesi omille hahmoilleni: Hän on nopeatempoinen, heittäytyvä ja syvällä Nimdan pauloissa (tai ainakin oli). Nykyään hän on masentunut ja seuraa karttavakin. Romanssintapainen - tiedä sitten miten kaksipuoleinen se on - Xenin kanssa on asia, jota tosiaankaan en odottanut tapahtuvan. Mutta vaikkapa Kuiskauksia Yöhön oli niin mainio viesti lajissaan, että asialle ei voi kuin nyökytellä tyytyväisenä! On myös hienoa, miten Matoro mietti asiaa Xenin vahkiuden kannalta. Moinen "bionicle-hahmojen biomekaniikan ja alkuperien miettiminen" on asia, jota soisin näkevän enemmänkin ropessa. En halua, että hahmot ovat vain supervoimaisia ihmisiä haarniskoissa. Bionicle-maailmanssa toimiminen on välillä taakka, mutta myös mahdollisuus huikeaan pohdintaan; Esimerkiksi Domek on saanut aiheesta hienoa materiaalia. Rakastuminen on niin kumma juttu "todellisessa" maailmassakin, että asiaa voisi pohtia Matoron kautta lisääkin.

Myös suhde Kapuran kanssa on kiinnostava. Olen ihmeissäni, miten nopeasti hahmojen välille palasi jonkinlainen puheyhteys. Toisaalta tämä liittynee enemmän Kapuran hahmoon, jonka omalaatuisuuteen se vain sopii. Ja Matohan sillä miekalla tökkäsi.

Myös uudehko yhteisviestin Jögen kanssa paljasti Madosta hyvin inhimillisiä puolia. Juku, heppuli on löysässä hirressä, tavallaan vähän onnellinen rakkaudestaan, mutta silti puun ja kuoren välissä monella rintamalla: Rakkaudelle on annettu turmaa tuova talismaani, appiukko on puolihullu ohjus-satanus ja sitten vielä Kapura ja Oraakkeli... Mato-tapaa-tyypin-Klaanissa-ja-angstaa -viestejä on ollut viime aikoina monia, mutta yllättäen ne kaikki ovat olleet erittäin hyvin kasassa pysyviä ja toisiaan tukevia kokonaisuuksia. Ehkä ihan hyvää vastapainoa ensimmäiselle puolikkaalle ropesta, jossa Mato seikkaili ja tappoi muita hahmoja.

Sitten Kakku.

Labio menee aika hyvin esimerkkiini, jossa hahmo toimisi sellaisenaan myös ihmisenä. Mutta ei se kyllä haittaa, Labio on hieno mies. Elämämkerta ei ehkä kuulu lempiviesteihini; Vaikka siinä olikin muutama hauska kasku, tuntui huumori hiukkasen pakotetulta. Parhaiten Gaggulabio on onnistunut postissa "Vähemmän pahat purppuraan", joka on Ropen huumorielämän huippukohtia. En nyt ehkä osaa sanoa täysin miksi. Se oli omalaatuinen ja mainiota vastapainoa syväluotaavammalle Jögen postille "Paholainen pukeutuu Pradaan". Mutta tosiaan, pidän kyllä Gagusta, enkä piruakaan osaa antaa hahmolle mitään parannusehdotuksia. Gaggulabio taitaa olla hahmo, jonka pitää antaa rullailla omalla painollaan!


-----------

Tämän jälkeen tulee tietenkin se vaihe, jossa lakki nöyrästi kourassa pyydän kommenttia omista hahmoistani.

Hahmoni eivät ole ehkä olleet hirveästi liikkellä viime aikoina. On myös sanottava, että monimutkaiset ja päräyttävät hahmoarkit ja hahmokehitykset eivät ole juurikaan olleet tavoitteteitani: Olen halunnut pitää hahmoni jotenkin vakaina. Kaikilla ihmisillä ei ole sen suurempaa hahmokaarta, varsinkaan Klaanonin muutaman kuukauden aikahaarukassa, enkä ole tuntenut, että esimerkiksi Tongulle sellaisella olisi ollut tarvetta. Toki olen ilmentänyt sille erilaisia tuntemuksia sodasta ja muusta, mutta jotenkin olen halunnut pitää heppulin omana vakaana itsenään. Varsinkin nyt, kun niin harva klaanilainen on enää "aktiivinen, terve ja henkisesti tasapainoinen".
Avatar
Keetongu
Viestit: 202
Paikkakunta: Loputtoman kuiskeen kanjoni Hervanta-Metrussa
Offline

Re: Hahmotopic II: miinus kissabion neliöjuuri

ViestiKirjoittaja Guardian » 03 Marras 2016, 01:38

Hätä on jälleen suurin, Hahmotopic. Nouse ja ohjaa meidät valoa kohti.

Ajatus on käynyt useamman kerran pöydällä, mutta sanotaan se nyt tässä: Minusta voisimme hieman avata ketjun formaattia siinä mielessä, että jos haluaa kommentoida jonkun tietyn tyypin tiettyä hahmoa tai joku uusi viesti herättää ajatuksia hahmon suunnasta, voi rikkoa kronologiaa ja heittää pöytään analyysiä, vaikka kyseessä ei olisikaan edellisen postaajan hahmo.

Pitemmittä puheitta uppoudun Tongun maailmaan, ja luonnollisesti otan tarkimmin tähtäimiini itse Keetongun. Olet sanonut tuota jo aikaisemminkin, että hahmolla ei ole varsinaista kaarta ja päräyttävää juoniarkkia, ja olen hyvin vahvasti eri mieltä! Hahmosi ovat kaikki loistavasti kirjoitettuja, ja sellaisella hahmolla on väistämättä jonkinlainen kaari. Asiaa ei pidä minusta niinkään ehkä katsoa niin kankeasti, että hahmokaarella olisi selvä alkukohta ja päätepiste, ja siinä välillä tapahtuu kehitystä - se on Hollywood-formaatti, joka toimii miten toimii, koska elokuva on lopulta taidemuotona hyvin lyhytaikainen. Kirjallisuudessa tai televisiossa on enemmän aikaa venkoilla suuntaan ja toiseen!
Ja hahmokaaren ei tarvitse tarkoittaa sitä, että hahmo aloittaa tarinan toisenlaisena ja päättää sen täysin muuttuneena. Hahmokaaren tärkeänä pointtina voi olla jopa muuttumattomuus.

Kaiken kaikkiaan minusta on hyvä, että Tongu on tietyssä mielessä tasainen hahmo. En silti voi olla miettimättä, että asetatko niin upean hahmon liikaa taka-alalle! Olkoonkin, että Tongu on tasainen ja melko draamaton hahmo, se vaikuttaa lopulta hyvin tunteelliselta tyypiltä, jolla on ison miehen isot tunteet. Tongulla ei ole piilotettua draamaa tai shokeeraavia paljastuksia, sillä se on niin vilpitön, ja vilpittömyys ja tietynlainen yksioikoisuus eivät ole yhtään huonompia hahmoattribuutteja kuin Piilotetut Synkeät Syvyydet. Varsinkin, koska Tongun vilpittömyys on tosi samaistuttavaa. Eikä se tarkoita että se olisi mikään yhden hitin ihme: Sota on -saagan viimeisimmässä lisässä Tongun alakulo - asia jota Klaanonissa harvemmin nähdään - oli tosi vaikuttavaa ja aitoa.
Tongu on toinen esimerkki hahmosta, jolla menneisyyden traumat käsitellään minusta erinomaisesti. Ne eivät ole mikään eteenpäin pusertava juonipointti joka musertaa kaiken alleen, mutta ovat olleet selvästi osana luomassa siitä sellaista tyyppiä kuin se on.

Ja vaikka olen sitä mieltä, että sille ei tarvitse alkaa rakentaa mitään valtavaa kriisiä, aihepiiri Tongun ja Visokin suhde on edelleen herkullisen aliedustettu juttu! Kaksi ihan äärimmäisen kivaa ja miellyttävää hahmoa, joilla ei ole mitään syytä olla pitämättä toisistaan, varsinkin Klaanin kaltaisessa yhteisössä joka ei katso jäsentensä menneisyyttä... ja silti siinä on se kiusallinen puoli, että sen toisen laji suurin piirtein metsästi sen toisen lajin sukupuuttoon. Pentele, minä haluan lukea tuon kiusallisen hissikeskustelun!

Nyt harhauduin. Se, mihin minä yritän tässä ehkä päästä on ehkä, että minusta sinun pitäisi uskaltaa ottaa paljon enemmän tilaa! Tongu on tarinan mittakaavassa aika pirun ison vaikutuspiirin hahmo. Jos klaanilaiset uskoisivat hierarkiaan, niin ei se ihan hirveän paljon siinä ylläpitäjistön alapuolella olisi. Aika pitkään tässä Tongu on vähän kuin lähinnä istunut Telakalla, ja vaikka ne ovat kaikki aivan ihania pätkiä, niin muistelen vieläkin melkoisella lämmöllä Nynrah-reissua... pyydän todella perisuomalaisesti anteeksi itsekehua, mutta olihan se Geen, Manun ja Tongun dynamiikka niissä pätkissä aivan puhdasta rautaa.

Haluaisin ehdottomasti nähdä kaikkien suosikkikyklooppia taas aktiivisemmassa roolissa. Määränpäähakuisena, tekemässä aktiivisia toimenpiteitä sotatilanteen eteen. Ja koska Tongu on ehdottomasti sosiaalinen veikko, ihanteellinen tilanne tarjoaisi tilaa myös Telakan matoraneille ja kaikille niille hassuille tertiääripösilöille.
Sotajuoni on hitaammin etenevä kuin taikajuoni, koska kaikki vähän odottavat lopputaistelua, mutta tarvitseeko sen olla? Tongu olisi ehdottomasti loistava hahmo pistämään vähän vipinää kinttuihin näissä asioissa, ja olisi aivan mahtavaa nähdä sitä taas näyttämässä, miten ne cliffhangerit ratkaistaan.

Ei, ei se tosiaan tarvitse monimutkaista ja päräyttävää hahmokaarta - mutta päräyttävä juonikaari noin hienolla hahmolla voisi olla aika nannaa.


Jatkaen ajatusta ketjun vapaammasta linjasta, minun hahmojani ei juuri nyt ole pakko kommentoida, mutta ilahdun kyllä joka tapauksessa jos seuraavalla postaajalla on jotain sanottavaa.
Avatar
Guardian
hevosia hevosia
Viestit: 364
Paikkakunta: En Voi Vastata Tuohon Kysymykseen


Paluu Klaanon-keskustelu

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron